Perjantai 19.4.2019
"
Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Tarvitsenko rohkaisua?

18.11.2015 06:28 | Raili Lampela
"Olen lukenut blogejasi", kertoi minulle tuntematon ihminen yhteisellä ryhmämatkallamme, eikä hän ollut edes ainut. Iloitsin näistä blogituttavuuksista. Oli rohkaisevaa kuulla, että monesti "kivullakin synnytettyjä" tekstejäni luetaan.

Istuin jokin aika sitten aikuisten keskusteluillassa yhdistyksemme toimitalolla. Keskustelun virittämiseksi kuulimme alustuspuheenvuoron aiheesta Rohkaiskaa toisianne. Keskustelussa mainittiin myös Päivämiehen verkkolehden elämänläheiset  blogit, jotka olivat tuoneet tukea ja rohkaisua lukijansa monesti yksinäiseenkin arkeen.

Keskustelua kuunnellessani totesin, kuinka monin eri tavoin itse kukin oli kokenut saaneensa rohkaisua. Liikutuin, kun vakavan sairauden kokenut kertoi, miten vierailut ja sairasvuoteelle välitetyt terveiset olivat rohkaisseet ja virkistäneet. Ison perheen äitiä oli vaikeuksissa rohkaissut jo se, että häneltä kysyttiin, mitä hänelle ja hänen perheelleen kuului. Läheisensä menettäneelle aito ja myötäelävä läsnäolo ja kuuleminen olivat tuoneet lohtua. Rohkaisevan eleen ei tarvitse olla hienoissa sanoissa.

Itse puhuin aidon kuulemisen tärkeydestä. Monesti kärsin itsekin siitä, että olen muka niin kiireinen, etten ehdi kunnolla pysähtyä lähimmäisen kohdalle ja kiinnostua jakamaan hänen elämänsä arkea, huolia tai iloja. Ajattelen, että tämä yksilöllisyyttä sekä pärjäämistä ja selviytymistä korostava aikamme aiheuttaa yksinäisyyttä ja henkistä pahoinvointia. Siksi olisi tärkeää oikeasti pysähtyä kanssaihmisen rinnalle, kysyä, kuulla, ymmärtää ja myötäelää.

Tuo keskusteluilta sai itsenikin tutkailemaan, mistä minä, itsenäistä arkea vuosikymmeniä elänyt ihminen olen löytänyt rohkaisun ja tuen lähteitä. Olenhan joutunut tekemään – vai sanoisinko saanut tehdä – itsenäisesti monia, monia elämänarkeeni liittyviä ratkaisuja. Päätösten tekeminen on ollut joskus helppoa, joskus taas olen tarvinnut suvun ja ystävien apua ratkaisujeni tueksi.

Työurani tein eläväisten murkkuikäisten parissa. Taisin minä joskus tuskaillakin, miten ohjata elämänsä murrosvaiheessa olevia, auktoriteettien rajoja kokeilevia nuoria. Rohkaisua ja jaksamista ammensin kohtaamisista, joissa sattumalta tapasin kouluni entisiä oppilaita. Oli ilo nähdä, että elämä oli kantanut, oli löytynyt oma paikka ja tehtävä. Iloitsin. Koin näin saaneeni kasvatustehtävääni rohkaisua ja tukea.

Olen iloinnut laajasta ystäväpiiristäni. On ollut rikasta kurkistaa eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ystävieni arkeen ja juhlaan. He ovat rohkaisseet, kun olen sitä tarvinnut. Heidän kanssaan olen jakanut elämääni, niin iloja kuin huoliakin. "Mikään ei ole sattumaa, vaan Jumalan jo ennalta kirjoittamaa suunnitelmaa. Turvallisia, Jumalan siunaamia ja onnellisia päiviä sinulle...", luin taannoin rakkaan ystäväni lähettämää sähköpostiviestiä.

Tällaiset rohkaisevat sanat auttavat jaksamaan ja luottamaan siihen, että elämäni ja tulevat päiväni ovat Taivaan Isän turvallisissa käsissä. Ennen kaikkea tarvitsemme rohkaisua taivastiellä. Tämä muuttuva ja uhkakuvia täynnä oleva aikamme saa helposti epäilemään. ”Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne” (1. Tess. 5:11).

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi