Torstai 27.6.2019
"
Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut. Ps. 17:15

​Tunnetko sateisen tien?

2.11.2014 06:33 | Ranuan kristillinen kansanopisto
Muutama vuosi takaperin en olisi voinut uskoa, että abivuotenani, syksyn ylioppilaskirjoitusrumban sijaan, löytäisin itseni opiston käytävältä leikkimästä elefanttimarssia. Kunnianhimoinen, koulunumeroiden valossa hyvin menestyvä yläkoululainen ajatteli: "Opistovuosi on ihan huikee jollekin toiselle, mutta minun juttu se ei ole." Lukion tavoitteellisuus ja tiukka opiskelutahti kuulostivat sopivammilta. Suhtauduin hieman huvittuneesti hehkuttamiseen ja ylistyssanoihin, joilla opistoa kuvailtiin. Ja suhtaudun edelleen.
 
"Viisikymmentäneljä pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin..."
 
Kuitenkin. Minun täytyy myöntää, että nyt syyslomaa viettävänä opistolaisena minua hymyilyttää, kun ajattelen opistoystäviä tai opettajia. Toisinaan tekisi melkein mieli käyttää samaisia ylistyssanoja, muutenkin kuin huumorilla. Olen onnellinen, kun herään opistolla sunnuntaiaamuna silmät sikkurassa, kävelen valoisaan keittiöön ja kuulen Vivaldin Talven soivan kämppikseni radiosta. Olen onnellinen, että minulla on paikka, johon tunnen kuuluvani. Paikka, jossa voin kasvaa ihmisenä, omana itsenäni. Olen onnellinen sateen kostuttamasta aurinkoisesta tiestä.
 
Päivä, jolloin ei ole aurinkoa, ei ole päivä. Aiemmin minun elämässäni oli aika, jolloin aurinko tuntui olevan kadoksissa. Se aika riisui minulta kunnianhimoisia kuvitelmia, pakotti minua katsomaan elämääni toisin. Yhtäkkiä minun elämäni ei ollutkaan lukiokurssien ahmimista, huolellista, pitkäjänteistä kirjoituksiin valmistautumista ja täydellisyyden tavoittelua. Se oli hetkistä selviytymistä: "Näytä, Jeesus, tie ja suunta, polku jolle uskallan."
 
Oli minun aikani marssia sateisella tiellä. Muistan marraskuisen illan, jolloin itkun partaalla väitin kavereilleni, että koettelemukset eivät varmasti kasvata. Tekevät vain kyyniseksi. Toiset ajattelivat toisin. Kaikki eivät tienneet sateisesta tiestäni, tuona iltana, jolloin olimme hautautuneet suureen punaiseen kulmasohvaan.
 
Tänään. Näppäimistön naputus sekoittuu tietokoneen hurinaan. Ajattelen, että koettelemukset kasvattavat, kun vain antaa niille mahdollisuuden ja jaksaa ymmärtää ne osana elämää. Ne kasvattavat, kun hymy ja kyyneleet sekoittuvat.
 
On hienoa, jos osaa asettaa itselleen tavoitteita ja sinnikkäästi pyrkiä niihin. Mutta olisikohan elämässä sittenkin jotakin muutakin tärkeää kuin koulunumerot, hyväpalkkainen ammatti ja menestyminen? Olisiko syytä katsoa peiliin, hymyillä itselleen ja todeta olevansa riittävä? Olisiko hyvä heijastaa samaa armollisuutta myös muita ihmisiä kohtaan?
 
On vaivalloista käsittää, miksi toisinaan on kuljettava sateista tietä. Miksi joudumme kulkemaan rämeikössä tai umpihangessa? On mahdotonta ymmärtää, miksi suunnitelmat murskaantuvat välillä hiekanjyvän kokoisiksi murusiksi. On vaikeaa vain luottaa, antaa Jumalan johdattaa.
 
Vaikka päiviä on monenlaisia, uskon, että tie vie eteenpäin. Sateinenkin tie. Opisto on pätkä minun tietäni. Ei ehkä tasainen pätkä, mutta arvokas.
 
Essi
 

Vanhemmat

Uudemmat

Ranuan kristillinen kansanopisto

Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi

Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Ranuan kristillinen kansanopisto

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi