Perjantai 19.7.2019
"
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Ps. 13:4-5

Perspektiivi rohkaisi, lohdutti ja virkisti

13.4.2016 07:00 | Vilja Paavola
Aluksi ärsytti koko eepos, enkä aikonut lukea sitä ollenkaan. Mikä vanhoillislestadiolaisissa sinkuissa on niin merkillistä, että aiheen ympärille pitää koota kokonainen kirja? Emmekö saisi vain olla.

Ostin Johanna Lumijärven ja Vesa Jurmun toimittaman Perspektiivin (2015) saamallani lahjakortilla sillä verukkeella, että voin antaa sen ystävilleni kiertoon.

Kun makasin toista päivää kuumetaudista typertyneenä, sain vahvanväristen kansien välistä kylään lohdullisen, ymmärtävän joukon.

Ahmaisin teoksen melkein kokonaisuudessaan siinä samassa puoli-istuvassa asennossa, ja kuume alkoi laskea pelkästä ymmärretyksi tulemisen ilosta.

Tunnistin paljon tuttua. Koin turvallista hyväksyntää, mutta sain nähdä vieraampiakin kulmia.

Ihastuin eräässä tekstissä esiintyneeseen viikonloppukoti-sanaan.

Sellaista se on, tutuimpien ystävien kanssa roolit ja suunnitelmat elävät viikonloppuna kuin perheenjäsenten kanssa, ja kaikki energia voidaan käyttää mukavasti juuri niin kuin kunakin hetkenä tuntuu luontevalta. Ja joka kerta sellaisen viikonloppukodin purkaminen vaatii asennetta, kun vastassa on koti, jonne kukaan ei ole vielä sinä päivänä sytyttänyt valoja.

Pidin siitä, että Perspektiivissä on esillä myös naimisissa olevien ihmisten näkökulmia yksinäisyyteen. Teoksen nimi on viisaasti valittu.

Miten minä olen ajautunut tähän tunteeseen, että minulla on koti, jossa on oma puoliso ja omia lapsia, mutta jossa minua itseäni ei oikein ole. Tai siis että minä olen sen kaiken keskellä yksin. (Hintsala: Uomat)

Perheettömien ihmisten elämiä katsotaan Perspektiivissä kohtaamisten, tehtävien ja tuntemusten näkökulmista. Erilaiset toiseuden kokemukset ovat esillä, mutta eivät minusta liikaa. Esille nousevat harrastusten, työn ja luottamustehtävien ulottuvuudet. Myös elämäntilanteiden muutoksista puhutaan rohkeasti, mutta hienovaraisin sävyin, ja liikettä tapahtuu eri suuntiin.

Kun en ymmärrä tätä itsekään. Jotenkin minusta tuntuu, että odotin ja toivoin koko ajan jotain muuta kuin mitä oli. Jotain sellaista mitä oli ollut, mitä olin menettänyt. (Lassila: Ettei minua jätettäisi)

Kaikkein tärkeimmältä tuntuu, että Perspektiivin jokainen teksti kirjoittaa omalla tavallaan ihmisen ainutlaatuisesta, omasta ja arvokkaasta tehtävästä, joka ei ole riippuvainen – samalla tavalla uskovienkaan keskellä – vallitsevista normeista tai arvostuksista.

Heille hän on Linnea vain, eikä muuta tarvita. Kotiin lähtiessä jotenkin tuntuu, että kyllä hän selviää, kyllä hän kestää tämän. (Nimimerkki: Linnea)

Teos on rehellinen, avoin ja moniulotteinen. Se ei ole pelkkä sinkkukirja. Se on moniääninen kirja, jonka kokoaa yhdeksi teokseksi ihmetys Jumalan johdatuksen moninaisuudesta. Ja vaikka teksteissä on kipeitäkin kohtia, ne ovat kaikki pohjavireeltään valoisia.

Haluaisin, että jokainen lapsi saisi kasvaa omassa kodissaan omien vanhempiensa kanssa, hyvässä hoidossa. Jos kuitenkin joku lapsi tarvitsee toisen kodin, toivon, että minä saan sen kodin tarjota. (Nimimerkki: Jaettu äitiys)

Perspektiivin teksteissä ei ole olennaisinta, miten tekstien rakenteet tukevat teemoja tai millaisia lauserakenteita ja sananvalintoja on käytetty. Olennaisemmalta tuntuu taso tekstuaalisen pinnan alla. – Ja silti suurin osa teksteistä on vallan sujuvaa luettavaa, eikä lukiessa tarvitse käyttää juurikaan erityistä hyväntahtoisuutta.

Reagointitaitonsa omanlaisillaan ihmisyyden kentillä hankkineena hän tiesi minun olevan kiinnostavampi kohde. Olemuksensa tarkasti tiedostaen hän venytti alahuulensa vasenta laitaa kohti lattiaa ja mittaili katseellaan minua kuin saaliseläintä. (Hartikainen: Kuormalava)

Viimeisen osan raamatulliset artikkelit jätän silmäilylle. Ne syventävät ja perustelevat edellä kerrottuja tarinoita tärkeällä tavalla, pudottavat ankkurin, jotta tekstit saavat olla niin kuin ovat.

Toivoisin melkein, että joku tarttuisi Perspektiiviin tutkijan otteella ja katsoisi, miltä vanhoillislestadiolaiset yhden ihmisen perheet näyttävät näiden tekstien valossa.

Vielä enemmän toivon, että saman arvomaailman jakavat lukijat tarttuisivat kirjaan ja löytäisivät siitä terveellisellä tavalla toisenlaisia katsomiskulmia ja tavanomaiset juonikaaviot ohittavia, puhuttelevia elämäntarinoita.

Kartta makaa luukun päällä. Löydän siitä kummelin. Kääntelen päätä joka puolelle. Kaikkialla samannäköistä. Sitten löydän väylämerkin ja tajuan, miten päin ollaan. (Rimpiläinen: Pellinkiläinen)

Tunnisteet:


koti sinkku Perspektiivi

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi