Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Marraskuun pimeästä valoa kohti

14.11.2016 06:20 | Raija Vesterinen
En aikaisemmin pitänyt ollenkaan marraskuusta. Sen harmaus ja ankeus ahdistivat ja toisinaan tuntui, että pimeää jatkuu loputtomiin. Vasta kun onnettomuuden jälkeen jäin pitkälle sairauslomalle ja sen myötä eläkkeelle, löysin marraskuun kauneuden.
 

 
Kun ei tarvitse päivän valoisimpaan aikaan olla töissä, on aikaa kulkea luonnossa ja ihmetellä sen levollisia ääniä, tuoksuja ja erilaisia pieniä ja isoja näkymiä. Vaikka ikkunasta katsoessa maisema voi näyttää harmaalta, sumuiselta tai sateiselta, niin ulos mennessä värit usein voimistuvat ja mieli virkistyy. Sopivat sadetta ja tuulta pitävät lämpimät varusteet ovat hyvä suoja kylmää ja viimaa vastaan. Metsässä ja pelloilla olevilla väreillä on loppusyksyllä erityisiä kontrasteja; vihreä näyttää tosi vihreältä harmaan ja ruskean sävyjen rinnalla. Joidenkin pensaiden oksat hohtavat tummanpunaisina lakastuneiden kukkien keskeltä. Viimeiset koivujen lehdet hohtavat kirkkaan keltaisina tummilla oksilla.

Tänä vuonna saimmekin jo marraskuussa kunnon talven tänne eteläiseen Suomeen. Se tuo aivan uuden valon ja tunnelman meille, jotka olemme tottuneet pimeään ja loskaiseen marraskuuhun. On mukava seurata lintujen touhuja, vaikka niille tässä varhaisessa talvessa on aikamoinen sopeutuminen. Syksyn lehtien leijaileminen on vaihtunut lumihiutaleiden leijailuun.
 

 
Marraskuisessa luonnossa kulkiessani minua puhuttelee voimakkaasti luonnon nöyryys vuodenaikojen ja kohtalonsa edessä. Aiemmin syksyllä lehtipuut ovat pukeutuneet värikkäisiin asuihinsa ja alkaneet pantata elinvoimaansa runkoihinsa ja piilossa oleviin juuriinsa. Marraskuun koittaessa viimeisetkin lehdet putoilevat alas ja alkavat maatua hiljalleen mullaksi. Tulevana keväänä ne ovat hyvää ravinnetta uusille kasveille. Elämän kiertokulku koskettaa.
 

 
Tunnen vuodenaikojen vaihtelun myös omassa itsessäni. Luonnon pysähtyessä ja kohmettuessa haluan itsekin enemmän omaa rauhaa enkä kaipaa niin paljon toimintaa ja elämää ympärilleni. Nautin kävelyistä hiljaisessa luonnossa sekä myös leppoisista koti-illoista perheen kanssa. Usein tulee illalla istahdettua pianon ääreen soittamaan ja laulamaan. On ihanaa, kun lapsetkin toisinaan kertyvät ympärille laulamaan yhdessä. Tänä syksynä olemme lasten kanssa usein laulaneet uusia Siionin lauluja pianon ääressä. Sellaisina hetkinä tunnen olevani erityisessä suojassa maailman pahuudelta. Ulkona oleva kylmyys etääntyy ja sisäinen lämpö tuntuu voimistuvan.
 
Tähän aikaan vuodesta minulla tulee myös mietittyä kulunutta vuotta, sen iloja ja murheita. Nyt on hyvä hetki tarkastella, mitkä niistä ovat tosissaan olleet merkityksellisiä. Huomaan, että Jumala on auttanut eteenpäin monista vaikeista tilanteista ja asioista. Hän on myös antanut saattomiehiä, tärkeitä ystäviä tarpeellisella hetkellä. Ei ole tarvinnut jäädä yksin. Joskus on oma heikkous ja huonous on tuntunut kipeältä ja edessä oleva tie epävarmalta. Evankeliumin ilosanoman myötä on kuitenkin saanut rohkaistua ja tuntea, että ei minun omin voimin tarvitsekaan jaksaa.
 

 
Olen saanut tänä vuonna uusia ystäviäkin, myös tämän blogikirjoittelun kautta. Minua on ilahduttanut jokainen sähköpostilla tai muuten tullut palaute kirjoituksistani. Itselläni on usein melkoinen kynnys ottaa yhteyttä ja antaa palautetta, vaikka joku kirjoitus mietityttäisi, ilahduttaisi tai koskettaisikin. Siksi arvostan suuresti teitä, jotka olette sen kynnyksen ylittäneet. Sain sähköpostitse viestiä opiskeluaikaiselta ystävältäni, jonka kanssa tiemme erkanivat asuinpaikan suhteen hyvin kauas toisistaan. Iloitsen myös sinusta, kohtalotoverini, joka otit yhteyttä ja jonka kanssa saimme tutustua, ystävystyä ja tavatakin. Myös ulkomailta on tullut viestejä, että tämä Päivämies ja myös blogikirjoitukset ovat monelle tärkeitä. Muistan lämmöllä myös sinua, joka kerroit olevasi elävästä uskosta osaton ja halusit kirjoittaa minulle. Toivottavasti elämääsi kuuluu nyt hyvää. Monet vanhat tuttavat ja ystävät nykäisitte hihasta suviseuroissa ja muissa kohtaamisissa ja kerroitte lukevanne kirjoituksiani. Se on ilahduttanut, mutta laittanut myös hyvin pienen paikalle. Osaanko? Uskallanko? Onko minulla mitään annettavaa? 

Mielessäni on myös arka ja hiljainen toive, että kirjoitukset voisivat tavoittaa myös sinut, elämällesi suuntaa ja rauhaa etsivä ihminen. Olet ehkä kokenut elämässäsi kovia ja mielesi on täynnä tuskaa. Voi olla, että olet aiemmin ollut uskomassa, mutta erkaantunut Jumalan lasten joukosta. Olet varmaan huomannut, miten maailma ympärillämme on levoton ja näyttää tarjoavan monia mahdollisuuksia. Olet voinut kokea, että sisäistä rauhaa ja valoa ei ole löytynyt hyviä tekoja tekemällä tai erilaisia ideologioita ja elämänmuotoja kokeilemalla. Jos eletyn elämän virheet ja kuormat painavat tunnollasi, niin sinulla on lupa uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja saada tunnollesi kestävä rauha. Voit päästä uskomaan samalla tavalla kuin Jeesuksen opetuslapset aikanaan. He saivat uskon kautta kulkea Jumalan sanan viitoittamaa tietä, elää anteeksiantamuksesta ja olla turvallisella mielellä – myös kipujen, kysymysten ja ihmisten inhimillisyyden keskellä.

On onnellista, että marraskuun pimeyttä seuraa joulun valo ja lämpö. Ja sen jälkeen taas uuden kevään odotus ja kirkkaus.
 

 
Tämä runo muotoutui mielessäni, kun vuosi sitten syksyllä kuljin luonnossa:
 
”Loppusyksyn riisuttu maisema
kuin ihminen
kuoleman edessä.
Merkityksellistä ei ole se, miltä näytät,
vaan se,
mitä kannat sisälläsi.
Näetkö pimeyden
vai tulevan kevään valon?” 

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi