Keskiviikko 26.6.2019
"
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1 Joh. 4:16

Leiri-ihmisiä ja murkkukurssitapaamisia

5.11.2018 06:22 | Sarianna Suominen
Muistan, että poikani kummisetä on minulle joskus sanonut, ettei ole leiri-ihminen. Leiri-ihminen? Mikä se sellainen laji on? 

Tänä syksynä olen viettänyt viikonloppuja eri puolilla Suomea leireillä ja kursseilla jo kolmeen otteeseen. Olen päässyt vierailemaan Rautiosaaressa ja Ranualla. Tämän lisäksi osallistuin jo perinteeksi muodostuneelle murkkukurssille, joka järjestettiin jo 10. kertaa. Tällä kertaa kurssiviikonloppu toteutui Hervon huviloilla Lammilla. Tekeekö aktiivinen leireily minusta pesunkestävän leiri-ihmisen? 

Entä mikä ihmeen murkkukurssi? Yhdeksän vuotta sitten Jämsän opisto järjesti kurssin murrosikäisten lasten vanhemmille. Kurssiviikonloppu tarjosi omaan arkeeni niksejä ja käytännön vinkkejä perheemme ensimmäisten murrosikäisten nuorten kanssa elämiseen. Viikonloppu evästi vertaistarinoilla. Kas, en painikaan näiden asioiden kanssa yksin!

Jämsän kurssin lähtöpäivän keskustelu ja puheenvuorot syvensivät kurssin tunnelman niin tiheäksi, että koin tarvetta kokoontua samoissa merkeissä uudestaan. Näin taisi kokea moni muukin, sillä siitä käynnistyi vuosia kestänyt tapaamisten ketju, joihin on osallistunut pääosin sama noin 10–14 avioparin porukka Jämsän kurssilta lähtien. 

Vuosien saatossa olen saanut paitsi uusia, läheisiä ystäviä, myös seurata silloisten murkkujemme kasvutarinoita, jotka ovat antaneet uudenlaista perspektiiviä perheeni seuraavien murrosikäisten kasvua seuratessani. Olen saanut ainakin hauraan tulevaisuudennäkymän, että vielä joskus ne eteisen epämääräiset kenkäröykkiöt löytävät paikkansa somassa kenkärivissä, ja nyt jo varmuudella tiedän, että murkkuikäisen silmienpyörittelykausi ”äiti haloo” -kommentteineen menee ohi ajallaan. Olen saattanut hitusen oppia ottamaan murkkuikäisen vanhemmuudessa rennommin, ymmärtäväisemmin ja katselemaan joissakin mutkissa pikkuasioita sormien läpi. ”Älä äiti ragee” -kehotuksia kuulen inhimillistä kyllä yhä, kun väsyneenä papatan paljosta pelikoneiden käytöstä ja pöydälle unohtuneista maitopurkeista. 

Murkkukurssiporukkamme on kiinnostanut muitakin ystäviäni. ”Voi kunpa minäkin pääsisin tuollaiseen ryhmään!” huokasi yksi. ”Taasko te kokoonnutte, yhä vain uudestaan ja uudestaan, vuosi toisensa jälkeen?” ihmetteli toinen. Mitä sitten sanon hänelle, joka mielellään kokoontuisi samalla tavalla? Mene veikkonen leirille tai kurssille. Jos siltä tuntuu, niin ole siellä aktiivinen ja osallistu keskusteluun, tutustu vertaisiisi, kehotan. Mielestäni osallistuminen kannattaa aina, ja parhaimmillaan se tuottaa iloa ja voimaantumista vielä vuosien jälkeenkin.

Murkkukurssikokoontumistemme 10. vuosi on ensi vuonna. Ajatuksena on kokoontua syksyn lopulla yhteen leiriviikonlopun ajaksi. On tarkoitus kutsua mukaan myös alkuperäisen leirin ohjaajakaksikko. Toiveena on mahdollisimman runsaslukuisena yhdessä muistella kymmenen vuoden pituista matkaa ja sitä ensimmäistä kurssia, josta jatkotapaamisten idea lähti itämään. Eivätpä tainneet Reijo ja Raija aavistaa Jämsässä vuonna 2009, miten merkittävän kurssin ohjaajina ja opettajina toimivat.

Ja vielä siitä, että millainen on leiri-ihminen. Olenko minä leiri-ihminen? Minä en tosiaankaan tiedä. Leireillä ja kursseilla on meitä, jotka osallistumme leireille vuosittain. Ja sitten on heitä, jotka sattuvat taipumaan leirille sen yhden kohtalokkaan kerran – ja jäävät koukkuun. Ehkä meissä kaikissa asuu sittenkin pieni leiri-ihminen, jos asiaa riiittävän syvältä tutkailee? 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi