Sunnuntai 21.7.2019
"
Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Luuk. 5:10

Mistä saisin sanoja?

16.5.2016 06:22 | Raija Vesterinen
Tämän blogitekstin aloittaminen on ollut vaikeaa. Mielessä on pyörinyt aiheita, joista olen aikonut kirjoittaa. Silti aina, kun olen istunut koneen äärelle, sanat ovat olleet hukassa. Ne ovat jääneet pyörimään jonnekin näppäinten ulottumattomiin, kuin kiusallaan. Lopulta myös mielessä kehränneet aiheet ovat lennähtäneet pois.
 
Lopulta, monta päivää varsinaisen ”deadlinen” jälkeen, istun taas koneelle. Vieläkään en tavoita sanoja, joista saisin tekstiä aikaan. Menen Päivämiehen verkkolehteen lukemaan toisten kirjoittamia blogeja. Kirjoitukset osuvat ja uppoavat. Miten tuo ja tuokin kirjoittaja osaa noin taitavasti ja koskettavasti asettaa sanansa, luoda suoraan sydämeen luotaavaa tekstiä? Itse en siihen pysty. Oma usko on joutunut koetukselle, jälleen kerran.
 
Oma vajavaisuus ja ”vanha osa”, inhimillinen mieli, ovat taas nostaneet päätään. En ole jaksanut tyytyä osaani. Ajoittain olen jaksanut uskoa ja luottaa, että asiat vielä järjestyvät. Olen yrittänyt elää päivän kerrallaan, nauttia elämän lahjasta. Vaikka olenkin jo hyväksynyt kokemani onnettomuudet minulle tarkoitettuina, niitä seuranneet ajalliset huolet ovat silti vallanneet mielen. Miksi Jumala ei ole näyttänyt ratkaisuja pitkään kuormittaneisiin koetuksiin? Miksi asioihin ei ole löytynyt oikeudenmukaisia ratkaisuja? Miten selviämme taloudellisesta ahdingosta? Pääsemmekö tänä vuonna ollenkaan Suviseuroihin?
 
Näissä mietteissä lueskelen Päivämiehen blogikirjoituksia. Monet niistä osuvat omiin tuntoihini. Lopulta Juha Hakulisen teksti Miksi meitä koetellaan? lopullisesti pysäyttää minut. Siitä löytyy pohdintoja ja analysointia juuri niistä mietteistä, joiden kanssa olen viime aikoina kamppaillut. Me tarvitsemme koetuksia, jotta meistä tulisi kestäviä. ”Ja vaikka meiltä otettaisiinkin kaikki pois, niin emme tällöin katkeroituisi, sillä eihän meille mitään pitänytkään kuulua.”
 
Sydämeni ja ajatukseni lyövät hetken tyhjää. ”Sillä eihän meille mitään pitänytkään kuulua.” Avaan tekstinkäsittelyohjelman ja alan kirjoittaa. Kun saan huolet mielestä ulos, jää sinne tilaa kiitokselle.
 

 
Olen saanut viettää äitienpäivää oman rakkaan perheeni kanssa. Jokainen perheenjäsen on suuri lahja. Oma puolisokin näyttää ja tuntuu tärkeältä ja rakkaalta. Vaikka koettelemukset ovat koetelleet suhdettamme, niin Jumala on meitä auttanut eteenpäin. Monet rakkaat ystävät ovat olleet tukenamme ja jaksaneet kuunnella huoliamme. Heistäkin olen äärettömän kiitollinen.
 
Ulkona kevät on vaihtunut kesäksi. Olen saanut läheltä seurata kevään heräämistä ja alkavan kesän ihmeitä luonnossa: kuunnella, haistella, katsella ja tuntea vuodenaikojen vaihtumisen. Olen kokenut siitä suurta iloa ja riemua!

Muistan mielessäni myös niitä ystäviämme, jotka eivät terveytensä puolesta pääse enää kulkemaan metsäpolkuja ja kivisiä rantoja. Toivoisin pystyväni lähettämään heille läikähdyksen Jumalan hyvyydestä ja tulevaisuuden toivosta. Hiljaa mielessäni rukoilen heille kestävyyttä ja iloa, onnen hetkiä. Minulla ei olekaan itselläni enää mitään aihetta napista.
 
Päivi Myllysen uudesta runokirjasta Ettei mikään laulua sammuttaisi (SRK 2016) löydän tähän hetkeen sopivan runon:
 
Kuka meistä on valmis kesään
 
Nosta katse maasta, katso taivaalle
kuinka linnut ja pilvet
liitävät
 
sellaisenaan
 
Kuinka puiden oksilla
kuulas laulu
ja valo
jokaisen lehden yllä.

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi