Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Löytyykö seuramieltä?

14.7.2015 06:20 | Raili Lampela
Suviseurat ovat kuuluneet kesäni kohokohtiin jo reilu puoli vuosisataa. Siitä on yleensä alkanut minun kesäni ja lomani.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla minun piti saada ”suviseuravaihde” päälle. Miksihän lähteminen tuntuu minusta vuosi vuodelta työläämmältä? Vetoapua ei tuo oma perhe, eivät lapset eivätkä muutkaan läheiset. Olen usein kuullut, että perheissä lapset odottavat tätä kesän kohokohtaa viikkokausia. Suviseurat lienevätkin lapsiperheissä joulun jälkeen odotetuin tapahtuma.

Ensimmäinen omakohtainen muistikuva suviseuroista on Raahesta 1960-luvulta, jolloin olin kymmenvuotias. Tuolloin ei juuri liikuttu kotikylää kauemmas, joten minusta oli jotain suurta päästä äidin kanssa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin suviseuroihin. Iso väkijoukko, seurateltta ja juhlaportti sekä eksymisen pelko ovat jääneet mieleeni.

Monenlaisia suviseurakokemuksia on elämäni kesiin kertynyt. Merkittävin kokemus minulle oli tämän vuosituhannen alun suviseurat kotipaikkakunnallani. Sain parin vuoden ajan valmisteluorganisaatiossa mukana olleena seurata ja osallistua siihen työhön, jota mittavan seuratapahtuman aikaansaaminen ja läpivieminen vaativat. Ne olivat sisältörikkaita vuosia.

Nyt Vaasan suviseurojen aattoseuroja kuunnellessani meinasi oma mukavuudenhalu voittaa. Kotiin jääminen sekä puheiden ja ohjelmien kuunteleminen mukavasti sohvalla loikoillen tuntui houkuttelevammalta kuin rämpiä mutaisella kentällä ja istua kapeilla penkeillä Sanaa kuunnellen. Täyttyisihän seurojen päätarkoitus näinkin, ajattelin. Eikä aattopäivän sääkään houkutellut lähtemään.

”Tavataan perjantaina Varpissa kesäisissä tunnelmissa”, viestitti ystäväni. Olimme lähiystävieni kanssa varanneet suviseuramajoituksen jo talvella. Täytyiväthän lupaukset myös minun puoleltani pitää, joten sain kuin sainkin ”suviseuravaihteen" päälle ja lähdin matkaan.

Vaikka nykytekniikka olisikin välittänyt seurasanoman ja tunnelmaakin kotisohvalle, monta tapaamista ja minulle merkityksellistä kohtaamista ja keskustelua olisi jäänyt kokematta. Olisin jäänyt paitsi siitä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksesta, jota tunsin laulaessani Siionin lauluja ja virsiä täpötäydessä teltassa tai polvistuessani ehtoolliselle yhdessä tuhansien seuravieraiden kanssa.

Huolten, surujen ja ilojen jakaminen ystävien ja tuttujen kanssa erilaisissa kohtaamisissa on yksi oleellinen osa suviseuroja. Ystäväpariskunnan kanssa jaoimme eronikävää, kun rakas työtoverini vuosikymmenten takaa oli nukkunut pois. Jaoimme myös sen ilon, kun hän oli elämänsä viime päivinä saanut uskon lahjan. Kuuntelimme uskonystävän rankkaa elämäntarinaa ja tuntemuksia olla perhekeskeisessä seuratapahtumassa yksin. Sain olla kuulijana ja toivottavasti myös myötäeläjänä.

Sain jakaa myös omaa elämääni uskonystävien kanssa. ”Mitä sinulle kuuluu?” minulta kyseltiin. Myös minua kuultiin. Koin, että tässä joukossa ja tässä uskossa on turvallista olla ja elää. Voimaantuneena palasin kotikulmille ja juhlatunnelmista arkeen.

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi