Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Vanha ihminen - tulevaisuuden uhka vai rakentaja?

10.10.2015 07:10 | Raili Lampela
Kalenterista löytyy eri ryhmille tai asioille omistettuja teemaviikkoja, jolloin muistetaan erityisesti teeman kohdetta. Aiheen ympärille järjestetään lukuisia tapahtumia. Kun tätä blogiani kirjoittelen, menossa on Vanhustenviikko teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. Viikkoa suojelee tasavallan presidentti.

Vierailin vastikään kuntapäättäjien kanssa kotikuntani vanhustenhoitoyksikössä. Tutustuimme tiloihin, kuulimme työntekijöitä ja jututimme vanhuksia. ”Täällä on hyvä olla”, totesi moni kysyessäni kuulumisia. Ihastelin kodinomaisia ja viihtyisiä tiloja sekä ilmapiiriä ja hoitajien lempeää ja sydämellistä asennetta hoitotyöhön. Iloitsin siitä, että tämän hoivayksikön ikäihmiset saivat hyvää ja inhimillistä hoitoa ja hoivaa.

Muutama viikko sitten vietettiin muistiviikkoa, jolloin monissa yhteyksissä keskusteltiin muistisairauksista. Osallistuin viikolla järjestettyyn muistiseminaariin. Kuuntelin mielenkiintoisia asiantuntijoiden esityksiä muistisairauksien oireista ja hoidoista sekä hoitotuloksista. Mielessäni kävi hiljainen rukous, että kunpa minusta ei koskaan tulisi muistisairasta. Tai olisinko valmis hyväksymään kohdalleni tulevaisuudessa minkään muunkaan ”ikäsairauden”?

Eräs luennoitsija puki sanoiksi sen, mitä itsekin olen monesti miettinyt seuratessani julkista keskustelua ja huolta harmaantuvasta Suomesta, kestävyysvajeesta tai huoltosuhteen epätasapainosta. Minun oli helppo yhtyä tämän esiintyjän loppusanoihin: ”Kunpa yhteiskunnassamme saisi valtaa ikäystävällisempi asenneilmapiiri.”

Kaukana ovat ne maaseutuyhteiskunnan ajat, jolloin mummot ja papat vanhenivat turvallisesti samassa pihapiirissä yhdessä lasten perheiden kanssa. Sukupolvien välinen kohtaaminen toteutui arkisen työn lomassa. Mummot ja papat saivat tarvitsemaansa apua, hoitoa ja hoivaa sekä olivat luonnollinen osa lasten ja lastenlasten elämänpiiriä. Ajattelen, että he elämänkokemuksellaan ja esimerkillään antoivat tietämättään jälkipolville sellaisia elämäneväitä, joita ei opita koulussa tai saada kirjoista opiskelemalla.

Yhteiskunnallisen murroksen myötä ylisukupolviset perheyhteisöt hajosivat. Monet nuoret muuttivat maalta kaupunkeihin opiskelun ja ”leipäpuun” perään. Yhteydenpito ikääntyviin läheisiin väheni ja etääntyi, ja  eri-ikäisten väliset turvaverkot ohentuivat. Ikääntyvät läheiset voitiin kokea taakaksikin. Yhteiskunnan vastuu ikäihmisten huolenpidosta lisääntyi, ja vanhukset nähtiin  julkisessa keskustelussa jopa maamme tulevaisuuden ja hyvinvoinnin uhkakuvaksi.

Ajattelisin, että juuri nyt tarvittaisiin ikäystävällistä asenneilmapiiriä. Voisimmeko ajatella, että harmaantuva Suomi olisi myös mahdollisuus, osaltaan tulevaisuuden rakentaja? Omakohtainen usko ja luottamus kaikissa elämänvaiheissa Jumalan johdatukseen sekä uskonystävien yhteisö on ikääntyvällekin tärkeä turvaverkko. Mutta toivon, että me jokainen, itseni mukaan lukien muistaisimme ikäihmisiä ja vierailisimme heidän kodeissaan ja hoitolaitoksissa. Tällaiset kohtaamiset avartavat ja virkistävät sekä vierailijaa että vierailun kohdetta.

Tunnisteet:


vanhuus

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi