Maanantai 23.9.2019
"
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Lapseni, tehtäväni on suojella sinua myös teknologialta

26.10.2018 06:02 | Reija Kaarlejärvi
Lasten kasvatuksessa yksi vaikeimmista asioista on mielestäni hallita lapsen virtuaalimaailmaa. Elämme merkillistä aikaa, joka on hyvin erilainen kuin elämä, johon itse lapsena kasvoin. Oman ikäpolveni lapset olivat paljon ulkona. Leikimme ja pelasimme pihapelejä, askartelimme käsin erilaisia asioita, tapasimme kasvokkain ja kirjoitimme paperikirjeitä. Makoilimme lattialla, kun ei ollut mitään tekemistä, ja yhtäkkiä legoleikki alkoi tuntua houkuttelevalta. Retki kirjastoon oli viikon kohokohta, sen jälkeinen ilta kului kotona rattoisasti.

Mitä omat lapseni tekevät? Mikä on se valtava virta, joka jatkuvasti kutsuu imullaan lapsiani käyttämään kaiken liikenevän aikansa älylaitteiden sisäiseen virtuaalimaailmaan? Vilkkuvan näytön kutsu leijailee kodissamme jatkuvasti. Pelaa hetki, tule tänne aktiviteetin ääreen, se kutsuu. Täällä ovat myös ystäväsi, täällä on kaikki. Joka solullaan ja aistinosallaan lapsi on herkistynyt virtuaalimaailman kutsulle. Vanhempana puntaroin mielessäni vaihtoehtoja. Olisi niin helppoa sanoa, että pelaa sitten. Kuitenkin usein raskas tehtäväni vanhempana on sanoa ei. Ja ottaa vastaan lapsen reaktio.

Tiedän, etten ole ongelman kanssa yksin. Olemme keskustelleet paljon yhdessä toisten vanhempien kanssa, miten ongelman kanssa kannattaisi toimia. Olemme olleet todella väsyneitä ja turhautuneita. Neuvottomiakin. Joku asettaa peliajat uudelleen ja uudelleen vain todetakseen, että vanhemman valvonnan vähänkään herpaantuessa ne lähtevät lapasesta. Toisinaan uhkaamme heittää pelikoneet ikkunasta pihalle, tai lievemmän version mukaan kantaa jäähylle varastoon. Koneet matkaavat kodin ja varaston väliä, joskus ne viipyvät matkallaan viikon, joskus kuukauden. Joku harkitsee luopuvansa niistä loppuiäksi. Osta itse itsellesi sitten, kun muutat, olen itsekin sanonut lapselleni. Ja jo näin sanoessani mielessäni häilyy kuva lapsen riemusta, kun hän avaa joulupaketista toivottua laitetta.

Koen näistä teknologian laitteista suurimmaksi haasteeksi älypuhelimen. Nykyään tuntuu, että älypuhelin on lapsen käteen kasvanut uusi uloke, jolla on kaikki oikeus olla siinä. Sitä oikeutta ei ole missään kirjoitettu, muistutan itselleni uudelleen ja uudelleen. Ajattelen, että älylaitteet ja niiden suomat mahdollisuudet ovat niin uusia ilmiöitä elämässämme, ettemme ole oikein osanneet luoda vielä viisasta ja laajaa käsitystä niistä. Laajoja tutkimuksia älypuhelimen käytön vaikutuksista esimerkiksi lasten kasvuun ja kehitykseen ei ole vielä julkaistu, ja siten lapsemme elävät koekaniineina tässä asiassa.

Mietin usein, uhraanko lapseni ainoan lapsuuden laskemalla hänet koekaniiniksi teknologialle ja tulen aina samaan tulokseen, että en uhraa. Siksi rajoitan hänen puhelimen käyttöään. Luen psykologien artikkeleita, jotka pohtivat samaa ongelmaa ja nyökkäilen hiljaa. Vaikka nämä artikkelit tuntuvat jäävän joko monelta lukematta tai jonkun hallitsemattoman yleisen teknologiaimun ahnauden alle, voimaannun niistä itse. Keskustelen teinini kanssa siitä, mitä liika pelaaminen tekee hänen aivoilleen. Ilahdun siitä, että teini kuuntelee ja tuntuu jopa ottavan asian vakavasti. Kerron hänelle yhä uudelleen, etten tee rajoitusta siksi, että haluaisin olla tylsä ja hankala, vaan siksi, että koen vastuuta asiasta ja haluan hänen parastaan.

Teinin tokaluokkalaisella pikkuveljellä ei ole vielä älypuhelinta. Eikä kovin pian tule. Välillä huoli täyttää mieleni. Mitä ajattelen siitä, jos lastani syrjittäisiin älypuhelimen puuttumisen vuoksi? Entäpä jos lapseni jääkin kehityksessä jälkeen, koska hänellä ei ole älypuhelinta? Jos hänestä tuleekin isona joku tulevaisuuden koodari ja jokin ratkaisevan lahjakas jää hänellä kehittymättä, koska hän ei saanut lapsena mahdollisuutta kasvaa yhteen puhelimen kanssa niin kuin kaikki toiset kasvoivat?

Huolten kasvaessa ravistelen itseäni hereille. En halua, että pieni lapseni koukuttuu mihinkään virtuaaliseen, joka on vieläpä laadittu niin, että lapsen tuleekin koukuttua. En halua, että lapseni aivot kehittyvät suuntaan, jossa nopeat impulssit hallitsevat. Teknologia soluttautuu elämiimme ja lapseni elämään aivan tarpeeksi, vaikkei hänellä omaa älypuhelintaan olekaan. Hän pelaa Playstationilla ja Wiilla. Hänet tuntien tiedän, että hän on taatusti riittävän perehtynyt kavereidensa älypuhelimiin ja niiden mahdollisuuksiin vierestä seuranneena, vaikkei hänen kädessään omaa uloketta olekaan.

Haluan tarjota lapselleni mahdollisimman pitkälle sellaisen elämän, jolla on tutut ja vahvat perinteet. Läheisyyttä, yhdessäoloa, luontoa, yhteisiä kirjojenlukuhetkiä, kylästelyä kasvokkain. Tokaluokkalaiseni, miksi en hanki sinulle älypuhelinta, vaikka jokaisella muulla ikäiselläsi on se jo?
 
Lapseni, ajattelen aivojasi. Toivon, että ne saavat pääosin kehittyä aidoissa kohtaamisissa ihmisten kanssa. Tehtäväni on suojella sinua, valvoa, että aivosi saavat riittävästi lepoa, sopivasti virikkeitä sekä myös luovuuden kehitykselle erittäin tärkeää aikaa, sitä, kun ei ole mitään tekemistä.

Toivon, että opit lukemaan ilmeitä ihmisten kasvoilla, tunnelmia ja pieniä eleitä. Toivon sinun näkevän aina ensisijaisesti luonnon ja sen moninaisen kauneuden. Toivon sinun ajatuksesi viipyvän pakkasilman hengityksen huurussa, syksyn lehtien kahinassa tai kesätuulen tuoksussa. Toivon, että opit aistimaan, ammentamaan voimaa ympärillä olevasta, juurtumaan vahvasti maahan. Haluan opettaa sinulle tunteet, ihmisen oikeudet ja velvollisuudet. Haluan, että opit tuntemaan oman todellisen arvosi. Toivon, että opit hakemaan lohtusi toisen ihmisen luota. Sieltä, missä sydäntäsi vasten sykkii toinen sydän ja kyyneleet voi käsin pyyhkiä pois. Näitä asioita ei älypuhelimen näyttö sinulle valitettavasti voi tarjota, tai ainakin sen tarjoama todellisuus on hyvin erilainen.

Keväällä havaitsimme puolisoni kanssa erikoisen ilmiön. Esikoisen älypuhelimen vaikutuksesta takapenkin matkustajat eivät osanneet suunnistaa edes tutuilla teillä. Maisemien katseleminen oli tyystin unohtunut, valoa hohtava näyttö oli vanginnut ajatukset. Kesäloman alkaessa ojensimme takapenkille laminoidun karttakirjan teinin puhelimen siirtyessä karttakirjan paikalle hansikaslokeroon. Kiersimme kuukauden Suomea ja vähän Norjaakin. Sevettijärven tiellä takapenkillä oli havaittavissa tylsyyden poikasta, mutta kestimme sen. Kesäinen Suomi näytti meille parhaat puolensa, se hehkui ja loisti värien eri sävyissä. Mieliimme jäi monia muistoja, jotka tulevat lämmittämään pitkään. Niin paljon kuin tekomme radikaalisuutta etukäteen puolisoni kanssa pohdimme, tulimme huomaamaan, että vaihtokauppa oli ainutlaatuinen ja mahtava. Se oli sopusoinnussa sisimpien tarpeidemme kanssa.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi