Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

​Kadonneiden lista

10.2.2015 06:36 | Satu Kaikkonen
Tiedän, että laitoin sen tähän hyllynkulmalle. Siksi laitoin, että löytäisin sen, koska yleensä säilytän sitä muualla. Muistan vielä kädessäni olleen keveyden tunteen, kun laskin sen sormistani. Mutta eipä nyt vain ole, mistä ottaa.

Kävelen kulman taakse, palaan takaisin ja toivon, että se olisi ilmestynyt haluttuun paikkaan. Ei ole.

Seuraa kiihkeän etsinnän vaihe, jonka tuntomerkkejä on lisääntyvä tavaravyöry perässäni ja yhä epätoivoisemmaksi käyvä mieli. Missä se on, MISSÄ se on, missä se ON?

Tällainen tilanne on minulle tuttu juttu. Etsintä päättyy joko onnelliseen jälleennäkemiseen tai sen toteamiseen, että kadotettu asia on päätynyt paikkaan nimeltä hukka.

Tunnustan olevani hajamielinen. Minulta vaatii välillä tietoista ponnistelua toimia arjessa järjestelmällisesti.  Kuulun niihin ihmisiin, jotka nousevat tekemään jotain asiaa ja perille päästessään miettivät, miksi ovat siellä. Tai jotka löytävät hiustenkuivaajan iltapäivällä jääkaapista. Tämän vuoksi olen rakentanut itselleni rutiinien verkoston, jolla helpotan elämääni. On huomattavasti helpompaa selviytyä aamuisin töihin, kun tietää, että auton avaimet löytyvät melkoisella varmuudella takin taskusta eikä jonkun pöydän kulmalta.

Useimmiten halutut tavarat löytyvät ajan kanssa, monesti hyvin nukutun yön jälkeen. Toisinaan hukkaan päätyy jotain, mitä ei koskaan enää saa takaisin. Osa niistä painuu myös unohduksen verhon taakse, niin ettei niitä osaa kaivatakaan, joitakin asioita muistelee vielä vuosien päästä ja toivoo, että olisi pitänyt niistä parempaa huolta. Kaivatut asiat ovat useimmiten niitä, joihin sisältyy tunnepitoisia hyviä muistoja. Niistä tai niiltä on saanut tukea ja voimaa, iloa ja energiaa.

Kadonneiden ja kaivattujen asioiden listallani on pari tärkeää esinettä, esimerkiksi rippilahjaksi saatu koru. Sain sen kummitädiltäni lahjaksi ja siihen liittyi kristillisen symboliikan ohella tärkeänä myös ajatus lahjan antajasta ja vahvistunut aikuisuuden kokemus. Nyt koru on iäksi menetetty, se levätköön rauhassa lapsuudenkotini jonkin viemäriputken mutkassa.

Erityisesti kaipaan kuitenkin tiettyjä ihmisiä, joista olen joutunut eroon tahtomattani, elämäntilanteiden muutosten ja välimatkojen seurauksena. Ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut huolettomien hyvien hetkien naurut ja vakavasti pohtinut elämän kummallisia kiemuroita. Toivon mielessäni, että jospa olisimmekin tällä hetkellä vain erossa toisistamme, emme kadonneet kokonaan toisiltamme.

Ja onneksi vanhojen ystävien etsiminen ja löytäminen ei ole nykyisin ollenkaan niin haastavaa kuin vaikkapa sen sormuksen, jonka laitoin väärän hyllyn väärälle kulmalle vessan hyllykössä. Internetin ihmeellisestä maailmasta useimmat ihmiset löytyvät nopeasti, aikaa etsimiseen ei yleensä tarvitse tuhlata montaa minuuttia, että jotain tietoa haetusta henkilöstä löytyy. Ja usein huomaa, että ystävän yhteystiedot ovat säilyneet samana, ei tarvitse muuta kuin kerätä rohkeutensa ja ottaa yhteyttä: ”Hei, mitä sinulle kuuluu nykyään?”

Tietenkin se sormuskin löytyi, kolmantena päivänä katoamisensa jälkeen, kun olin ensin leväyttänyt talouteni tasot täyteen niille kuulumatonta rojua ja luullut penkoneeni läpi kaikki mahdolliset kätköt. Arvaatte varmaan, että se löytyi siltä hyllyltä, jossa tavallisestikin sitä pidän, väliaikaismajoituksessa olleen hajuvesipakkauksen takaa. 

Vanhemmat

Uudemmat

Satu Kaikkonen

Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani. 

Satu Kaikkonen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi