Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Herkullisia perunoita ja muita kesäkokemuksia

19.8.2015 07:11 | Tarja Pärn
Lauantaina kotiuduimme mökkireissulta. Viihdyimme siellä kaksi viikkoa ja epäilen, että yksi viikko menee nyt lomasta selviytymiseen. Ikä tekee tehtävänsä. 

Kun valittelin tyttärelle väsymystäni, hän tulkitsi sanomani niin, etten nauttinut matkasta. Asia täytyi korjata pikimmiten. Nautin matkasta. Minua vain väsyttivät pitkät ajomatkat ja itselleni lankeava matkanjohtajan ja organisaattorin virka.

Mökkimme on puolison kotimaassa Virossa. Matkaa Suomen kodista kertyy sinne 1000 kilometriä. Joka kerta, kun laiva on kuljettanut meidät Tallinnaan ja olemme jättäneet vilkkaan pääkaupungin taaksemme, pohjoissuomalaiset silmäni alkavat ihastella Viron vehreyttä, alavia peltoja ja korkeita puita. Matkalla mökillemme luen maisemasta myös pienen naapurimaan karua historiaa: tuolla näkyy rapistuvia kolhoosin raunioita, tuosta tienhaarasta, tammikujan päästä, löytyy saksalaisen linnanherran rakentama, entisöity kartano.

Kahdenkymmenen avioliittovuoden aikana puolison kotimaa ja virolaiset ovat kovasti sivistäneet sydäntäni. Suomi on saanut olla vapaa ja itsenäinen jo 97 vuotta.  Viron toinen itsenäisyys on vasta 23 vuotta vanha. Suomessa voivotellaan toimeentulon ja tukien pienuuden perään, raha ei riitä. Samoja asioita murehditaan tällä hetkellä naapurimaassakin. Hintataso on lähes sama kuin Suomessa, mutta siellä on tultava toimeen yli puolet alhaisemmilla palkoilla tai sosiaalituilla. Ja tullaan siellä toimeen. Vaatimustasoa osataan laskea. Ruuan suhteen siellä on tosin enemmän mahdollisuuksia omavaraisuuteen kuin meillä pohjoisessa. Ja ruoka siellä, se on hyvää! Kotimaan kaupan vihannestiskillä kaipaan kovasti Viron torimyyjien tuoreita ja maistuvia tomaatteja, kurkkuja ja perunoita.

Ruuasta puheenollen, nyt on pakko kertoa kertomus perunasta. Virolaisetkin syövät paljon perunoita. Olimme Augustin kanssa vastakihlautuneita ja Tartossa ystäväperheen luona "pitkän laudan" ääressä syömässä. Tarjoiltiin perunoita. Otin tapani mukaan yhden. Söin sen ja ihmettelin vieressä istuvalle: voiko peruna olla näin hyvää? Söin toisen ja kolmannenkin. Vihjeenä: ne perunat eivät olleet pieniä, vetisiä eivätkä kalvakan keltaisia.

Niin, tässä tälläistä lomahehkutusta. Toivottovasti suomalainen perunanviljelijä ei loukkaantunut. Tänä aamuna pakenimme tiskien paljoutta ja likapyykin valtavuutta ja lähdimme katsomaan mustikoita. Otin aamukahvit mukaan. Mustikoita löytyi, mutta sateen takia ne jäivät tältä erää metsään.

On tämä ollut itkevä kesä! Muistan muutaman vuoden takaa sadekesän ja tuntemukset syyskuussa: kesä on mennyt ja syksy edessä, miksi meille ei tullutkaan kesää? Olen yrittänyt hoputtaa poikia ja itseäni pihamaalle aina, kun aurinko on näyttäytynyt. On niitä suven sulohetkiä kuitenkin löytynyt, muistoiksi taskun pohjalle hypisteltäväksi, vaikka taivas on ollut enimmäkseen tasaisen harmaa. Olen katsonut kukkia pihalla ja tienvarsilla ja muistanut Risto Rasan runon: "Pilvisinä, sateisinakin kesinä kukat osaavat kukkia itsensä värisinä."
 

Vanhemmat

Uudemmat

Tarja Pärn

Olen 53-vuotias nainen, äiti, vaimo, käsityöläinen ja opettaja. Istun elämän portailla ja katselen huomiseen. Mikä minua tänään ja huomenna kantaa? Läheiset ihmiset, muutama ystävä, luonto. Kirjat. Ilo kaikesta kauniista, jota elämä mukanaan synnyttää. Arki. Tämä vanha talo, koti, jossa asumme. Taide; ne kaikki ihanat kuvat. Musiikin voima. Usko, toivo ja rakkaus. Menneisiin vuosiin on mahtunut ilon kepeitä askelia ja verkkaista surussa vaeltamista. Kaikki askeleet ovat olleet tarpeen, ne ovat tuoneet näille portaille. 

Kirjoituksiani voi kommentoida osoitteeseen tarjatuulikkiparn@outlook.com.

Tarja Pärn

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi