Keskiviikko 17.7.2019
"
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14:8

Pyhää tunturilla

19.4.2015 06:26 | Vilja Paavola
Rupesin miettimään tuota pyhäasiaa. Olin ajellut liki 700 kilometriä, ja vaikka lähdin matkaan keskisuomalaisen vuoren juurelta, näkymä pysäytti. Tuntui, että näkyi silmänkantamattomiin. Minun ystäväni asuu täällä! Pyhätunturi on hänen arkeaan.

Matkalla kuuntelin äänikirjaa, jossa puhuttiin erilaisista kulttuureista samojen maiden sisällä. Hankaluuksia tuli siitä, kun erilaiset asiat olivat pyhiä. Kesken ärhäkän kohtauksen pysähdyin katsastamaan koskipaikan, joka oli tärkeä vuosien takaa.

Potkin auton alta lumipaakut pois, jatkoin matkaa.

Perillä hämmästelin rauhaa ja päätin melkein muuttaa – siihen ajatukseen ei tosin paljon tarvita, koska uusiin paikkoihin on hyvin helppo ihastua – sitten vain annoin hengityksen syvetä ja kannoin kassit sisälle.

Mitä pyhä on?

Pyhää on määritelty ainakin näin… Viitsisitkö sittenkin katsoa itse, googlen äärellä kuitenkin, kun tämä tekstikin tulee netin kautta. Tätä kirjoittaessani olen pelkän näppäimistön äärellä, sillä puhelin ei suostu jakamaan nettiä, enkä tiedä, missä ystävän nettitikku on.

Samainen ystävä kertoi valtavan kauniista paikasta, jonne kannattaisi kesällä mennä. Syvässä kapeassa kivisessä kurussa virtaa puro, jonka rinnalla kulkevat pitkospuut. Kurun päässä on melkein pakko pysähtyä. Putous virtaa seinämää pitkin alas. Ei kuulu muuta kuin valtava solina, joka saa kaikunsa tunturin seinämistä. Se paikka, Isokuru, on ollut saamelaisille pyhä.

Kerran jututin suntiota, joka tykkäsi työstään kovasti. Hän kertoi nauttivansa siitä, että saa valmistaa ihmisille tilan kohdata pyhää.

Ajattelenkohan hassusti, jos ajattelen, että pyhä on jotakin mikä saa ihmisen pysähtymään ja rauhoittumaan ja näkemään, mikä on hänen paikkansa luomakunnassa. Mikään paikka ei itsessään ole pyhä, vaan Jumala puhuttelee ihmistä vaikuttavissa luonnon paikoissa ja erikseen rakennetuissa tiloissa. Tuo pyhän kokeminen saa ihmisen näyttäytymään itselleen välillä hölmönäkin, kuten hampaitten valkoisuutta miettivänä.

Yhtä lailla pyhä voi koskettaa kaukana tunturista, kaupungissa silmälasiostoksilla, kun keskustelu kulkee makutuomareitten kanssa hetkeksi arvovalintoihin. Pahviset takeawayt pysähtyvät odottamaan suunvuorojaan, kuunnellaan vuorotellen, ja silmistä näkee, että nämä asiat ovat meille tärkeitä.

Pyhästä hengestä – siitä, mikä järjelle käsittämättömällä tavalla yhdistää ajasta ja paikasta riippumatta – uskallan kirjoittaa vain arasti tapaillen. Muistelen kuulleeni, että se on kuin arka lintu. Tiedän, miltä tuntuu, jos se on lentämässä pois. Tulee kylmä. Tuntuu tärkeimmältä, että Pyhä henki on se, mikä tekee eläväksi, lämpimäksikin se voi tehdä.

Nyt olen vielä pohjoisessa. On aika helppo olla kiitollinen tästä huminanhiljaisesta hetkestä. Aamukahvipöytään paistaa tunturiaurinko, enkä romantisoi yhtään, se paistaa. Ystävän lumivalkean koiran nimi on Taika, ja se on sille oikein sopiva nimi. Annan sen tulla rapsutettavaksi. En käy töiden kimppuun aivan vielä. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi