Keskiviikko 19.12.2018
"
Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1 Kor. 4:1-2

Toinen todellisuus?

13.9.2016 06:37 | Raija Vesterinen
Ihmisen elämää voi tarkastella monen kerroksen kautta. Meillä voi olla eri rooleja eri yhteyksissä. Ymmärtäisin niin, että nämä roolit jollakin tavalla muodostavat meidän persoonallisuuttamme, sen mitä me oikeasti olemme. Sama ihminen voi olla perheenäiti, jonkun alan asiantuntija työpaikalla, poliitikko, luottamushenkilö ja vaikka tukihenkilö. Harrastuksen yhteydessä voi usein ”heittää roolit narikkaan” ja heittäytyä mieleiseen tekemiseen ihan omana itsenään. Jos ihminen sairastuu tai vammautuu, aiemmat roolit voi joutua hylkäämään ja eteen voi tulla uuden identiteetin etsiminen. Lääkäri voi joutuakin potilaan asemaan ja auttaja toisten autettavaksi.



Sosiaalinen media on viime vuosikymmenen aikana avannut ainakin minulle uudenlaisen maailman, sellaisen, jossa voi itse valita millä tasolla tai missä roolissa siellä toimii. Etenkin Facebook on monine ulottuvuuksineen saanut oman sijansa arjessani. Se on avannut monia sellaisia yhteyksiä ja väyliä, joita olisi muuten ollut hankala tai mahdoton tavoittaa. Vammautumiseni jälkeen olen saanut paljon vertaistukea suljetuista vertaisryhmistä. Facebookin kautta olen myös löytänyt paljon ajantasaista ja vanhaakin tietoa ympäri maailmaa, sekä hyödyllistä tietoa että paljon turhaakin.

Sosiaalinen media tuntuu eräänlaiselta toiselta todellisuudelta tämän "oikean elämän" rinnalla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että somessa luotu mielikuva ei välttämättä vastaa täysin todellisuutta tai se on vain osa todellisuutta. Kuvassa oleva kaunis maisema tai hieno temppu ei välttämättä kerro, millainen tilanne kuvaajalla on sillä hetkellä. Hän voi olla vaikka pyörätuolissa tai muulla tavalla huonossa kunnossa.



Olen kokenut Facebookin myös syventäneen monia vanhoja ystävyyssuhteita. Kun on Facebookissa ”alettu kaveriksi” vanhan ystävän tai tuttavan kanssa, niin on ollut oikeasti kohdatessa hyvin helppo alkaa juttusille. Näistä kohtaamisista olen tänänkin kesänä useaan kertaan iloinnut.

Toisaalta jos en Facebookissa ole tullut kohdatuksi millään tasolla, niin olen saattanut poistaa jonkun tuttavan kavereistani. Tämä on joka kerta kirpaissut, mutta ajan mittaan olen huomannut sen helpottavan oloani tuossa virtuaalisessa todellisuudessa. Yksipuolista oman elämän avaamista en ole halunnut jatkaa, jos olen huomannut, että toista ei lainkaan kiinnosta omat asiani. Tällaista "pudotuspeliä" en ole tottunut reaalielämässä toteuttamaan.  

Oman roolin tai some-identiteetin löytäminen sosiaalisen median kanavilla ei ole aina helppoa. Miten paljon tai yksityiskohtaisia asioita somessa kannattaa tuoda esille? Mitä kaikkea haluan paljastaa omasta perheestäni tai läheisistäni? Osaanko suojella itseäni tai läheisiäni mahdolliselta ikävältä palautteelta tai tiedon levittämiseltä? Miten paljon aikaa on järkevää käyttää sosiaalisen median parissa?

Aika paljon olen miettinyt myös sitä, mitä voin tai uskallan tuoda esiin omasta uskonnollisesta taustastani Facebookissa tai Instagramissa? Aiheutanko ärtymystä joissakin kavereissani, jos ”tykkään” tai kerron uskonelämään liittyvistä asioista tai tapahtumista? Koska usko on niin keskeinen osa omaa elämääni, olen lopulta kokenut, että voin tuoda sitä sosiaalisessa mediassa esille, samoin kuin todellisessa arkielämässäkin. Samalla tavalla kavereillani on oikeus jakaa heille tärkeitä asioita.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10: 32–33). Ei ole läheskään aina helppoa tunnustaa ääneen sitä, mitä sydämessään haluaa uskoa ja vaalia. Toivoisin, että saisin ainakin silloin rohkeutta vastata, kun joku kysyy, olenko uskovainen tai haluaa tietää uskonasioista.



Uskovainen saattaa joskus kokea elävänsä toisessa todellisuudessa tämän maailman keskellä. Meidän elämäntapamme ja valintamme voivat erota paljonkin siitä, miten toiset ihmiset elävät. Monien voi olla vaikea edes uskoa, että vielä on ihmisiä, jotka haluavat elää todeksi Raamatun opetukset esimerkiksi avioliiton pyhyydestä, alkoholin välttämisestä tai lepopäivän pyhittämisestä. Meidän seuramenomme eivät olekaan kieltojen ja käskyjen julistamista, vaan Raamatun tekstien esille tuomista ja niiden kautta elävän evankeliumin julistamista.

Se, mikä tälle maailmalle voi näyttäytyä ahdistavina rajoitteina, onkin uskovaiselle tapa välttää syntiä ja pysyä Jumalaa lähellä. Tällä tavalla eläen saamme kokea syvää turvallisuutta, onnea ja siunausta jo täällä maan päällä eläessämme. Uskon kautta pääsemme tämän ajan jälkeen ikuiseen iloon Jumalan luokse. Jos jaksamme tätä aarretta pitää esillä, voi myös kuka tahansa päästä osalliseksi tästä samasta onnesta: saa uskoa synnit anteeksi ja olla turvattuna ja siunattuna. Silloin ei tarvitse pelätä mitään, mitä maailmassa tapahtuu. Elämämme on Jumalan kädessä.

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi