Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

​Tunnetko sateisen tien?

2.11.2014 06:33 | Ranuan kristillinen kansanopisto
Muutama vuosi takaperin en olisi voinut uskoa, että abivuotenani, syksyn ylioppilaskirjoitusrumban sijaan, löytäisin itseni opiston käytävältä leikkimästä elefanttimarssia. Kunnianhimoinen, koulunumeroiden valossa hyvin menestyvä yläkoululainen ajatteli: "Opistovuosi on ihan huikee jollekin toiselle, mutta minun juttu se ei ole." Lukion tavoitteellisuus ja tiukka opiskelutahti kuulostivat sopivammilta. Suhtauduin hieman huvittuneesti hehkuttamiseen ja ylistyssanoihin, joilla opistoa kuvailtiin. Ja suhtaudun edelleen.
 
"Viisikymmentäneljä pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin..."
 
Kuitenkin. Minun täytyy myöntää, että nyt syyslomaa viettävänä opistolaisena minua hymyilyttää, kun ajattelen opistoystäviä tai opettajia. Toisinaan tekisi melkein mieli käyttää samaisia ylistyssanoja, muutenkin kuin huumorilla. Olen onnellinen, kun herään opistolla sunnuntaiaamuna silmät sikkurassa, kävelen valoisaan keittiöön ja kuulen Vivaldin Talven soivan kämppikseni radiosta. Olen onnellinen, että minulla on paikka, johon tunnen kuuluvani. Paikka, jossa voin kasvaa ihmisenä, omana itsenäni. Olen onnellinen sateen kostuttamasta aurinkoisesta tiestä.
 
Päivä, jolloin ei ole aurinkoa, ei ole päivä. Aiemmin minun elämässäni oli aika, jolloin aurinko tuntui olevan kadoksissa. Se aika riisui minulta kunnianhimoisia kuvitelmia, pakotti minua katsomaan elämääni toisin. Yhtäkkiä minun elämäni ei ollutkaan lukiokurssien ahmimista, huolellista, pitkäjänteistä kirjoituksiin valmistautumista ja täydellisyyden tavoittelua. Se oli hetkistä selviytymistä: "Näytä, Jeesus, tie ja suunta, polku jolle uskallan."
 
Oli minun aikani marssia sateisella tiellä. Muistan marraskuisen illan, jolloin itkun partaalla väitin kavereilleni, että koettelemukset eivät varmasti kasvata. Tekevät vain kyyniseksi. Toiset ajattelivat toisin. Kaikki eivät tienneet sateisesta tiestäni, tuona iltana, jolloin olimme hautautuneet suureen punaiseen kulmasohvaan.
 
Tänään. Näppäimistön naputus sekoittuu tietokoneen hurinaan. Ajattelen, että koettelemukset kasvattavat, kun vain antaa niille mahdollisuuden ja jaksaa ymmärtää ne osana elämää. Ne kasvattavat, kun hymy ja kyyneleet sekoittuvat.
 
On hienoa, jos osaa asettaa itselleen tavoitteita ja sinnikkäästi pyrkiä niihin. Mutta olisikohan elämässä sittenkin jotakin muutakin tärkeää kuin koulunumerot, hyväpalkkainen ammatti ja menestyminen? Olisiko syytä katsoa peiliin, hymyillä itselleen ja todeta olevansa riittävä? Olisiko hyvä heijastaa samaa armollisuutta myös muita ihmisiä kohtaan?
 
On vaivalloista käsittää, miksi toisinaan on kuljettava sateista tietä. Miksi joudumme kulkemaan rämeikössä tai umpihangessa? On mahdotonta ymmärtää, miksi suunnitelmat murskaantuvat välillä hiekanjyvän kokoisiksi murusiksi. On vaikeaa vain luottaa, antaa Jumalan johdattaa.
 
Vaikka päiviä on monenlaisia, uskon, että tie vie eteenpäin. Sateinenkin tie. Opisto on pätkä minun tietäni. Ei ehkä tasainen pätkä, mutta arvokas.
 
Essi
 

Vanhemmat

Uudemmat

Ranuan kristillinen kansanopisto

Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi

Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Ranuan kristillinen kansanopisto

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi