Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

"Nyt meille tapahtuu hyviä asioita!"

17.3.2017 06:44 | Raija Vesterinen
Olen huomannut, että elämä menee usein jaksottain. On hyviä aikoja ja haastavia aikoja ja joskus jopa ylipääsemättömän raskaita jaksoja. Näihin voi sisältyä surua ja iloa, itkua ja naurua, rakkauttakin. Välillä voi olla seesteisempiä vaiheita, jolloin elämä kulkee kohtalaisen tasaista rataa. Vaikeina aikoina ei välttämättä aina muista tai jaksa uskoa, että aurinko voi vielä joskus pilkistää pilven takaa. Jaksanko iloita silloin, kun asiat tuntuvat menevän hyvin? Huomaanko olla kiitollinen helpommista ajoista?
 

 
Kirjoitin tammikuun blogitekstissäni tänä vuonna edessäni olevista haasteista ja peloistani niiden suhteen. Olen joutunut useamman vuoden taistelemaan tapaturmaisen vammautumisen myötä minulle kuuluvista korvauksista. Tämä on ollut taloudellisesti ja henkisesti hyvin vaikeaa aikaa. Aivo- ja niskavamman saaneella ja koko perheellä olisi riittävästi haastetta arjessa ilman tällaisia taisteluitakin. Olemme joutuneet turvautumaan näinä vuosina yhteiskunnan apuun monella eri tavalla. Olemme saaneet taloudellista apua sekä myös tukea jaksamiseen muun muassa perheneuvolan ja lasten tukiperheen muodossa. Tänä keväänä piti alkaa oikeusprosessi korvausasian ratkaisemiseksi.
 
Pyysin tammikuun kirjoituksessa esirukouksia, jotta selviäisimme tästä edessä olevasta oikeusprosessista ja kaikki menisi hyvin. Nämä rukoukset on kuultu. Saimme vastapuolen kanssa tehtyä sovintoratkaisun, ja oikeudenkäynti peruuntuu kokonaan. Olen ollut siitä lähtien aivan halkeamaisillani ilosta ja kiitollisuudesta. Ilo on pulpunnut syvältä. Jostain syystä senkin läpi on tuntunut siltä, että tekisi mieli itkeä. Itkeä kaikki ne vaikeat päivät ja hetket pois mielestä. Silti ilo on ollut vahvempi eikä itkua ole tullut. Jatkuvia kipuja ja erilaisia rajoitteita korvaukset eivät poista, mutta tunne oikeudenmukaisuuden toteutumisesta helpottaa oloa muulla tavalla. Samalla on ollut kirkkaana mielessä, että Jumala se oli, joka auttoi tässäkin asiassa. Hän kuuli rukoukset ja huokaukset. Hän lähetti meille avun ja ratkaisun.
 


Tämän vuoden hiihtoloma oli meille ikimuistoista aikaa. Olimme lasten kanssa pitkään suunnitelleet koiran hankkimista. Mietimme, että siitä olisi iloa minulle, kun olen päivisin kotona ja muut perheenjäsenet töissä ja koulussa. Toiseksi kaipasimme koirakaveria ympäri vuoden tekemillemme retkille. Tämän ensimmäisen koiran hankinta oli vaatinut monen kuukauden ja vuoden tunnustelun, milloin olisi oikea hetki. Nyt aika oli kypsä. Lähdimme lomareissulle Itä-Suomeen ja samalla hakemaan uutta tulokasta. Matkalla katselimme malttamattomina uudestaan ja uudestaan pennusta lähetettyjä kuvia. Samalla mielessä pyöri myös se kaikki työ ja vaiva, mitä koiranpennun kasvattaminen vaatii. Silti ilo oli jälleen vahvempi ja kihelmöivä odotus toi hyvää mieltä.
 
Tuona ratkaisevana päivänä mieheni lähti poikien kanssa laskettelemaan Kolin rinteille ja minä lähdin tyttöjen kanssa tapaamaan meille tulevaa pientä pentua. Tutustumiskäynnin jälkeen, illan sinisen hetken aikaan, ajelin tyttöjen kanssa autolla Ukko-Kolin huippua kohti, ja samalla soi puhelin. Asianajajani soitti ja kertoi, että tuo aiemmin tekstissä kertomani sovinto oli tullut. Sitä hetkeä en taida ihan heti unohtaa. Mielessä kävi melkoinen tunnemyrsky. Minun piti heti soittaa vielä rinteessä olevalle miehelleni tämä uutinen.
 

 
Kiipesimme tyttöjen kanssa vielä katselemaan näköaloja niin korkealle kohti Ukko-Kolin huippua kuin pääsimme. Oli epätodellinen olo. Upeat maisemat illanhämyssä sinisen eri sävyissä avautuivat edessämme, ja sisällä kupli ilo. Pojatkin tulivat mieheni kanssa seuraamme katselemaan maisemia. Kerroin lapsille hyvän uutisen sovinnosta. Poikani huokasi sydämensä pohjasta: ”Nyt meille tapahtuu hyviä asioita!” Sillä hetkellä minulla oli itku lähellä. Pojan ilmeestä näki, että viime vuosien koettelemukset olivat olleet raskaita hänellekin, mutta nyt ne saivat väistyä ja oli aika iloita.
 
En malttanut olla toteamatta perheelleni, että ollaan nyt iloisia ja kiitollisia näistä hyvistä asioista. Muistellaan niitä sitten, jos joskus tuleekin vaikeampia aikoja eikä valoa näy. Voihan se olla hyväkin, että elämä ei ole aina tasapaksua. Silloin se on ainakin värikästä, mukana koko tunteiden kirjo.

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi