Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Löytyykö seuramieltä?

14.7.2015 06:20 | Raili Lampela
Suviseurat ovat kuuluneet kesäni kohokohtiin jo reilu puoli vuosisataa. Siitä on yleensä alkanut minun kesäni ja lomani.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla minun piti saada ”suviseuravaihde” päälle. Miksihän lähteminen tuntuu minusta vuosi vuodelta työläämmältä? Vetoapua ei tuo oma perhe, eivät lapset eivätkä muutkaan läheiset. Olen usein kuullut, että perheissä lapset odottavat tätä kesän kohokohtaa viikkokausia. Suviseurat lienevätkin lapsiperheissä joulun jälkeen odotetuin tapahtuma.

Ensimmäinen omakohtainen muistikuva suviseuroista on Raahesta 1960-luvulta, jolloin olin kymmenvuotias. Tuolloin ei juuri liikuttu kotikylää kauemmas, joten minusta oli jotain suurta päästä äidin kanssa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin suviseuroihin. Iso väkijoukko, seurateltta ja juhlaportti sekä eksymisen pelko ovat jääneet mieleeni.

Monenlaisia suviseurakokemuksia on elämäni kesiin kertynyt. Merkittävin kokemus minulle oli tämän vuosituhannen alun suviseurat kotipaikkakunnallani. Sain parin vuoden ajan valmisteluorganisaatiossa mukana olleena seurata ja osallistua siihen työhön, jota mittavan seuratapahtuman aikaansaaminen ja läpivieminen vaativat. Ne olivat sisältörikkaita vuosia.

Nyt Vaasan suviseurojen aattoseuroja kuunnellessani meinasi oma mukavuudenhalu voittaa. Kotiin jääminen sekä puheiden ja ohjelmien kuunteleminen mukavasti sohvalla loikoillen tuntui houkuttelevammalta kuin rämpiä mutaisella kentällä ja istua kapeilla penkeillä Sanaa kuunnellen. Täyttyisihän seurojen päätarkoitus näinkin, ajattelin. Eikä aattopäivän sääkään houkutellut lähtemään.

”Tavataan perjantaina Varpissa kesäisissä tunnelmissa”, viestitti ystäväni. Olimme lähiystävieni kanssa varanneet suviseuramajoituksen jo talvella. Täytyiväthän lupaukset myös minun puoleltani pitää, joten sain kuin sainkin ”suviseuravaihteen" päälle ja lähdin matkaan.

Vaikka nykytekniikka olisikin välittänyt seurasanoman ja tunnelmaakin kotisohvalle, monta tapaamista ja minulle merkityksellistä kohtaamista ja keskustelua olisi jäänyt kokematta. Olisin jäänyt paitsi siitä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksesta, jota tunsin laulaessani Siionin lauluja ja virsiä täpötäydessä teltassa tai polvistuessani ehtoolliselle yhdessä tuhansien seuravieraiden kanssa.

Huolten, surujen ja ilojen jakaminen ystävien ja tuttujen kanssa erilaisissa kohtaamisissa on yksi oleellinen osa suviseuroja. Ystäväpariskunnan kanssa jaoimme eronikävää, kun rakas työtoverini vuosikymmenten takaa oli nukkunut pois. Jaoimme myös sen ilon, kun hän oli elämänsä viime päivinä saanut uskon lahjan. Kuuntelimme uskonystävän rankkaa elämäntarinaa ja tuntemuksia olla perhekeskeisessä seuratapahtumassa yksin. Sain olla kuulijana ja toivottavasti myös myötäeläjänä.

Sain jakaa myös omaa elämääni uskonystävien kanssa. ”Mitä sinulle kuuluu?” minulta kyseltiin. Myös minua kuultiin. Koin, että tässä joukossa ja tässä uskossa on turvallista olla ja elää. Voimaantuneena palasin kotikulmille ja juhlatunnelmista arkeen.

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi