Parisuhde

24.7.2016 06:51 | Vilja Paavola
Toiveaihe. Hyväntahtoisen naurun säestämän toiveen perään kävimme toivojan kanssa mainion elämänsuhteellisuuskeskustelun.

Parisuhde tai sen puuttuminen vaikuttaa yksilön elämään huomattavasti vähemmän kuin sata vuotta sitten. Ilman sitäkin voi elättää itsensä ja toimia tasavertaisesti, vaikka olisi nainen. Silti se on jätti-iso asia. Parisuhde on toivomuksen esittäneellä ystävällä jatkunut aviovaimon roolissa jo 12 vuotta ja antanut lahjaksi kuusi lasta.

Minä mutisin parikymppisenä mielessäni, kun eräiden häiden juhlapuhuja toisteli aviopuolisoa elämän toiseksi tärkeimpänä lahjana. Minusta se on edelleen tyytyväisyys.

Parisuhde voi olla myös elämän vaikein asia.

On mahdotonta sanoa, mikä tarkkaan ottaen on ihmisen valinnan osuus hänen kokonaisesta elämäntilanteestaan. Ihminen voi valita, jotakin, paljonkin. Hän voi sanoa kyllä tai ei, ja tilanteesta riippuen kummastakin kannattaisi onnitella.

Parisuhde on jotakin, mitä ihmisellä kuuluu olla. Niin kai terveyskin, toimintakyky? Turvallinen kotimaa? Ruoka, vaikka kaikilla ei ole?

Raamatullisesti miehen ja naisen parisuhde on tarkoitettu avioliitoksi. Se on naisen ja miehen yhteinen lahja ja tehtävä, johon sitoudutaan elämänmitaksi. Aviopuolisot on annettu toisilleen avuksi ja iloksi.

Eräs pitkän linjan uskollinen aviovaimo pohti kerran, että toki maailmasta voisi löytyä toisiakin, joihin rakastua. Kuitenkin oma rakas aviopuoliso on hänelle tarkoitettu, ei kukaan muu, ja tuntuu mahdottomalta ajatella että olisi toisin.

Jokainen parisuhde on enemmän kuin osiensa summa, enkä tarkoita nyt lapsia, ja ulkopuolelta näkee vain sen minkä ulkopuolelta näkee.

Toimiva avioliitto on kahden inhimillisen ihmisen jatkuvaa hakeutumista mahdollisimman hyvään keskinäiseen suhteeseen. Se on yksikköyttä, lähellä olemista, tilan antamista ja kahden aikuisen ihmisen vierekkäiset elämät. Yhteinenkin elämä on, mutta puolisot kokevat silti yksin oman elämänkokemuksensa, ja heillä on omat ihot.

Onko hyvä, jos unohtaa mistä itse alkaa ja mihin puoliso päättyy?

Avioliitto on valtavan kaunis lahja. Se on jatkuva, ehkä monien yllätysten kasvumatka, jolle lähtiessään voi joutua luopumaan jostakin muusta arvokkaasta. Jo matkalle lähteminen vaatii paljon kypsymistä, nöyrtymistä ja uskaltamista.

Avioliiton täytyy pohjautua valtavaan luottamukseen, sekä Luojaan että omaan tulevaan puolisoon. Muuten elämänmittainen sitoutuminen olisi täysin järjenvastaista ja mahdoton yritys. Luoja antaa siksi riittävän vahvan tunteen, kahdelle ihmiselle riittävän yhtä aikaa, ja järkeä hieman vaimennetaan tarvittavaksi ajaksi.

Eikä ihmislihaksilla sellaista instituutiota ylläpidetäkään, uskon. Avioliiton rikkoutuminen on näkyvä koettelemus, ja kun kohtaa sellaista tilannetta elävän, kestävää on ainakin aito kuunteleminen.

Hyvä, jos parisuhde ei ole ensisijaisesti omien tarpeiden temmellyskenttä. Hyvä, jos parisuhteesta haaveileva ei kuvittele sen olevan sellainen. Harmittaa, jos parisuhdetta ja avioliittoa tavoitellaan itsestään selvänä asiana. Se on lahja.

Sinänsä kirkkaan kaunis, raamatullinen parisuhdekäsitys aiheuttaa toisinaan ei-mukavia lieveilmiöitä sen varaan rakentavien keskuudessa. Nais- ja miessukupuolen ei aina ole luontevaa olla ”vain” ystäviä keskenään.

Ehkä toisinaan turhankin turvallisella välimatkalla pohjimmiltaan halutaan suojella itseä mahdollisilta kipeiltä tunteilta, ehkä toista. Ehkä liiallisen innokkuuden takana on joskus vaikeus kohdata omia pelkoja pettymyksestä?

Voiko avioliittoon johtamatonkin rakkaus olla kaunis ja tärkeä elämänkokemus? Miksi ei? En tiedä, milloin puhutaan seurustelusta, ainakin silloin jos aiotaan naimisiin.

Aikuisten maailmassa on kovin paljon värisävyjä. On varmasti viisasta, että avioliitto on juuri niin selkeä instituutio kuin on? On suuresti viisasta, ettei avioliitto perustu jollekin kelpaamiseen tai jonkun kelpaamiseen. Hirveän hyvä, jos sekä avioliitossa olevilla että avioitumattomilla on tilaa jutella parisuhteen ulottuvuuksista ja tunteista siinä ympärillä.

Eihän ainakaan lisätä lähimmäisten paineita parisuhteessa tai parisuhteesta?
 

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi