Lauantai 7.12.2019
"
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ps. 25:4

Parisuhde

24.7.2016 06:51 | Vilja Paavola
Toiveaihe. Hyväntahtoisen naurun säestämän toiveen perään kävimme toivojan kanssa mainion elämänsuhteellisuuskeskustelun.

Parisuhde tai sen puuttuminen vaikuttaa yksilön elämään huomattavasti vähemmän kuin sata vuotta sitten. Ilman sitäkin voi elättää itsensä ja toimia tasavertaisesti, vaikka olisi nainen. Silti se on jätti-iso asia. Parisuhde on toivomuksen esittäneellä ystävällä jatkunut aviovaimon roolissa jo 12 vuotta ja antanut lahjaksi kuusi lasta.

Minä mutisin parikymppisenä mielessäni, kun eräiden häiden juhlapuhuja toisteli aviopuolisoa elämän toiseksi tärkeimpänä lahjana. Minusta se on edelleen tyytyväisyys.

Parisuhde voi olla myös elämän vaikein asia.

On mahdotonta sanoa, mikä tarkkaan ottaen on ihmisen valinnan osuus hänen kokonaisesta elämäntilanteestaan. Ihminen voi valita, jotakin, paljonkin. Hän voi sanoa kyllä tai ei, ja tilanteesta riippuen kummastakin kannattaisi onnitella.

Parisuhde on jotakin, mitä ihmisellä kuuluu olla. Niin kai terveyskin, toimintakyky? Turvallinen kotimaa? Ruoka, vaikka kaikilla ei ole?

Raamatullisesti miehen ja naisen parisuhde on tarkoitettu avioliitoksi. Se on naisen ja miehen yhteinen lahja ja tehtävä, johon sitoudutaan elämänmitaksi. Aviopuolisot on annettu toisilleen avuksi ja iloksi.

Eräs pitkän linjan uskollinen aviovaimo pohti kerran, että toki maailmasta voisi löytyä toisiakin, joihin rakastua. Kuitenkin oma rakas aviopuoliso on hänelle tarkoitettu, ei kukaan muu, ja tuntuu mahdottomalta ajatella että olisi toisin.

Jokainen parisuhde on enemmän kuin osiensa summa, enkä tarkoita nyt lapsia, ja ulkopuolelta näkee vain sen minkä ulkopuolelta näkee.

Toimiva avioliitto on kahden inhimillisen ihmisen jatkuvaa hakeutumista mahdollisimman hyvään keskinäiseen suhteeseen. Se on yksikköyttä, lähellä olemista, tilan antamista ja kahden aikuisen ihmisen vierekkäiset elämät. Yhteinenkin elämä on, mutta puolisot kokevat silti yksin oman elämänkokemuksensa, ja heillä on omat ihot.

Onko hyvä, jos unohtaa mistä itse alkaa ja mihin puoliso päättyy?

Avioliitto on valtavan kaunis lahja. Se on jatkuva, ehkä monien yllätysten kasvumatka, jolle lähtiessään voi joutua luopumaan jostakin muusta arvokkaasta. Jo matkalle lähteminen vaatii paljon kypsymistä, nöyrtymistä ja uskaltamista.

Avioliiton täytyy pohjautua valtavaan luottamukseen, sekä Luojaan että omaan tulevaan puolisoon. Muuten elämänmittainen sitoutuminen olisi täysin järjenvastaista ja mahdoton yritys. Luoja antaa siksi riittävän vahvan tunteen, kahdelle ihmiselle riittävän yhtä aikaa, ja järkeä hieman vaimennetaan tarvittavaksi ajaksi.

Eikä ihmislihaksilla sellaista instituutiota ylläpidetäkään, uskon. Avioliiton rikkoutuminen on näkyvä koettelemus, ja kun kohtaa sellaista tilannetta elävän, kestävää on ainakin aito kuunteleminen.

Hyvä, jos parisuhde ei ole ensisijaisesti omien tarpeiden temmellyskenttä. Hyvä, jos parisuhteesta haaveileva ei kuvittele sen olevan sellainen. Harmittaa, jos parisuhdetta ja avioliittoa tavoitellaan itsestään selvänä asiana. Se on lahja.

Sinänsä kirkkaan kaunis, raamatullinen parisuhdekäsitys aiheuttaa toisinaan ei-mukavia lieveilmiöitä sen varaan rakentavien keskuudessa. Nais- ja miessukupuolen ei aina ole luontevaa olla ”vain” ystäviä keskenään.

Ehkä toisinaan turhankin turvallisella välimatkalla pohjimmiltaan halutaan suojella itseä mahdollisilta kipeiltä tunteilta, ehkä toista. Ehkä liiallisen innokkuuden takana on joskus vaikeus kohdata omia pelkoja pettymyksestä?

Voiko avioliittoon johtamatonkin rakkaus olla kaunis ja tärkeä elämänkokemus? Miksi ei? En tiedä, milloin puhutaan seurustelusta, ainakin silloin jos aiotaan naimisiin.

Aikuisten maailmassa on kovin paljon värisävyjä. On varmasti viisasta, että avioliitto on juuri niin selkeä instituutio kuin on? On suuresti viisasta, ettei avioliitto perustu jollekin kelpaamiseen tai jonkun kelpaamiseen. Hirveän hyvä, jos sekä avioliitossa olevilla että avioitumattomilla on tilaa jutella parisuhteen ulottuvuuksista ja tunteista siinä ympärillä.

Eihän ainakaan lisätä lähimmäisten paineita parisuhteessa tai parisuhteesta?
 

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi