Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Myrsky ja pelko

21.10.2016 06:04 | Vilja Paavola
Minä ja tuntematon pikkupoika lakkaamme hihkumasta ennätyksiä. Kävelen tarjoilutiskille vähän vinossa, pidän kiinni pylväistä. Kävelen sentään vielä, toiset istuvat, jotkut jo silmät kiinni. Kysyn matkapahoinvointilääkettä. Ei ole.

Kylmäkaappi on kiristetty vetoliinalla kiinni. Jugurtit, limsat ja juustot kolisevat päin ovea ja valuvat alas, kaappi alkaa täyttyä pohjasta päin.
Ihmiset, kymmenen, siirtyvät yksitellen tuoleilta lattialle.

Irtonaiset tuolit liikkuvat lattialla kuin olisivat kevyempiä kuin ovat. Kohta pöydätkin, ne, joita ei ole pultattu lattiaan.

Olen ollut navakassa kelissä ennenkin, kuvittelen itseni nyt purjeveneeseen. Se auttaa vähän. Tavoitan huvipuistotunnelmasta vielä häivähdyksen ennen kuin kaikki vahvuuden tunteet huuhtoutuvat Itämereen.

En näe ystävää, vaikka hän on lähellä. En tiedä missä pikkupoika on.

Istun risti-istunnassa, pidän yökkäyspussia jaloissani, mutta se ei ole pahinta. Pidän kiinni tolpasta, joka heittelehtii aaltojen kulmassa niin, että ikkunoista näkyy vain vettä. Se on sadetta ja aaltoa, joilla ei ole rajaa.

Katto alkaa vuotaa.

Miten äiti ja isä pääsevät kotiini, kun vara-avain on ystävällä, joka on myös täällä?

Alus ei mene ympäri, ei aivan. Se rysähtää kyljelleen aaltojen pohjiin, nousee, taas, taas, taas. Pelko pakenee kokoaan. Havainnoin vain, ei muuta enää.

Ruumassa rysähtää.

Hälytyskello soi.

Sekunnin ajan näen kumarat miehet keulassa.

Heittelemme melkein ympäri.

Alus ei melkein kestä.

Kun olemme selvinneet, pahin kesti kaksikymmentä minuuttia, kokki istuu meidän kanssamme pöydän ääreen ja kiroilee kuin konekivääri.

Sitten hän kattaa ruuat yhteiseen pöytään eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään.

Oriveden ABC:llä lööpit kirkuvat Estonian vuosipäivää. Pysähdyn otsikoiden eteen seisomaan. Viiton ystävälle. Kylmä väreily käy kurkusta varpaisiin, samat vedet, sama voima.

Kiitos, että saan elää!

Myöhemmin kuulen, että sijaisalus lähti suoraan telakalle, eikä tule enää niihin vesiin. Kuulen, että alus liikennöi tavallisesti Aurajoessa, että tuulta oli viisi metriä sekunnissa enemmän kuin oli luvattu, että jo luvatun perusteella oli keskustelua kannattaako lähteä. Ruumassa rysähtänyt oli uuni, joka paiskautui päin toista seinää. Ruumassa oli myös reilusti vettä. Muistan, että puolitoista metriä, mutta se tuntuu liian paljolta.

Tiedän kyllä, että matkustajille ei kerrota kaikkea.

Kun seuraavan kerran menen saareen, alus on toinen, kapteeni sama. Pelkään vielä vähän, mutta en halua antaa pelolle valtaa. En halua, että se estää minua menemästä. Haluan käyttää pelkoa päätöksenteon välineenä silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Silloin, kun se auttaa varomaan, etten joudu vaaraan.

Niin minä sanon sinulle, joka toivoit pelkoa aiheeksi <3 

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi