Some ja minä – missä suhteessa?

21.5.2018 06:04 | Reija Kaarlejärvi
En usko, että olen ainoa ihminen, joka ajoittain painiskelee nykyteknologian ilmiöiden, kuten älypuhelimen käytön ja somen kanssa. Elämässäni on aikoja, jolloin älypuhelin painaa raskaasti kädessäni. Noina aikoina puhelimen alituisesti ulottuvilla pitäminen, toistuva automaattinen käden kurkottaminen puhelinta kohti ja sovellusten selaaminen tuntuvat enemmän kuormittavan kuin tuovan iloa. Tuntuu, että puhelimella on taipumus vallata pinta-alaa elämästäni vaivihkaa, ja sen käytön kanssa on oltava valppaana.

Olen miettinyt suhdettani älypuhelimeen ja someen koko sen ajan, kun ne ovat ulottuvillani olleet. Olen yrittänyt sopeutua nykyaikaan ja olla tyypillinen tässä ajassa elävä ihminen. Jokin osa minussa on kapinoinut tuota sopeutumista vastaan, minkä vuoksi some-elämä ei ole täysin saanut nielaistua minua sisäänsä. Silti viime aikoina olen kokenut tarvetta vähentää ennestäänkin vähäistä somen käyttöäni. Vähentäessäni sitä olen tuntenut syyllisyyttä, pelkoa siitä, että jään totaalisen ulkopuolelle kaikista sosiaalisista kuvioista sekä pelkoa siitä, että jään paitsi jostakin ajalle ominaisesta ja välttämättömästä. Olen kokenut riittämättömyyttä, ristiriitaa ja ärsyyntymisen tunnetta. Mutta mikä parasta, olen kokenut suurta riemua ja vapauden tunnetta sekä myös jonkinlaista eheyttä siitä, että voin määritellä itse elämäni ja sen, mihin aikani käytän.

Liityin Facebookiin pari vuotta sitten, koska kävin erästä verkkokurssia ja pääsin näin suljettuun keskusteluryhmään. Elin Facebookin kanssa lyhyehkön vaiheen, jolloin yritin päästä mukaan sen kuvioihin ja olla edes jollain lailla aktiivinen. Huomasin kuitenkin melko pian, että vierailut Facebookissa alkoivat olla minulle välttämätön paha ja pakollinen rutiini. Tykkäilin sarjassa ihmisten kuvista ja päivityksistä, jotta kukaan ei ihmettelisi, miksi en koskaan tykkää. Tykkäämisestäni loppui tykkääminen, mikä tunne ei ollut sidoksissa ihmisten julkaisuihin vaan oman rutiinini pakonomaisuuteen. Lopetin lähes kokonaan tykkäyspainikkeen käytön. Samalla vierailuni Facebookissa jäivät myös lähes kokonaan. Facebook ei ole vain minun lempijuttuni, ja tämä tieto helpottaa elämääni paljon.

Instagram on mielestäni Facebookia lempeämpi somekanava. Olen jopa hyväksynyt sen sovelluksen puhelimelleni. Selailen kuvia silloin kun tahdon ja ehdin, koetan olla pakottamatta itseäni mihinkään. Ajoittain tunnen edelleen hätää siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu, jos jätän toistuvasti tykkäämättä joistakin seuraamieni henkilöiden julkaisuista. Mieleni tulkitsee asian helposti niin, että jos ei tykkää, ihminen ehkä koetaan välinpitämättömäksi tai pahantahtoiseksi, mitä en todellakaan halua olla. Muistutan itselleni yhä uudelleen ja uudelleen, että myös somessa voin olla vilpittömästi vapaa juuri sellaisena kuin olen. Tykätä suurella sydämellä siitä, mistä tykkään. Olla vapaasti tykkäämättä.

Koen some-elämän vahvasti toissijaisena oikean elämän rinnalla. Ajattelen ihmisiä ihmisinä, jotka tunnen. Silti huvitun ja nautin puolituttujen hauskoista päivityksistä. Ilahdun, kun saan jakaa palan kauempana asuvan tuttavani elämästä. Kaipaan aurinkoon nähdessäni lomakuvia räntäsateen rummuttaessa ikkunalautaa. Haaveilen. Inspiroidun. Tsemppaan ja toivon hyvää. Tällainen on some, jonka haluankin elämääni ottaa ja jota siedän. Elämäni ja olemassaoloni eivät ole kuitenkaan somesta kiinni. Olen ihan yhtä paljon hengissä ja koen elämyksiä, vaikka päivitänkin niitä harvoin someen. Olisi niin hienoa, jos kukaan meistä sosiaalisen median reunamilla elävistä ei pelkäisi jäävänsä ulkopuolelle tai jostakin ratkaisevan suuresta paitsi vain siksi, ettei ole aktiivinen netissä. Koska, loppujen lopuksi kuitenkin, tosielämä on aito ja some siitä vain kapea siivu, eräs mahdollinen tapa toteuttaa itseään.

Hyvin yleisessä tiedossa on myös ilmiö, että some koukuttaa. Mielestäni jokainen aikuinen on itse vastuussa somen käytöstään ja siitä, onko jo addiktoitunut tai vaarassa koukuttua. Lasten suhde someen ja älypuhelimen käyttöön taas on ihan oma aiheensa, niin paljon sen rajaaminen minuakin vanhempana mietityttää.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi