Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Tarvitsenko rohkaisua?

18.11.2015 06:28 | Raili Lampela
"Olen lukenut blogejasi", kertoi minulle tuntematon ihminen yhteisellä ryhmämatkallamme, eikä hän ollut edes ainut. Iloitsin näistä blogituttavuuksista. Oli rohkaisevaa kuulla, että monesti "kivullakin synnytettyjä" tekstejäni luetaan.

Istuin jokin aika sitten aikuisten keskusteluillassa yhdistyksemme toimitalolla. Keskustelun virittämiseksi kuulimme alustuspuheenvuoron aiheesta Rohkaiskaa toisianne. Keskustelussa mainittiin myös Päivämiehen verkkolehden elämänläheiset  blogit, jotka olivat tuoneet tukea ja rohkaisua lukijansa monesti yksinäiseenkin arkeen.

Keskustelua kuunnellessani totesin, kuinka monin eri tavoin itse kukin oli kokenut saaneensa rohkaisua. Liikutuin, kun vakavan sairauden kokenut kertoi, miten vierailut ja sairasvuoteelle välitetyt terveiset olivat rohkaisseet ja virkistäneet. Ison perheen äitiä oli vaikeuksissa rohkaissut jo se, että häneltä kysyttiin, mitä hänelle ja hänen perheelleen kuului. Läheisensä menettäneelle aito ja myötäelävä läsnäolo ja kuuleminen olivat tuoneet lohtua. Rohkaisevan eleen ei tarvitse olla hienoissa sanoissa.

Itse puhuin aidon kuulemisen tärkeydestä. Monesti kärsin itsekin siitä, että olen muka niin kiireinen, etten ehdi kunnolla pysähtyä lähimmäisen kohdalle ja kiinnostua jakamaan hänen elämänsä arkea, huolia tai iloja. Ajattelen, että tämä yksilöllisyyttä sekä pärjäämistä ja selviytymistä korostava aikamme aiheuttaa yksinäisyyttä ja henkistä pahoinvointia. Siksi olisi tärkeää oikeasti pysähtyä kanssaihmisen rinnalle, kysyä, kuulla, ymmärtää ja myötäelää.

Tuo keskusteluilta sai itsenikin tutkailemaan, mistä minä, itsenäistä arkea vuosikymmeniä elänyt ihminen olen löytänyt rohkaisun ja tuen lähteitä. Olenhan joutunut tekemään – vai sanoisinko saanut tehdä – itsenäisesti monia, monia elämänarkeeni liittyviä ratkaisuja. Päätösten tekeminen on ollut joskus helppoa, joskus taas olen tarvinnut suvun ja ystävien apua ratkaisujeni tueksi.

Työurani tein eläväisten murkkuikäisten parissa. Taisin minä joskus tuskaillakin, miten ohjata elämänsä murrosvaiheessa olevia, auktoriteettien rajoja kokeilevia nuoria. Rohkaisua ja jaksamista ammensin kohtaamisista, joissa sattumalta tapasin kouluni entisiä oppilaita. Oli ilo nähdä, että elämä oli kantanut, oli löytynyt oma paikka ja tehtävä. Iloitsin. Koin näin saaneeni kasvatustehtävääni rohkaisua ja tukea.

Olen iloinnut laajasta ystäväpiiristäni. On ollut rikasta kurkistaa eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ystävieni arkeen ja juhlaan. He ovat rohkaisseet, kun olen sitä tarvinnut. Heidän kanssaan olen jakanut elämääni, niin iloja kuin huoliakin. "Mikään ei ole sattumaa, vaan Jumalan jo ennalta kirjoittamaa suunnitelmaa. Turvallisia, Jumalan siunaamia ja onnellisia päiviä sinulle...", luin taannoin rakkaan ystäväni lähettämää sähköpostiviestiä.

Tällaiset rohkaisevat sanat auttavat jaksamaan ja luottamaan siihen, että elämäni ja tulevat päiväni ovat Taivaan Isän turvallisissa käsissä. Ennen kaikkea tarvitsemme rohkaisua taivastiellä. Tämä muuttuva ja uhkakuvia täynnä oleva aikamme saa helposti epäilemään. ”Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne” (1. Tess. 5:11).

Vanhemmat

Uudemmat

Raili Lampela

Olen 63-vuotias siikajokinen itsellinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina.

Tällä hetkellä elämääni rytmittävät ja kalenteriani täyttävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Päätöksenteossa mukana oleminen on avannut toisenlaisen mielenkiintoisen maailman uusine asioineen ja verkostoineen. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini.

Olen vastannut myöntävästi pyyntöön aloittaa Päivämiehen blogistina. Vaikka olen kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä, blogin kirjoittaminen on minulle uutta.

Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.

Raili Lampela

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi