Perjantai 22.3.2019
"
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25:7

Onko se tylsää?

9.1.2019 06:43 | Aili Pasanen
Ei tämä nuoruuteni haaveisiin kuulunut – yhden ihmisen koti. Se on kuitenkin kotini, johon on riemukasta aina palata. Tulevaisuuden kuvitelma oli erilainen. Olivatko ne haaveet turhia, kun eivät toteutuneet? Eivät minun mielestäni. Eihän haaveillessa tiedä, mikä toteutuu. Jos kaiken tietäisi ennalta, tuntuisi elämä aika tyhjältä.

Haaveet, matkat vain omassa mielessä, eivät häiritse tai loukkaa ketään, jos ne eivät valtaa arkitodellisuutta ja vie toimintakykyä. Haaveilen vieläkin, mutta haavekuvat ovat elämän myötä muuttuneet. Mielikuvitusmatkoilla, joilla ei tarvita passia, matkalaukkua, rahaa, vapaapäiviä eikä edes matkaseuraa, saa uutta väriä tasaiseen puuduttavaan arkeen.

Toisinaan teen oikeitakin matkoja, pieniä ja suurempia. Mukava muisto on jäänyt yökyläilystä minulle läheisessä perheessä. Paikkani oli aamupalalla keskellä pitkää penkkiä lasten välissä. Pienimmäinen istui sankarina syöttötuolissa pöydän päässä puurolusikkaa heilutellen ja laulellen iloisesti.

– Onpa minun nyt mukava aamukahvia juoda, kun ei tarvitse olla pöydässä yksin, totesin.
– Huiii, eikö se ole ihan tylsää, minua katsoivat pienen tytön ihmettelevät silmät.
– Eikö sinulla ole ketään, kyseli joku pienempi.

Siihen taas kerroin, miten asun.

– Sinä aamukahvilla aivan yksin vain itsesi kanssa, täsmensi ensimmäinen kysyjä.

Kerroin, miten päivääni kuuluvat kaikki ne kodin askareet, jotka tässäkin kodissa tarvitsee tehdä. Kerroin jotain muutakin. Perheenäiti vielä lisäsi, että minulla on mahdollisuus moneen asiaan keltään toiselta kysymättä, kenenkään häiritsemättä.

– Minä ainakin voin joskus tulla sinun luokse yöksi, lupasi kummipoikani.

Monesti ihmettelen ja ihailen äitejä, miten he jaksavat kantaa perheen huolia, kun minäkin tunnen joistakin läheisten asioista niin suurta kipua. Ajattelen kuitenkin, että heillä on äitiyden lahjan tuoma voima ja ilo, näkymä tulevaisuuteen. Luulen, että en selviytyisi niistä monista perhe-elämän haasteista. Taivaan Isä on antanut minulle sopivan osan. Toivon, ettei minusta koskaan tulisi niin itseeni tuijottavaa, etteivät minua toisten ilot, tarpeet ja huolet liikuttaisi. Ne kuuluvat rikkaaseen elämään. 

Perheettömällä on monia vapauksia, tulla ja mennä, hankkia jotain, valita ajankäyttöä. On kyllä rajoituksiakin, ei ihan kaikkea voi tehdä eikä saada, eikä muuten ole haluakaan. Meitä tarvitaan monissa tehtävissä läheistemme keskuudessa, yhteiskunnassa ja kristillisyytemme piirissä. Joskus minusta tuntuu, että olen liian monissa langoissa kiinni. Silloin olisi mukava, kun ei tarvitsisi tulla tyhjään kotiin. Olisi joku, joka kuuntelisi, ymmärtäisi ajatukseni ja tunteeni. Senkin olen kyllä nähnyt, ettei elämänkumppani välttämättä olekaan toisen herkimpien ajatusten ja tunteiden kanssa samoissa maailmoissa.

Olen kokenut, että yksin ollessa omissa ajatuksissa voi avautua aivan uusia näkymiä elämään, jos sitä hiljaisuutta ei hallitse ahdistus. Parhaiten sen koen metsäpolulla tai veden äärellä. Voi sen kokea jossain arkisessä yksitoikkoisessa työssäkin, jota kädet osaavat tehdä ja ajatus saa vapaasti lentää. Tylsästä hetkestä voi tulla rikas, se voi tuoda elämän iloa.

Tuo tylsyyttä ihmettelevä ja kyselevä tyttökin on jo kasvanut. Hän on nuori opiskelija, joka kaipaa monesti omaa rauhaa perheen vilkkaan arjen keskellä.

Sain juuri luettavaksi professori ja filosofi Juha T. Hakalan kirjan Tylsyyden ylistys. Siinä hän pohtii muun muassa nykyihmisen pelkoa kohdata itsensä hetkinä, joina ei paljon tapahdu. Ne hetket antavat kuitenkin tilaa ajatuksille ja luovuudelle. Tylsyyden hetket ovat tarpeellisia kaikenikäisille. Kirjan nimi jo kertoo sen.
 

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi