Kesä mielessäni

14.8.2018 06:31 | Reija Kaarlejärvi
Elokuu on alkanut. Tietokonetta avatessani ajattelen, että meidän molempien – sekä minun että koneen – loma on ohi. Blogitekstin palautuksen eräpäivä on tänään, joten yhtään pidemmälle en voi vapaata enää venyttää. Ylihuomenna alkavat lasten koulut. Neljän päivän kuluttua palaan itse töihin. Alkaa syksyä kohti soljuva arki ja hämärtyvät illat.

Tietokoneen tuuletin humisee hiljaa. Tyhjä tekstiruutu täyttyy kirjaimista verkalleen. Ajatukseni ovat vielä loma-asennossa, joten ajattelen olla vaatimatta itseltäni suuria. Kannanottojen ja mielipiteiden aika on myöhemmin, samoin innostuneen kirjoituksen palon. On yllättävän vapauttavaa kirjoittaa ilman aihetta, näppäillä unenomaisessa tunnelmassa mitä sattuu mieleen tulemaan ihan vain juuri nyt.

Aurinko paistaa ikkunan takana. Niin se on paistanut koko kesän. Kesä, tuo ihmeellinen vielä läheisessä muistissa oleva ajanjakso, joka ainakin säiden puolesta näyttää vielä hetken jatkuvan, on ollut monellakin tapaa poikkeuksellinen. Toukokuun puolivälin aikoihin alkanut auringonpaiste jatkuu edelleen lähestyttäessä elokuun puoltaväliä. Pitkä ja harmaa kevätkin jäi tänä vuonna välistä, pihallamme viimeiset lumikasat vasta sulivat puiden alkaessa vihertää.

Ja lämpö, sitä riittää aina vain.

Tänä kesänä perheellämme oli yhteistä lomaa lähes viisi viikkoa. Puolisoni töiden luonteen vuoksi tällaista tilannetta ei meillä aiemmin ole ollut. Aloitimme lomamme suuntaamalla auto- ja asuntovaunujonoon kohti Äänekosken suviseuroja ja päätimme sen Ranuan opistoseuroihin. Ajattelen, että parempaa loman aloitusta ja lopetusta ei ehkä ole olemassa. Näiden rakkaiden kesätapahtumien välissä kiertelimme kiireettömästi kotimaamme eri kolkkia, katselimme maisemia, elimme ja olimme. Kotinamme oli asuntovaunu, auto ja kaunis Suomenmaa.

Pari kertaa heinäkuun aikana käväisimme kotona pesemässä pyykkiä, leikkaamassa nurmikkoa ja säilömässä mansikat talven varalle. Pyykki liehui ulkona narulla, koneellinen kuivui tunnissa. Sää oli mitä uskomattomin ja uimavedet lämpimiä lähes missä tahansa muualla paitsi Jäämeressä.

Nautin suunnattomasti lämmöstä. Kotona ollessamme ilmalämpöpumpun viilentävä vaikutus teki ulkona paistavasta auringosta pelkästään ystävän. Samoin siirtymät autolla paikasta toiseen tuntuivat tervetulleilta viilennyksiltä. Yöt asuntovaunussa sujuivat, kun vaan huolehdimme paikan sellaiseksi, että aamuaurinko ei päässyt paistamaan suoraan ikkunoihin. Ikkunat saivat olla reilusti auki. Vaikutti siltä, että inisevät hyttyset olivat kaikonneet koko maasta. Edes pohjoisimmassa Suomessa niitä ei juuri ollut.

Nauttiessani itse lämmöstä luin samaan aikaan uutisia helteen haittavaikutuksista eri ihmisryhmille. Ikääntyneitten asuinlaitoksissa ja vuodeosastoilla kuumuus hankaloitti huomattavasti vanhusten olemista. Samoin luin kerrostaloissa asuvista vanhuksista, joiden kodit lämpenivät vaarallisesti. Myös omassa lähipiirissäni aihe oli ajankohtainen, mutta märätietoisilla järjestelyillä asia saatiin ratkaistua. Mikäli kesät alkavat olla jatkossa yhtä kuumia, suosittelen ehdottomasti ilmalämpöpumpun tai muun viilentimen hankkimista joka kotiin.

Tuleva talvi jos ei nyt aivan pelota niin ainakin vähän mietityttää. Miten selviän kylmästä ja pitkästä pimeästä ilman auringon valoa ja lämpöä? Miten selviän arjesta ilman kesäseurojen turvallista ja rauhallista tunnetta ja tunnelmaa? Miten jaksan olla aikaansaava ja huolehtiva myös talven pimeimpään ja kylmimpään aikaan? Miten saisin ensi kesän odotuksen sujumaan helpommin nauttien niistä hyvistä puolista, joita tuleva talvi voi tarjota?

Vuosi sitten kesällä ei aurinkoa juuri näkynyt. Viime talvi tuntui pitkältä varmaan siitäkin syystä, kun elimistössä ei juuri ollut luontaisia d-vitamiinivarastoja. Itse asiassa en edes tiedä, varastoituuko d-vitamiini elimistöön, mutta teen sen verran pehmeää laskua arkeen, että Googlesta en ainakaan vielä jaksa asiaa tarkistaa. Siksi tuudittaudun yksinkertaisesti siihen ajatukseen, että olen tankannut elimistööni ja mieleeni oikein suuret varastot kesää. Lämpöä, valoa, iloa, toivoa, paistetta, keveyttä ja läheisyyttä.

Näiden asevarastojen lempeän luonteen vuoksi talven ei ehkä tarvitsekaan tuntua viholliselta.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi