Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Vanha ihminen - tulevaisuuden uhka vai rakentaja?

10.10.2015 07:10 | Raili Lampela
Kalenterista löytyy eri ryhmille tai asioille omistettuja teemaviikkoja, jolloin muistetaan erityisesti teeman kohdetta. Aiheen ympärille järjestetään lukuisia tapahtumia. Kun tätä blogiani kirjoittelen, menossa on Vanhustenviikko teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. Viikkoa suojelee tasavallan presidentti.

Vierailin vastikään kuntapäättäjien kanssa kotikuntani vanhustenhoitoyksikössä. Tutustuimme tiloihin, kuulimme työntekijöitä ja jututimme vanhuksia. ”Täällä on hyvä olla”, totesi moni kysyessäni kuulumisia. Ihastelin kodinomaisia ja viihtyisiä tiloja sekä ilmapiiriä ja hoitajien lempeää ja sydämellistä asennetta hoitotyöhön. Iloitsin siitä, että tämän hoivayksikön ikäihmiset saivat hyvää ja inhimillistä hoitoa ja hoivaa.

Muutama viikko sitten vietettiin muistiviikkoa, jolloin monissa yhteyksissä keskusteltiin muistisairauksista. Osallistuin viikolla järjestettyyn muistiseminaariin. Kuuntelin mielenkiintoisia asiantuntijoiden esityksiä muistisairauksien oireista ja hoidoista sekä hoitotuloksista. Mielessäni kävi hiljainen rukous, että kunpa minusta ei koskaan tulisi muistisairasta. Tai olisinko valmis hyväksymään kohdalleni tulevaisuudessa minkään muunkaan ”ikäsairauden”?

Eräs luennoitsija puki sanoiksi sen, mitä itsekin olen monesti miettinyt seuratessani julkista keskustelua ja huolta harmaantuvasta Suomesta, kestävyysvajeesta tai huoltosuhteen epätasapainosta. Minun oli helppo yhtyä tämän esiintyjän loppusanoihin: ”Kunpa yhteiskunnassamme saisi valtaa ikäystävällisempi asenneilmapiiri.”

Kaukana ovat ne maaseutuyhteiskunnan ajat, jolloin mummot ja papat vanhenivat turvallisesti samassa pihapiirissä yhdessä lasten perheiden kanssa. Sukupolvien välinen kohtaaminen toteutui arkisen työn lomassa. Mummot ja papat saivat tarvitsemaansa apua, hoitoa ja hoivaa sekä olivat luonnollinen osa lasten ja lastenlasten elämänpiiriä. Ajattelen, että he elämänkokemuksellaan ja esimerkillään antoivat tietämättään jälkipolville sellaisia elämäneväitä, joita ei opita koulussa tai saada kirjoista opiskelemalla.

Yhteiskunnallisen murroksen myötä ylisukupolviset perheyhteisöt hajosivat. Monet nuoret muuttivat maalta kaupunkeihin opiskelun ja ”leipäpuun” perään. Yhteydenpito ikääntyviin läheisiin väheni ja etääntyi, ja  eri-ikäisten väliset turvaverkot ohentuivat. Ikääntyvät läheiset voitiin kokea taakaksikin. Yhteiskunnan vastuu ikäihmisten huolenpidosta lisääntyi, ja vanhukset nähtiin  julkisessa keskustelussa jopa maamme tulevaisuuden ja hyvinvoinnin uhkakuvaksi.

Ajattelisin, että juuri nyt tarvittaisiin ikäystävällistä asenneilmapiiriä. Voisimmeko ajatella, että harmaantuva Suomi olisi myös mahdollisuus, osaltaan tulevaisuuden rakentaja? Omakohtainen usko ja luottamus kaikissa elämänvaiheissa Jumalan johdatukseen sekä uskonystävien yhteisö on ikääntyvällekin tärkeä turvaverkko. Mutta toivon, että me jokainen, itseni mukaan lukien muistaisimme ikäihmisiä ja vierailisimme heidän kodeissaan ja hoitolaitoksissa. Tällaiset kohtaamiset avartavat ja virkistävät sekä vierailijaa että vierailun kohdetta.

Tunnisteet:


vanhuus

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi