Tiistai 17.9.2019
"
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8

Pieni kirkassilmäinen poika

3.7.2017 06:02 | Raija Vesterinen
Saimme juuri viettää sydänkesän juhlaa ja Johannes Kastajan muistojuhlaa, juhannusta. Vuosi sitten jouduin sairastelun takia viettämään juhannuksen lähes yksin, kun mies ja lapset olivat juhannusseuroissa ja sukuloimassa. Sitä suurempi ilo oli tällä kertaa päästä juhannusaattona Maitoisten juhannusseuroihin.
 
Maitoisten leirikeskuksen alueelle oli kerääntynyt paljon seuravieraita eri puolelta eteläistä Suomea ja kauempaakin. Kaukaisimmat tuntemani seuravieraat olivat serkkuni perhe Rovaniemeltä. Oli mieltä ilahduttavaa käydä keskusteluja ystävien, sukulaisten ja tuttavien kanssa seurapuheiden ja laulamisen lomassa.
 
Kaikkein pysäyttävin kohtaaminen tuli iltamyöhällä ”seurateltassa”, puhujankorokkeen eteen pystytetyn suojakatoksen alla. Istahdimme hyvissä ajoin ennen illan alustuspuheenvuoron alkamista viimeisen penkkirivin reunalle, erään lapsiperheen taakse. Seurailin hiljakseen perheen leppoisaa hääräilyä illan hämärtyessä. Katseeni pysähtyi useaan kertaan pieneen poikaan, perheen nuorimmaiseen. Pojan kirkas katse ja iloinen hymy tuntuivat heijastavan hyvää tuulta ympärilleen.

– Onpa pienellä kirkas katse, vaikka on näin myöhä, totesin perheen äidille.
– Niin, äiti vastasi.

Hetken kuluttua hän jatkoi:

– Ja tästä lapsesta sanottiin raskausaikana, että on tulossa vaikeasti vammainen lapsi.

Jatkoimme jutustelua ja äiti kertoi, että heitä oli varoitettu vauvan vammaisuudesta ja kehotettu miettimään jopa aborttia. Siihen he eivät olleet kuitenkaan halunneet ryhtyä. Kun lapsi sitten syntyi, oli kätilö puhjennut itkuun:

– Tämähän on terve lapsi!

Tässä vaiheessa myös minun silmäni kyyneltyivät ja ihoni meni aivan ”kananlihalle”. Pieni lapsi jatkoi iloista puuhasteluaan vieressä autuaan tietämättömänä aikuisten keskusteluista.

Eräs lääkäri oli todennut vauvan vanhemmille, että ”nykyään luotetaan liikaa koneisiin”. Niin, koneet ja laitteet voivat olla hyvä apuväline monenlaisissa asioissa, mutta pelkästään niiden varaan ei varmaankaan kannata ratkaisujaan perustaa näin suurissa kysymyksissä. Mietimme äidin kanssa myös, että kyllähän lapsi olisi ollut toivottu ja rakastettu vammaisenakin. Tunnen monia perheitä, joissa perheen down-lapsi tai muuten erilainen lapsi onkin juuri se, joka tuo paljon iloa perheeseen, työn ja vaivan lisäksi. Tämän pojan äiti totesi, että kyllä usein väsymyksen hetkellä tulee mietittyä tämän lapsen elämän lähtökohtia. Silloin tulee kiitollinen mieli.
 
Kuuntelin alustuspuheenvuoroa hajamielisenä ja monissa mietteissä. En jaksanut koko ajan keskittyä siihen, mutta havahduin, kun puhuja muistutti profeetta Jeremian kirjan sanoista: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Puhuja muistutti, että tänä vaikeana maailmanaikanakin saamme olla luottavaisella mielellä, kun meillä on turvana ikiaikojen Jumala.
 
Alustuksen loppuvaiheessa tuo pieni poikakin väsähti ja itkeskeli. Kohta pojan ympärille kerääntyikin lauma hänelle tuttuja isoja poikia, jotka kilvan jututtivat ja tarjoilivat karkkia hänelle. Jälleen poika hymyili aurinkoisesti ja koko porukka näytti hyväntuuliselta. Vilkaisimme äidin kanssa toisiamme ja hymyilimme, kyyneleet silmissä.


 

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi