Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

"Miten uskoa voi vahvistaa?"

5.10.2017 06:10 | Raija Vesterinen
Syyshiljaisessa kodissa mieleeni tuli voimakas muisto viimekesäiseltä rippikoululeirltä. Mieheni oli ensimmäistä kertaa kutsuttu rippileirille leiriohjaajaksi. Olimme pohtineet hänen kanssaan sitä, kannattaako minun ollenkaan lähteä sinne mukaan, jos en jaksakaan tiivistä ohjelmaa ja kovaa sosiaalista kuormitusta. Leirin opettajan kannustamana lähdin kuitenkin muutamaksi päiväksi mukaan leirille jonkinlaiseksi ”leiriäidiksi”. Nuorten kanssa vietetty aika olikin tosi mukavaa ja yhteiset keskustelut ja pohdinnat myös omaa uskonelämääni tukevia. Pääsin tarvittaessa pitämään lepohetkiä ja sitten taas osallistumaan yhteiseen toimintaan.
 
Sain leirillä tehtäväkseni järjestää toisen leiriäidin kanssa tyttöjen illan. Valitsimme alkupuheenvuoron aiheeksi ”Tytöstä naiseksi”, jossa käsiteltiin eri näkökulmista pienen vastasyntyneen tytön tietä aikuiseksi naiseksi. ”Alustuksen” jälkeen jaoimme tytöille paperilaput, joihin he saivat kirjoittaa mahdollisia mielessä olevia keskustelunaiheita ja kysymyksiä. Niitä riittikin paljon erilaisista aiheista; seurustelusta ja seksuaalisuudesta aivan keskeisiin uskonkysymyksiin asti. Erityisesti yksi paperille kirjoitettu kysymys pysäytti minut silloin ja nyt vielä jälkikäteenkin: ”Miten uskoa voi vahvistaa?”
 
Niin, miten uskoa voi vahvistaa? Mietimme tätä kysymystä yhdessä leiriläisten ja isosten kanssa. ”Kannattaa rukoilla Jumalalta voimaa ja apua.” ”Voi hakeutua sellaisten ystävien pariin, jotka eivät ole viemässä pois Jumalan lasten joukosta ja ovat tukemassa myös uskonelämässä.” ”Kannattaa tehdä asioita, joita voi hyvällä omallatunnolla tehdä.” ”Mennä seuroihin ja kuunnella, mitä Raamatussa ja seurapuheissa sanotaan.” "Lukea Raamattua."
 
Tämä kysymys ja nämä vastaukset ovat myös minulle tarpeellisia. Kun usko käy heikoksi ja askeleet raskaiksi taivastiellä, tarvitsen muistutusta, että Jumalalla on omat suunnitelmansa. Hänellä on varaa siunata minunkin elämääni ja antaa uskoa tämän päivän matkalle. Huomisesta minun ei tarvitse vielä huolehtia. Jumala pitää siitäkin huolen.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi