Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Näkymätön tuli näkyväksi

6.12.2017 06:18 | Raija Vesterinen
On tullut viimeisen blogitekstini aika. Yllättävän vaikeaa on kesyttää mielessä jylläävät ajatukset ja tuntemukset sanoiksi ja lauseiksi. Kahden vuoden blogimatka on ollut mielenkiintoinen, vaikkakin usein oman tyhjyyden ja heikkouden keskellä tallaamista. Silti olen saanut kokea hienoja hetkiä, kun erilaisissa kohtaamisissa ja  viesteissä on tullut rohkaisua ja aitoa välittämistä tutuilta ihmisiltä sekä ennestään aivan tuntemattomilta lukijoilta. Lämmöllä ajattelen myös teitä uusia ystäviä, jotka olen löytänyt tätä kautta.
 
Pari vuotta sitten joulun alla, ennen blogimatkani alkua, taisin olla aika eksyksissä oman elämäntilanteeni kanssa. Takana oli jo viisi onnettomuuden jälkeistä vuotta, kun olin rikkinäisenä sekä monenlaisten taisteluiden ja vaiheiden uuvuttamana yrittänyt löytää suuntaa kohti valoa ja eheytymistä. Pysyvä vammautuminen aiheutti koettelemuksia kaikilla elämän osa-alueilla; fyysisen ja psyykkisen terveyden, taloudellisen toimeentulon, ihmissuhteiden, perhe-elämän, avioliiton sekä oman uskonelämän kannalta. Koin vahvana myös syrjäytymisen tunteen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Samalla kun haikeana katselin toisten osallistumista opiskeluun, työelämään ja muihin haasteisiin, tunsin tulleeni yhteiskunnalle hyödyttömäksi ja pelkästään taloudelliseksi taakaksi.
 

 
Koska aivovamma ja niskavamma eivät kovin paljon näy ulospäin, oli monien hankala ymmärtää tilannettani ja sen tuomia haasteita. Kerroin tilanteestani aina kun joku kysyi kuulumisia. Kuitenkin sain kokea myös sitä, että joskus kohtaamisissa minua välteltiin eikä haluttu tervehtiä tai alkaa keskustelemaan yhdessä. Vähitellen aloin kadottaa oman itseni enkä oikein tiennyt mitä olin ja mihin kuuluin. Tulin epävarmaksi sosiaalisissa tilanteissa.
 
Siinäkin elämänvaiheessa sain kokea suurta Jumalan johdatusta ja huolenpitoa. Heikkoina hetkinä Jumala usein lähetti tielleni ihmisen, joka halusikin kohdata ja keskustella oikein perusteellisesti. Nautin siitä, että saimme jutella ihan kaikista asioista, eikä pelkästään minun tilanteestani. Usein keskustelut sitten upposivatkin tosi syvällisiin asioihin, ja samalla sain virvoittua ihan ytimiä myöten sekä kokea itseni hyväksytyksi.
 
Tämä blogimatkani on ollut minulle merkittävä vaihe eheytymisen tiellä. Samoihin aikoihin kun kirjoitteluni alkoi, pääsin mukaan myös pieneen naisten rentoutus- ja keskusteluryhmään, joka kokoontui säännöllisesti parin kuukauden ajan. Tunsin syvää huolenpitoa siinä, miten tuo samassa uskossa olevien naisten pienryhmä tuki minua kokonaisvaltaisesti ja samalla antoi rohkeutta alkaa kirjoittamaan omista kokemuksista ja ajatuksista julkisesti.


 
Taivaan Isä on auttanut ja kantanut minua ja perhettäni kaikissa vaiheissa. Moneen hankalaan asiaan on lopulta löytynyt ratkaisu. Myös monet ihmissuhteet ovat tiivistyneet ja rakentuneet uudelleen. Olen lopulta löytänyt itseni ja saan taas tuntea kuuluvani toisten yhteyteen. Tänä syksynä pääsin ensimmäistä kertaa kertomaan vammautumisestani ja sen tuomista haasteista terveydenhuoltoalan opiskelijoille. Näitä vierailuja on ensi vuoden puolella tulossa lisää. Ilman omaa eheytymisprosessiani en pystyisi tuohon tehtävään.
 
Oman blogimatkani huipentuma oli tänä syksynä järjestetty Päivämiehen blogikirjoittajien kurssi Ranuan kristillisellä kansanopistolla. Oli ihmeellistä kokea syvää tuttuuden tunnetta toisten kirjoittajien kanssa, vaikka useimpia en ollut aiemmin tavannut lainkaan. Tuntui kuin olisimme olleet yhtä perhettä, jonka kanssa pystyimme suurella luottamuksella ja arvostuksella keskustelemaan monenlaisista asioista ja oppimaan toinen toisiltamme. Haikein mielin ajattelen tämän blogimatkan päättymistä ja ”blogistiperheestä” irtautumista. Mielenkiinnolla odotan, mitä uutta tämän jälkeen saan kokea.
 
Samalla kun olen miettinyt mielessäni tätä viimeistä blogitekstiäni, olen saanut olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä oman kotisiionini joululauluiltaa Porvoon Tuomiokirkossa. On ollut ihanaa aloittaa jouluun valmistautuminen tällaisella syvällisellä ja ei-materialistisella tavalla. Olemme juontajaparini kanssa käyneet läpi Raamatun jouluaiheisia tekstejä ja poimineet ohjelmaan mukaan Vanhan Testamentin profeettojen ennustuksia tulevasta Messiaasta ja hänen syntymäpaikastaan Beetlehemistä sekä myös Uuden Testamentin tekstejä siitä, miten ennustukset ovat toteutuneet. Tämä kaikki on luonut mieleeni kiitollisuutta Jumalan pelastussuunnitelmasta ja sen toteutumisesta. Mielessäni punoutui ohjelmaan myös jouluruno tai -rukous, jonka myötä haluan toivottaa teille kaikille Päivämiehen lukijoille onnellista ja Jumalan siunaamaa joulunaikaa.
 

 
Joulun lapsi
anna valosi syttyä katseeseen,
joka näkee nyt vain pimeyttä.
 
Joulun lapsi
anna lämpösi virrata häneen,
jonka sydän vapisee kylmyydestä.
 
Joulun lapsi,
anna lohdutuksesi kietoutua hänen suojakseen,
joka tuntee turvattomuutta.
 
Joulun lapsi, ole lähellä häntä, joka on yksin.
Anna hänen kokea yhteyttä.
 
Joulun lapsi,
anna hiljentymisen hetki hänelle,
joka elää suoritusten ja kiireen keskellä.
 
Jeesus-lapsi,
tule luoksemme ja kosketa meitä Joulun ilolla:
”Meille on syntynyt Vapahtaja!”
 

Vanhemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi