Rakastan sinua

12.9.2015 07:04 | Vilja Paavola
Olin mökillä lepakoiden aikaan, ja moni uusi mökkikaverini tunsi eläimiä kiinnostavan hyvin.

Opin, että isokin hevonen voi pelätä kovasti, esimerkiksi pressuja. Näiden isojen eläinten ystävältä vaaditaan ymmärtämistä ja pelon kunnioittamista.

Mehiläiset taas osaavat viestittää toisilleen hyvien mesipaikkojen suunnan ja etäisyyden, ja mettä voi eri aikoina kerätä eri lajeista, pajustakin. Mehiläiskuningattaria voi tilata postimyynnistä.

Aamukahvilla rantapatioauringossa luulin peippoa ja pajulintua samaksi lajiksi, iloinen ja surullisempi versio vain. Pikkuveljet nauraisivat, jos tietäisivät.

Eräällä mustekalalajilla on vain yksi luu, ja se pääsee luikertamaan mitättömän pienistä koloista. Väriäkin se voi vaihtaa. Pistoolirapu ampuu ilmakuplia, kun se haluaa saalistaa. Valaat osaavat juoruta.

Norppa ilmeisesti pitää hiljaisuudesta ja taitaa olla utelias: se tuli pintaan, kun venekunta ei soutanut ja oli hetken hiljaa.

Minä ajattelin kaikista eläimistä pientä koiraa, joka vähitellen oppi luottamaan ihmisiin uudelleen. Se ei ollut saanut tarvitsemaansa hoivaa ja huomiota, mutta nyt se uskalsi painautua ihmistä vasten, kun sitä pelotti, ja se alkoi heiluttaa häntää ja oppi leikkimään. Olin ylpeä siitä ja sitä hoitaneesta ystävästä.

Kun mökillä jäätiin kotiin lähdön aikaan puhumaan kiitoksia, puhuttiinkin isoja ihmisten tunteista ja siitä, mikä niissä on tärkeää ja mikä voi olla vaikeaa. Voi olla vaikea muistaa, että kaikilla tunteilla on oma tehtävä. Eläimetkin ovat pelokkaita, vihaisia ja surullisia, kun on sellainen tilanne. Ihmisten vihapuhe niiltä onneksi puuttuu.

Joku potkiskeli ajatuksissaan pihatien soraa, seisoskelimme eriväristen autojemme edessä. Kannustimme itseämme tuntemaan kaikki tunteemme, mutta ennen kaikkea olemaan armollisia itsellemme ja lähimmäisillemme. Puhuimme rakastaa-verbin käyttämisestä, ei sitä liikaa käytetä. 

Voisin sanoa läheisilleni saman, mitä kuulin sanovani peloissaan tärisseelle pikkukoiralle, rakastan sinua.

Tunnisteet:


tunteet eläimet

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi