Keskiviikko 18.9.2019
"
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1 Joh. 4:7

”Sinä lupasit, että…”

16.9.2018 06:59 | Reija Kaarlejärvi
Eräänä elokuisen hämäränä aamuna tokaluokkalainen pohdiskelee aamupalapöydässä koulun välituntielämää. ”Tappelua välillä tulee. Sekin käy kimppuun ja ärsyttää monesti.”

Hörpin teetäni, kohotan katseeni koululaiseen, mutten ehdi sanoa mitään, kun hän jatkaa pohdiskeluaan.

”Mikähän siinä on, että kun mulle tulee joskus semmonen tunne (nostaa tärisevät nyrkit eteensä), että mää heitän tuon tyypin seinään. Niin sitte mulla kuitenkin joku täällä (laittaa kämmenen ohimolle) tuntuu, että en heitä. Mää vaan käännyn pois enkä välitä.”

Vaikka todellakin uskon vilkkaiden poikieni kykenevän kolttosiin, koulusta tullut palaute kertoo pitkälti samaa pojan omien puheiden kanssa. Tässä elämän epätäydellisyydessä pojan pohdiskelu lämmittää mieltä. Arvelen hänelle tuollaisen toiminnan johtuvan tunnetaidoista. Kun ihminen tunnistaa ja sallii omat tunteensa, niin hyvät kuin pahat, hän kykenee paremmin suodattamaan niitä eikä toimi välittömästi impulssiensa varassa.

Ulko-oven loksahtaessa kiinni ja talon hiljetessä jään miettimään tarkemmin keskustelua. Tunnetaidot tuntuvat maailman yksinkertaisimmalta asialta, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että joskus maailman yksinkertaisimman asian opettelussa aikaa menee vuosia. Mietin perheemme elämänhistoriaa ja tunnetaitojen kehittymistä. Perheemme kultaakin kalliimpi ammattiapujakso ajoittui juuri siihen aikaan, kun tokaluokkalainen oli pieni. Kaiken muun hyvän kylkiäisenä opimme vanhempina terapiassa myös tunnetaitoja. Pääsin tuoreeltaan soveltamaan oppimaani pikkulapsiarjessa. Matka oli työläs mutta antoisa.

Samalla kun opettelin sanoittamaan omia tunteitani, opetin toimintamallia lapsellekin. Esimerkiksi hänen kiukutellessaan lattialla kerroin hänelle hänen näyttävän väsyneeltä tai sanoin, että hänellä on ihan selvästi nyt harmi. Pyysin häntä syliin, ja mikäli muistikuvani pitävät paikkaansa, yhtä ainutta kertaa hän ei jättänyt tulematta. Sovimme myös, että hän saa tulla aina syliini silloin, kun kiukku kiihtyy ja huuto alkaa.

Tulin huomaamaan, että lapselle asioiden opettaminen on tehokasta. Mieleeni piirtyy selkeästi kuva, joka ehti toistua useamman kerran. Temperamenttinen lapsi huutaa ja möyryää myttynä lattialla, äänen kohotessa kohoaa myös omani. Hyvän välimatkan päästä omista korkeuksistani kajahtaa käskytys: ”Rauhoitu ja lopeta tuo!” ”Ole hiljaa!” ”Suu kiinni nyt!” Ja puuhasteluni oman asiani parissa jatkuu leukaperät kireinä ikävästä metelistä ja hyvän tunnelman pilaajasta.

Huuto ei lopu, kohoaa vain. Mulkaisuni tavoittaa epätoivosta loistavien silmien syyllistävän katseen kaukaa lattian rajasta. Hiukset ovat liimautuneet kasvoille, suu on suuressa mutrussa. Ulvovassa äänessä on niin suuri loukkaantuminen, että se täyttää koko tilan. ”EKKO TINA MUITTA! TINA LUPATIT, ETTA AINA KO MAA ITKEN NIIN MAA TAAN TULLA TUN TULLIIN!”

Mikäli asia oli jostain syystä päässyt mielessäni unohtumaan, tuossa tilanteessa muisti kyllä tehokkaasti palasi. Huokaus. Tekeminen seis, askeleet lähimmälle sohvalle. Toinen huokaus. ”Ai niin. Niin just. Lupasin. Tuu.”

Turvallisessa sohvannurkassa sydänten kiihtyneet sykkeet hiljalleen rauhoittuivat vierekkäin. Uskon tuollaisilla hetkillä olleen aivan erityisen suuren merkityksen pienelle kasvavalle lapselle. Minua aikuisena ne hoitivat vähintäänkin yhtä paljon.

 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi