Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Ei Parkinsonin tautiin kuole

11.4.2016 07:00 | Sirkka Junttila
Meillä Parkinson-kerholaisilla oli hauskaa, kun olimme päättäneet kerääntyä keilahallille tunniksi ennen kerhon alkua harjoittelemaan keilaamista. Muutamat olivat harrastaneet aikaisemminkin tuota urheilulajia, mutta osa oli ensikertalaisia.

Minäkään en ollut harrastanut lajia aikaisemmin tällaisessa mittakaavassa. Onhan sitä lasten peliä pelattu – mutta pallot painoivat nyt 8–12 kiloa. Omilla kengillä ei voinut mennä saliin, vaan oli vaihdettava talon kengät. Pallo valittiin sen painon ja sormenreikien koon mukaan. Ruvetaankohan me oikein kilpailemaan naapuriyhdistysten kanssa, kunhan kehitytään? Oli se niin mukava kokemus.

Parkinson-kerho on toiminut paikkakunnallamme jo vuosia sitten, mutta ollut välillä pysähdyksissä. Nyt 15–20 henkeä käy kerhossa aktiivisesti kerran kuukaudessa vaihtamassa kuulumisia. Juomme kahvia ja pidämme arpajaisia. Jaamme siellä toisillemme tietoja, joita kursseilla olemme saaneet. Asiantuntijoitakin on usein paikalla, ja me Parkinsonin tautia sairastavat olemme itse parhaita vertaistukijoita toisillemme.

Syksyksi olemme suunnitelleet Parkinson-kävelyä. Innostuimme viime syksynä siihen. Tapahtumaan osallistui toistasataa henkilöä, ja jokea seurailevan polun varrella oli runo- ja lauluryhmiä. Se oli oikein onnistunut tapahtuma. Kaupungin liikuntatoimi on meille hyvä yhteistyökumppani. Kahvi- ja arparahoilla olemme hankkineet uimalippuja ja kuntosalivuoroja. Kaupungilta saatu avustus on lisänä.

Meillä on vireä kerho. On mahtava, kun nämä vapaa-ajan harrastukset luovat yhteenkuuluvaisuuden henkeä. On ajateltavana muutakin kuin sairauden tuomia vaikeuksia ja rajoituksia kipuineen. Riskimmät saattavat lykätä pyörätuolissa istuvia.
   
Kun lääkärin antama diagnoosi on Parkinsonin tauti, niin monen ajatus jähmettyy. Eihän sitä näy edes laboratoriokokeissa! Onko käynyt mielessäkään Parkinsonin tauti, vihoviimeinen sairaus. Mutta niin siihen vähitellen sopeutuu. Minulle tauti ei tullut yllätyksenä. Äitini nimittäin sairasti viimeisinä vuosinaan tätä samaa tautia.

Sairaus tulee hiipimällä. Varhaisimpia oireita voivat olla unihäiriöt, ummetus ja hajuaistin häviäminen. Minulla meni kauan, ennen kuin vasempaan käteen alkoi tulla pientä vapinaa. Se sekoittui aluksi ”kahvikuppivapinaan". Nyt pitää lusikkaa vaihdella kädestä toiseen, että saa ruuan suuhun. Vaan vielä se onnistuu. Käden vavistessa ruuasta tulee makeampaa tai suolaisempaa kuin keittäjä tarkoittikaan. Jossakin vaiheessa taidamme jokainen tarvita avustajan.

Tietokone ja sen näppäimistö on todella hyvä keksintö. Minä toisinaan kirjoitan vielä aika hyvin kynällä, mutta useimmin kirjoitus on surkean pientä söherrystä, josta itsekään ei saa selvää...

Parkinsonin tauti on kaikilla erilainen ja eritasoinen. Useimmat tarvitsevat avustajaa pienissäkin asioissa. On hienoa, kun esimerkiksi juhlissa ystävät auttavat kahvikupin siirtämisessä tarjoilupöydästä haluttuun paikkaan. Kun me muistamme ottaa toisemme huomioon, ei meidän kenenkään tarvitse pienten rajoitteiden vuoksi jäädä pois yhteisistä tilaisuuksista, ei seuroista, kerhosta eikä keilahallistakaan.

Vanhemmat

Uudemmat

Sirkka Junttila

Olen syntynyt Haapavedellä. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain käydä oppikoulua, mikä ei siihen aikaan ollut aivan tavallista. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Ajat muuttuvat. Lapset tulevat ja menevät. Puolison kuolemastakin on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. Olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja olin kunnan luottamushenkilönäkin vuosia. Innostun milloin mihinkin projektiin, varsinkin jos näköpiirissä on heikompiosaisten ja kärsivien auttaminen. Sotaorvot ovat erityisen lähellä sydäntäni.

sirkka.junttila@kotinet.com

Sirkka Junttila

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi