Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Uuden vuoden porstuassa

15.1.2017 06:40 | Raija Vesterinen
Uudenvuoden yönä, kellon lähestyessä keskiyötä, hakeuduin jälleen omiin oloihini päiväkirjan ääreen. Olin jo saanut tarpeekseni taivaalle poksuvista raketeista, joten nyt oli hyvää aikaa hiljentyä hyvästelemään mennyt vuosi paketoimalla vuoden lopun ajatuksia päiväkirjan lehdille.

Kun oikein pysähdyin menneen vuoden äärelle, niin ensimmäisenä pulpahtivat mieleen monet hankalat tilanteet ja haasteet, joiden eteen jouduin vuoden mittaan. Muistan hyvin tuntemiset suviseurojen lähestyessä, kun päätimme, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa minä jään tyttöjen kanssa kotiin suviseuramatkalta. Vuoden mittaan oli myös terveydellisiä haasteita ja monia muita asioita, jotka toivat huolta ja murhetta.

Näitä muistoja tarkastellessani huomasin, miten ne eivät enää tuntuneetkaan raskailta ja ahdistavilta. Taivaan Isä oli kuullut hädän hetkellä huokauksemme ja rukouksemme ja auttanut meitä. Pääsin sittenkin tyttöjen kanssa suviseuroihin, ja sieltä jäivät lämpimät ja iloiset muistot! Minulle järjestyi syksyllä pitkästä aikaa myös kuntoutusjakso, joka helpotti tilannettani monella tavalla. Juuri ennen joulua saimme myös kokea tukea ja välittämistä, joka auttoi meitä valmistautumaan kiitollisuudella joulun viettoon.

Mieleni hiljeni kiitoksesta. Mennyt vuosi jäikin muistoihin onnistumisten vuotena. Samalla alkoi pulpahdella muitakin iloisia asioita ajatuksiin. Vuoden alkupuolella sain aloittaa tämän blogimatkani, joka on tuonut haasteita, mutta myös uusia ihmissuhteita sekä rakentavia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Edelleen tunnen olevani keskeneräinen ja hauras näitä tekstejä tehdessäni. Mutta samalla tunnen voimakkaasti olevani Jumalan varjeluksessa ja toisten ihmisten tukemana tällä matkalla.



Vuosi vaihtui hiljaa, mutta varmasti. Ovi sulkeutui takanani ja uusi ovi avautui edessäni. Varovasti, kuulostellen olen sen ensimmäisiä päiviä saanut aistia, kuin uuteen vastasataneeseen lumeen jälkiä astellen. Onnellisena ja kiitollisena siitä, että elän ja saan tämänkin hetken kokea. Kiitollisena siitä, että oma ja lapsuuden perheeni sekä vanhempani ja appivanhempani vielä elävät ja saamme yhdessä tähän uuteen vuoteen astua. Tunnen kiitosta ja kaipausta myös niistä rakkaista matkaystävistä, jotka menneenä vuonna saivat päättää tämän ajallisen matkansa. He ovat päässeet perille taivaan kotiin. Emme vielä tiedä, poistuuko joku meistä tänä vuonna pois tästä ajasta, mutta siitä meidän ei tarvitse etukäteen huolehtia. Kaikilla on oma aikansa.



Tunnen syvää kiitosta myös 100-vuotiasta isänmaatamme kohtaan. Ei ole itsestäänselvyys, että meillä on kaunis ja hyvä maa, jonka asioista saamme itse päättää. Kunpa osaisimme tänäkin vuonna olla rakentamassa sen hyvinvointia, kukin omalla paikallamme. Oman työpanoksensa tekeminen kunnolla ja verojen maksaminen ovat tärkeitä elementtejä isänmaan rakentamisessa. Myös ihan pienillä teoilla, toisista välittämällä, voimme olla parantamassa yhteistä hyvinvointia.

En uskaltanut tehdä mitään uudenvuodenlupauksia. Joitakin toivomuksia minulla kuitenkin tälle vuodelle on. Kunpa osaisimme olla inhimillisiä toinen toisillemme, välittää ja auttaa huolen ja hädän hetkellä. Kunpa osaisimme myös lisätä iloa ja hyvää oloa omassa elinpiirissämme. Kunpa olisimme vahvempia kuin pahuuden voimat, jotka maailmaa tällä hetkellä hajottavat. Kunpa osaisimme ja muistaisimme turvata kaikessa Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Herraan. Kunpa usko olisi vahvempi kuin epäusko. Tätä toivon myös niille rakkaille läheisilleni, jotka ovat elävästä uskosta luopuneet.

Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä saimme olla pitkästä aikaa seuroissa lapsuuden ja nuoruuden ajan kotisiionissani. Oli mukavaa tavata monia ihmisiä, jotka olen tuntenut lapsuudesta ja nuoruudesta saakka. Ihmeelliseltä tuntui, että niin moni on säilynyt elävässä uskossa, vaikka ovat elämässä monia haasteita ja viimoja kokeneet.

Seurapuheen teksti Psalmista 139 toi rohkaisevan viestin tähän hetkeen vuosituhansien takaa; saamme olla Herran suojassa kaikkina elinpäivinämme. ”Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.”

Tämäkin seurapuhe muistutti minua siitä, että vaikka minulla on myös tulevina kuukausina haasteita ja pelkoja kohdattavana, niin saan niidenkin suhteen olla turvallisella mielellä. Tänä vuonna joudun käymään läpi muun muassa pitkään odottamani oikeudenkäynnin, jossa käsitellään toimeentuloni turvaamista onnettomuuden aiheuttamaan vammautumiseen liittyen. Siinä on minun kannaltani myös iso riski hävitä ja joutua entistä huonompaan tilanteeseen. Kuitenkin saan luottaa Jumalan hyvyyteen. Hän on auttanut tähänkin asti, niin miksi hän ei auttaisi myös tulevina päivinä. Näihinkin haasteisiin pyydän heikon uskoni turvaksi esirukouksia.



Uudenvuoden seuroissa laulettiin myös lohdullinen virsi, jonka sanat Dietrich Bonhoeffer teki vuonna 1944 odottaessaan keskitysleirillä tulevaa kohtaloaan. Tämä virsi 600 tuokoon myös meille lohdutusta tämän uuden vuoden porstuassa:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi