Torstai 22.8.2019
"
Herra, sinä olet oikeamielinen, oikeat ovat sinun päätöksesi. Ps. 119:137

Lupa väsyä

2.3.2015 06:04 | Tarja Pärn
Viime marraskuussa, eräänä maantai-iltapäivänä minä sain luvan. Syksy oli ollut harmaa, pitkä, yksinäinen ja uuvuttava. Olin sinnitellyt ja puskenut päin synkänharmaata vihmaa.  Mutta sinä maanantai-iltapäivänä minulle sanottiin, että pysähdy, sinulla on juuri nyt lupa. Saat olla väsynyt. Pyydä apua!  

Olin koko syksyn ajatellut, että jatketaan entiseen tapaan: käydään töissä, huolehditaan arjen sujumisesta ja mennään eteenpäin. Olin ollut hyvin päättäväinen ja luottanut jaksamiseeni, vaikka vaakakuppi ei pitkään aikaan ollut ollut tasapainossa. Puoliso kävi kaukana töissä. Omalla työpaikallani kohtasin vaikeita tilanteita. Tytär muutti toiselle paikkakunnalle. Poikaa kiusattiin koulussa. Taskussa kahisivat myös ne kipeät lapsuusmuistot, joita kannan mukanani. Ja minä ajattelin, että kyllä tämä tästä! Olenhan ennenkin ollut arjen sankari!

Kun vaakakuppiin tipahti teini-ikäisen poikamme sairastuminen, sinnittelin vielä pari kuukautta, ennenkuin tuli se marraskuinen maanantai ja sankaritarinalle päätöspiste, onneksi. Annoin itselleni luvan olla väsynyt. Omat voimat loppuivat. Alkoi toisenlainen tarina. Tarina päivistä, jolloin ei enää jaksakaan. Tarina päivistä, kun ei tarvitse jaksaa. Saa olla väsynyt. Saa rytmittää arkensa oman jaksamisensa askeliin ja mennä kuitenkin eteenpäin, hitaasti, Jumalaan turvautuen.

Kun aiemmin kerroin ympärilläni oleville ihmisille olevani väsynyt, sain monenlaisia neuvoja. Kaikki olivat varmaan hyvää tarkoittavia ja keskustelukumppanin omasta näkökulmasta hyvinkin toimivia, mutta omat aivoni viestittivät neuvoihin hätämerkkiä. Ei, en jaksa aloittaa säännöllistä lenkkeilyä juuri nyt. Ei, minua ei lohduta, vaikka kerrot muillakin olevan vaikeaa. (Jos vaikeuksien keskellä elävä olisi itse sen kertonut, olisin lohduttunut.) Ei, koen, että en kykene panemaan asioita toimivaan järjestykseen juuri nyt, kun jaksan ehkä vaivoin keittää lapsilleni ruuan ja selviytyä pienistä perusaskareista. Ethän sano, että yritä jaksaa. En jaksa yrittää.

Paras ja armollisin toteamus, josta alkoi uudenlainen jaksamiseni, oli tämä ystäväni lausahdus: Sinä saat olla väsynyt. Sanokaamme noita sanoja väsyneille, sillä väsyneitä on kaikkialla, ja saa ollakin. Sitähän elämä on, välissä jaksamme, välissä emme. Uskon, että Jumalalla on kuitenkin aina kädessään tulevaisuuden avaimet ja ovi voikin aueta aivan toiseen suuntaan kuin itse ajattelimme.

Väsymys on asia, jota tuskin kukaan haluaisi pitkäaikaiseksi asukkaaksi arkeen. Joskus se vain tulee, ja sen kanssa on opittava elämään.  Väittäisin, että se voi olla myös voimavara. Minulle väsymys on jo opettanut monia asioita. Nöyryyttä. Pysähtymistä. Asioiden uudelleenarvioimista. On ollut rikkaita ja hyviä keskusteluja ihmisten kanssa, joiden elämään on mahtunut vaikeita ja helppoja päiviä. Parhaita ovat olleet ne iltayön hetket, jolloin en ajatuskehäni pyörityksessä olekaan saanut unta. Olen kaivanut hyllystä valkoisen vihkiraamattumme. Miten hyviä sanoja sieltä on minulle ojennettu! "Minun voimani on heikoissa väkevä!"

Nyt kun kirjoitan tätä ensimmäistä blogiani Päivämies-lehteen, pelkään, että karkoitan lukijani tällä väsymystarinalla. Ehkä ajattelet, että tuota samaa taas, koko ajanhan puhutaan äitien väsymyksestä... Niin, ja esimerkiksi isien väsymyksestä ja yksinäisyyden kuormittavuudesta.

Lukijani, haluan kirjoittaa myös väsymisen armollisuudesta. Siitä, että väsyneenäkin ihminen on arvokas ja Jumalan työn välikappale. Kaikkea ei tarvitse jaksaa. Jokaisen elämäntilanne on erilainen. Tikkaat kaivonpohjalta ja sängyltä ylöspäin löytyvät. Huomisen voi aloittaa eri tavalla kuin ennen. Muutoksen ei tarvitse olla suuri. Voi mennä aamukahville talvisille portaille. Katsoa ikkunasta kauan. Voi jättää imuroimatta ja soittaa ystävälle. Lepo elvyttää.

Itse olen näillä uupumuksen tikapuilla alkanut jälleen kirjoittaa, olen löytänyt jälleen metsän vihreän oven, luonnon ja hiljaisuuden. Mennään eteenpäin, ei askelmittarin kanssa, vaan omassa tahdissa – toivon sauvaan nojaten!

Uudemmat

Tarja Pärn

Olen 53-vuotias nainen, äiti, vaimo, käsityöläinen ja opettaja. Istun elämän portailla ja katselen huomiseen. Mikä minua tänään ja huomenna kantaa? Läheiset ihmiset, muutama ystävä, luonto. Kirjat. Ilo kaikesta kauniista, jota elämä mukanaan synnyttää. Arki. Tämä vanha talo, koti, jossa asumme. Taide; ne kaikki ihanat kuvat. Musiikin voima. Usko, toivo ja rakkaus. Menneisiin vuosiin on mahtunut ilon kepeitä askelia ja verkkaista surussa vaeltamista. Kaikki askeleet ovat olleet tarpeen, ne ovat tuoneet näille portaille. 

Kirjoituksiani voi kommentoida osoitteeseen tarjatuulikkiparn@outlook.com.

Tarja Pärn

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi