Torstai 25.4.2019
"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." Mark. 16:15

Lupa väsyä

2.3.2015 06:04 | Tarja Pärn
Viime marraskuussa, eräänä maantai-iltapäivänä minä sain luvan. Syksy oli ollut harmaa, pitkä, yksinäinen ja uuvuttava. Olin sinnitellyt ja puskenut päin synkänharmaata vihmaa.  Mutta sinä maanantai-iltapäivänä minulle sanottiin, että pysähdy, sinulla on juuri nyt lupa. Saat olla väsynyt. Pyydä apua!  

Olin koko syksyn ajatellut, että jatketaan entiseen tapaan: käydään töissä, huolehditaan arjen sujumisesta ja mennään eteenpäin. Olin ollut hyvin päättäväinen ja luottanut jaksamiseeni, vaikka vaakakuppi ei pitkään aikaan ollut ollut tasapainossa. Puoliso kävi kaukana töissä. Omalla työpaikallani kohtasin vaikeita tilanteita. Tytär muutti toiselle paikkakunnalle. Poikaa kiusattiin koulussa. Taskussa kahisivat myös ne kipeät lapsuusmuistot, joita kannan mukanani. Ja minä ajattelin, että kyllä tämä tästä! Olenhan ennenkin ollut arjen sankari!

Kun vaakakuppiin tipahti teini-ikäisen poikamme sairastuminen, sinnittelin vielä pari kuukautta, ennenkuin tuli se marraskuinen maanantai ja sankaritarinalle päätöspiste, onneksi. Annoin itselleni luvan olla väsynyt. Omat voimat loppuivat. Alkoi toisenlainen tarina. Tarina päivistä, jolloin ei enää jaksakaan. Tarina päivistä, kun ei tarvitse jaksaa. Saa olla väsynyt. Saa rytmittää arkensa oman jaksamisensa askeliin ja mennä kuitenkin eteenpäin, hitaasti, Jumalaan turvautuen.

Kun aiemmin kerroin ympärilläni oleville ihmisille olevani väsynyt, sain monenlaisia neuvoja. Kaikki olivat varmaan hyvää tarkoittavia ja keskustelukumppanin omasta näkökulmasta hyvinkin toimivia, mutta omat aivoni viestittivät neuvoihin hätämerkkiä. Ei, en jaksa aloittaa säännöllistä lenkkeilyä juuri nyt. Ei, minua ei lohduta, vaikka kerrot muillakin olevan vaikeaa. (Jos vaikeuksien keskellä elävä olisi itse sen kertonut, olisin lohduttunut.) Ei, koen, että en kykene panemaan asioita toimivaan järjestykseen juuri nyt, kun jaksan ehkä vaivoin keittää lapsilleni ruuan ja selviytyä pienistä perusaskareista. Ethän sano, että yritä jaksaa. En jaksa yrittää.

Paras ja armollisin toteamus, josta alkoi uudenlainen jaksamiseni, oli tämä ystäväni lausahdus: Sinä saat olla väsynyt. Sanokaamme noita sanoja väsyneille, sillä väsyneitä on kaikkialla, ja saa ollakin. Sitähän elämä on, välissä jaksamme, välissä emme. Uskon, että Jumalalla on kuitenkin aina kädessään tulevaisuuden avaimet ja ovi voikin aueta aivan toiseen suuntaan kuin itse ajattelimme.

Väsymys on asia, jota tuskin kukaan haluaisi pitkäaikaiseksi asukkaaksi arkeen. Joskus se vain tulee, ja sen kanssa on opittava elämään.  Väittäisin, että se voi olla myös voimavara. Minulle väsymys on jo opettanut monia asioita. Nöyryyttä. Pysähtymistä. Asioiden uudelleenarvioimista. On ollut rikkaita ja hyviä keskusteluja ihmisten kanssa, joiden elämään on mahtunut vaikeita ja helppoja päiviä. Parhaita ovat olleet ne iltayön hetket, jolloin en ajatuskehäni pyörityksessä olekaan saanut unta. Olen kaivanut hyllystä valkoisen vihkiraamattumme. Miten hyviä sanoja sieltä on minulle ojennettu! "Minun voimani on heikoissa väkevä!"

Nyt kun kirjoitan tätä ensimmäistä blogiani Päivämies-lehteen, pelkään, että karkoitan lukijani tällä väsymystarinalla. Ehkä ajattelet, että tuota samaa taas, koko ajanhan puhutaan äitien väsymyksestä... Niin, ja esimerkiksi isien väsymyksestä ja yksinäisyyden kuormittavuudesta.

Lukijani, haluan kirjoittaa myös väsymisen armollisuudesta. Siitä, että väsyneenäkin ihminen on arvokas ja Jumalan työn välikappale. Kaikkea ei tarvitse jaksaa. Jokaisen elämäntilanne on erilainen. Tikkaat kaivonpohjalta ja sängyltä ylöspäin löytyvät. Huomisen voi aloittaa eri tavalla kuin ennen. Muutoksen ei tarvitse olla suuri. Voi mennä aamukahville talvisille portaille. Katsoa ikkunasta kauan. Voi jättää imuroimatta ja soittaa ystävälle. Lepo elvyttää.

Itse olen näillä uupumuksen tikapuilla alkanut jälleen kirjoittaa, olen löytänyt jälleen metsän vihreän oven, luonnon ja hiljaisuuden. Mennään eteenpäin, ei askelmittarin kanssa, vaan omassa tahdissa – toivon sauvaan nojaten!

Uudemmat

Tarja Pärn

Olen 53-vuotias nainen, äiti, vaimo, käsityöläinen ja opettaja. Istun elämän portailla ja katselen huomiseen. Mikä minua tänään ja huomenna kantaa? Läheiset ihmiset, muutama ystävä, luonto. Kirjat. Ilo kaikesta kauniista, jota elämä mukanaan synnyttää. Arki. Tämä vanha talo, koti, jossa asumme. Taide; ne kaikki ihanat kuvat. Musiikin voima. Usko, toivo ja rakkaus. Menneisiin vuosiin on mahtunut ilon kepeitä askelia ja verkkaista surussa vaeltamista. Kaikki askeleet ovat olleet tarpeen, ne ovat tuoneet näille portaille. 

Kirjoituksiani voi kommentoida osoitteeseen tarjatuulikkiparn@outlook.com.

Tarja Pärn

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi