Keskiviikko 18.9.2019
"
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1 Joh. 4:7

Keskusteluhetket olivat opistossa parasta

25.5.2014 07:12 | Ranuan kristillinen kansanopisto
Meillä Ranuan opistolaisilla päättyi lukuvuosi lauantaina 17. toukokuuta. Pidin kevätjuhlassa opiskelijan puheen, josta olen poiminut otteita tähän tekstiin.



Nyt olemme tulleet opistovuotemme viimeiseen päivään, jota me useimmat opistolaiset olemme lähes kauhulla odottaneet. Kohta pitää hyvästellä läheisiksi tulleet ystävät ja tämä rakas opisto. Opistovuosi on humahtanut ohi kuin yhdessä silmänräpäyksessä.

Hyvä yhteishenki on ollut yksi tämän vuoden tunnuspiirteistä. Kesken vuoden opistoon on ripotellut uusia oppilaita, jotka ovat sulautuneet joukkoon aivan samanarvoisiksi opistolaisiksi kuin me muut. Liian tiiviitä kaveriporukoita ei ole syntynyt. Kahden vuoden takaiset opistolaiset kävivät täällä eräänä viikonloppuna kurssilla ja olivat jättäneet meille terveisiksi kehotuksen vaihtaa välillä ruokapöytäjärjestystä, jotta tulisi oltua mahdollisimman monien opistolaisten kanssa. Tuntui vaikealta noudattaa neuvoa, kun meillä ei ollut mitään ruokapöytäjärjestystä! Olen itse saattanut istua päivän jokaisella ruokailulla aivan eri kavereiden kanssa.

Kuten monesti on kuultu, opisto on todella elämänkoulu. Täällä opitaan esimerkiksi siivoamaan ja tekemään töitä keittiövuoroissa, mutta täällä oppii paljon myös vapaa-ajalla. Pelikentillä opitaan ottamaan toisia huomioon, ja soluelämässä opitaan vuorovaikutustaitoja. Opistosta puhuttaessa muistetaan useasti lähinnä vapaa-aika, ja se saa opiston kuulostamaan pelkältä hauskanpidolta. Totuus on kuitenkin se, että täälläkin opiskellaan. Meillä kielilinjalla on ollut aikaisia aamuherätyksiä Danin ja Annikin kieltentunneille sekä kansainvälisyystiedon projektin pariin. Vaikka välillä aamuherätykset ovat tuntuneet ankeilta, kuitenkin ne enkut, uskonnot, matikat ja viestinnät ovat rytmittäneet opiston arkielämää ja opiskelun parissa puurtaminen on ollut todella tärkeää tulevaisuutemme kannalta.

Aivan ykkösasiaksi opistosta nostan uskon merkityksen. Se on voimakkaasti esillä täällä myös arjessa. Aamuisin olemme saaneet kokoontua aamuhartauteen. Kovin raamatullinen hartaus ei aina ole, mutta usko on mukavasti esillä opettajien ja silloin tällöin oppilaidenkin teksteissä, omissa henkilökohtaisissa elämäntarinoissa sekä Siionin lauluissa ja virsissä. Tulevana syksynä lukiossa varmasti kaipaan joka-aamuisia Siionin lauluja.

Opisto on tehnyt uskosta itselleni paljon läheisemmän ja omakohtaisemman. Siitä on tullut hyvällä tavalla jokapäiväisempi asia; sitä ei mieti vain pyhäpäivänä seurapenkissä. Ennen opistoa uskonasioita ei tullut kovin paljon mietittyä eikä minulla ollut paljon uskovaisia kavereita. Seuroissa käynti oli ehkä enemmän tapa, eikä ihan joka viikko tullut edes käytyä. Täällä ystävien kanssa on keskustelu uskonasioista saattanut herätä vaikka ruokapöydässä. Moniin kysymyksiin ei nuorilta löydy vastauksia, mutta on ollut antoisaa purkaa mieltä ja vain kuunnella, mitä toisilla on ajatuksissa. Tällaiset hetket ovat ehdottomasti opiston parhaita puolia.

Opiskeluntäyteistä kevättä rytmittivät muutamat yhteiset tapahtumat. Helmikuun alkupuolella vietettiin talvipäiviä. Ennen hiihtolomaa oli elämänkaariviikko. Vanhuuspäivänä meille oli kutsuttu vieraiksi ranualaisia vanhuksia, joiden kertomuksia olisi kuunnellut pitempäänkin. Heidän näkemyksensä elämästä on aivan erilainen kuin meillä 17-vuotiailla. Huhtikuussa pääsimme kansainvälisyysteeman pariin. Maailmaamme avarsi esimerkiksi afrikkalaisen nuoren kertomus, kaksi erilaista au pair -tarinaa sekä esitys lähetystyöstä. Saimme myös vieraiksemme turvapaikanhakijoita Rovaniemeltä. Opistovuoden huipennuksina vietimme ystävyysliiton juhlaa vappuna ja teimme opintomatkan Viroon.

Palaan vielä hetkeksi opistovuotemme ensimmäiseen päivään. Alkurhartaudessa rehtorimme Eero toivoi, että teemme yhdessä tästä vuodesta sellaisen, että jokainen voi sanoa viimeisen päivän koittaessa: "Se oli hyvä vuosi." Muistan, kuinka odotukset ja tunnelmat olivat silloin sekavat. Millainen vuodesta tulisi? Itse perheeni ainoana lapsena joutuisin ensimmäistä kertaa jakamaan huoneen jonkun kanssa ja asumaan muiden samanikäisten joukossa. Sain kuitenkin luottaa Jumalan johdatukseen ja uskoa, että on minulle tarkoitettu, että lähdin opistoon. Nyt tätä viimeistä opistopäivää viettäessäni voin täydestä sydämestäni sanoa: "Tämä oli todella erinomainen vuosi."

Elias

 

Vanhemmat

Uudemmat

Ranuan kristillinen kansanopisto

Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi

Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Ranuan kristillinen kansanopisto

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi