Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Ei Parkinsonin tautiin kuole

11.4.2016 07:00 | Sirkka Junttila
Meillä Parkinson-kerholaisilla oli hauskaa, kun olimme päättäneet kerääntyä keilahallille tunniksi ennen kerhon alkua harjoittelemaan keilaamista. Muutamat olivat harrastaneet aikaisemminkin tuota urheilulajia, mutta osa oli ensikertalaisia.

Minäkään en ollut harrastanut lajia aikaisemmin tällaisessa mittakaavassa. Onhan sitä lasten peliä pelattu – mutta pallot painoivat nyt 8–12 kiloa. Omilla kengillä ei voinut mennä saliin, vaan oli vaihdettava talon kengät. Pallo valittiin sen painon ja sormenreikien koon mukaan. Ruvetaankohan me oikein kilpailemaan naapuriyhdistysten kanssa, kunhan kehitytään? Oli se niin mukava kokemus.

Parkinson-kerho on toiminut paikkakunnallamme jo vuosia sitten, mutta ollut välillä pysähdyksissä. Nyt 15–20 henkeä käy kerhossa aktiivisesti kerran kuukaudessa vaihtamassa kuulumisia. Juomme kahvia ja pidämme arpajaisia. Jaamme siellä toisillemme tietoja, joita kursseilla olemme saaneet. Asiantuntijoitakin on usein paikalla, ja me Parkinsonin tautia sairastavat olemme itse parhaita vertaistukijoita toisillemme.

Syksyksi olemme suunnitelleet Parkinson-kävelyä. Innostuimme viime syksynä siihen. Tapahtumaan osallistui toistasataa henkilöä, ja jokea seurailevan polun varrella oli runo- ja lauluryhmiä. Se oli oikein onnistunut tapahtuma. Kaupungin liikuntatoimi on meille hyvä yhteistyökumppani. Kahvi- ja arparahoilla olemme hankkineet uimalippuja ja kuntosalivuoroja. Kaupungilta saatu avustus on lisänä.

Meillä on vireä kerho. On mahtava, kun nämä vapaa-ajan harrastukset luovat yhteenkuuluvaisuuden henkeä. On ajateltavana muutakin kuin sairauden tuomia vaikeuksia ja rajoituksia kipuineen. Riskimmät saattavat lykätä pyörätuolissa istuvia.
   
Kun lääkärin antama diagnoosi on Parkinsonin tauti, niin monen ajatus jähmettyy. Eihän sitä näy edes laboratoriokokeissa! Onko käynyt mielessäkään Parkinsonin tauti, vihoviimeinen sairaus. Mutta niin siihen vähitellen sopeutuu. Minulle tauti ei tullut yllätyksenä. Äitini nimittäin sairasti viimeisinä vuosinaan tätä samaa tautia.

Sairaus tulee hiipimällä. Varhaisimpia oireita voivat olla unihäiriöt, ummetus ja hajuaistin häviäminen. Minulla meni kauan, ennen kuin vasempaan käteen alkoi tulla pientä vapinaa. Se sekoittui aluksi ”kahvikuppivapinaan". Nyt pitää lusikkaa vaihdella kädestä toiseen, että saa ruuan suuhun. Vaan vielä se onnistuu. Käden vavistessa ruuasta tulee makeampaa tai suolaisempaa kuin keittäjä tarkoittikaan. Jossakin vaiheessa taidamme jokainen tarvita avustajan.

Tietokone ja sen näppäimistö on todella hyvä keksintö. Minä toisinaan kirjoitan vielä aika hyvin kynällä, mutta useimmin kirjoitus on surkean pientä söherrystä, josta itsekään ei saa selvää...

Parkinsonin tauti on kaikilla erilainen ja eritasoinen. Useimmat tarvitsevat avustajaa pienissäkin asioissa. On hienoa, kun esimerkiksi juhlissa ystävät auttavat kahvikupin siirtämisessä tarjoilupöydästä haluttuun paikkaan. Kun me muistamme ottaa toisemme huomioon, ei meidän kenenkään tarvitse pienten rajoitteiden vuoksi jäädä pois yhteisistä tilaisuuksista, ei seuroista, kerhosta eikä keilahallistakaan.

Vanhemmat

Uudemmat

Sirkka Junttila

Olen syntynyt Haapavedellä. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain käydä oppikoulua, mikä ei siihen aikaan ollut aivan tavallista. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Ajat muuttuvat. Lapset tulevat ja menevät. Puolison kuolemastakin on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. Olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja olin kunnan luottamushenkilönäkin vuosia. Innostun milloin mihinkin projektiin, varsinkin jos näköpiirissä on heikompiosaisten ja kärsivien auttaminen. Sotaorvot ovat erityisen lähellä sydäntäni.

sirkka.junttila@kotinet.com

Sirkka Junttila

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi