Keskiviikko 19.6.2019
"
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33

Myötä- ja vastoinkäymisissä

13.6.2017 06:07 | Raija Vesterinen
Kesäkuussa 21 vuotta sitten oli yksi elämäni merkittävimmistä päivistä. Olin puoli vuotta aikaisemmin tutustunut mieheen, jonka kanssa ystävystyimme, ihastuimme ja rakastuimme nopealla aikataululla. Rakkauden huumassa saimme seurata meille tarkoitettua ja viitoitettua tietä, luottaa Jumalan johdatukseen. Saimme viettää häitämme eräänä kesäkuun päivänä alkukesän ollessa heleimmillään. Päivä oli kaunis, kukkien ja linnunlaulun sävyttämä. Kirkkoa ja hääpaikkaa koristivat luonnonkukista solmitut köynnökset, kimput ja asetelmat. Myös morsiuskimpussani kukkivat luonnonkukat, kotipihan omenapuun kukkivista oksista sidottuna.
 

 
Joka vuosi hääpäivänä tulee selattua hääalbumia ja muisteltua tuota tärkeää juhlaa. Albumiin on kirjoitettu myös vihkitilaisuudessa kuultu Korinttolaiskirjeen 13. luvun teksti: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.”
 
Vihkitilaisuudessa pappi myös kysyi meiltä, sulhaselta ja morsiamelta, että tahdommeko rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Kyllä me tahdoimme. Oli onnellista ja turvallista lähteä yhteiselle matkalle.
 
Nyt, 21 yhteisen vuoden jälkeen, mieli hiljenee ja vakavoituu noiden tekstien äärellä. Tälle yhteiselle polulle on mahtunut monia hyviä päiviä ja jaksoja, jolloin on ollut helppo osoittaa toiselle uskollisuutta ja rakkautta. Lasten odotukset ja syntymät on koettu yhdessä, toinen toistaan tukien. Myös perhearjen ilo ja vaiva on ollut yhteinen.
 
Yhteisiin vuosiin on mahtunut myös monia päiviä, jolloin aurinko on ollut paksun pilviverhon takana, piilossa. Silloin vastoinkäymiset ja koettelemukset ovat olleet tukahduttaa yhteisen tahtotilan ja rakkauden. Korinttolaiskirjeen kauniit sanat rakkaudesta ovat olleet täysin hukassa ja tavoittamattomissa. Noina hetkinä on tullut jopa mietittyä, kannattaako meidän enää jatkaa yhteistä matkaa. On tuntunut, että on ajauduttu umpikujaan, jossa edessä ja sivuilla on ollut paksu muuri, eikä tietä eteenpäin ole ollut näkyvissä. Silloin, epätoivon hetkellä, ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin hiljaa huokaista Jumalan puoleen: ”Hyvä Jumala, auta sinä meitä. Anna nöyryyttä ja voimaa antaa ja pyytää anteeksi. Näytä tie tästäkin eteenpäin.”
 

 
Joskus, kun puhutut sanat eivät ole tavoittaneet samoja taajuuksia, on tullut kirjoitettua kirje puolisolle ja kerrottua mielessä olleet ajatukset ja murheet. Siitä on voitu jatkaa puhumalla. Kun pilviverhot ovat siunauksen lämmössä alkaneet hälvetä, niin on taas ollut helppo hengittää samaa ilmaa. Armoauringon paisteessa on puolisokin uudestaan alkanut näyttää rakkaalta ja tärkeältä. Yhteinen tie on taas alkanut hahmottua eteenpäin. On helpottunut olo: Tästäkin selvittiin. Kunpa jaksaisimme yhdessä perille saakka.
 
Häissämme nuorten miesten kuoro lauloi vanhan virren:
 
”Ah, pyhä rakkaus
on side kestäväinen,
on nöyrä, hiljainen, vikoja peittäväinen,
on aina lempeä, ei kerskaa milloinkaan,
ei väsyä se voi, vaan kestää kuolemaan.
 
Ja aina rakkaus
myös toisen kuormaa kantaa,
ei toista syyttele, vaan kaikki anteeks antaa.
Ei pahaa muistele, ei ole katkera,
ei etsi omaansa, vaan tahtoo palvella.
 
Vaan heikot olemme,
oi Herra, itsessämme,
jos ei sun Henkesi vain asu tykönämme.
Siis rakkaudessa vahvista ainiaan.
Suo voimaa tielläsi yhdessä kulkemaan.
 
Myös kiusauksissa,
oi Herra, auta meitä
ja suojaa vaaroissa, vie aina tahtos teitä.
Ja meidän pelvossas suo täällä vaeltaa
ja kohti kulkea kotia oikeaa.”
 

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi