Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

Onko se tylsää?

9.1.2019 06:43 | Aili Pasanen
Ei tämä nuoruuteni haaveisiin kuulunut – yhden ihmisen koti. Se on kuitenkin kotini, johon on riemukasta aina palata. Tulevaisuuden kuvitelma oli erilainen. Olivatko ne haaveet turhia, kun eivät toteutuneet? Eivät minun mielestäni. Eihän haaveillessa tiedä, mikä toteutuu. Jos kaiken tietäisi ennalta, tuntuisi elämä aika tyhjältä.

Haaveet, matkat vain omassa mielessä, eivät häiritse tai loukkaa ketään, jos ne eivät valtaa arkitodellisuutta ja vie toimintakykyä. Haaveilen vieläkin, mutta haavekuvat ovat elämän myötä muuttuneet. Mielikuvitusmatkoilla, joilla ei tarvita passia, matkalaukkua, rahaa, vapaapäiviä eikä edes matkaseuraa, saa uutta väriä tasaiseen puuduttavaan arkeen.

Toisinaan teen oikeitakin matkoja, pieniä ja suurempia. Mukava muisto on jäänyt yökyläilystä minulle läheisessä perheessä. Paikkani oli aamupalalla keskellä pitkää penkkiä lasten välissä. Pienimmäinen istui sankarina syöttötuolissa pöydän päässä puurolusikkaa heilutellen ja laulellen iloisesti.

– Onpa minun nyt mukava aamukahvia juoda, kun ei tarvitse olla pöydässä yksin, totesin.
– Huiii, eikö se ole ihan tylsää, minua katsoivat pienen tytön ihmettelevät silmät.
– Eikö sinulla ole ketään, kyseli joku pienempi.

Siihen taas kerroin, miten asun.

– Sinä aamukahvilla aivan yksin vain itsesi kanssa, täsmensi ensimmäinen kysyjä.

Kerroin, miten päivääni kuuluvat kaikki ne kodin askareet, jotka tässäkin kodissa tarvitsee tehdä. Kerroin jotain muutakin. Perheenäiti vielä lisäsi, että minulla on mahdollisuus moneen asiaan keltään toiselta kysymättä, kenenkään häiritsemättä.

– Minä ainakin voin joskus tulla sinun luokse yöksi, lupasi kummipoikani.

Monesti ihmettelen ja ihailen äitejä, miten he jaksavat kantaa perheen huolia, kun minäkin tunnen joistakin läheisten asioista niin suurta kipua. Ajattelen kuitenkin, että heillä on äitiyden lahjan tuoma voima ja ilo, näkymä tulevaisuuteen. Luulen, että en selviytyisi niistä monista perhe-elämän haasteista. Taivaan Isä on antanut minulle sopivan osan. Toivon, ettei minusta koskaan tulisi niin itseeni tuijottavaa, etteivät minua toisten ilot, tarpeet ja huolet liikuttaisi. Ne kuuluvat rikkaaseen elämään. 

Perheettömällä on monia vapauksia, tulla ja mennä, hankkia jotain, valita ajankäyttöä. On kyllä rajoituksiakin, ei ihan kaikkea voi tehdä eikä saada, eikä muuten ole haluakaan. Meitä tarvitaan monissa tehtävissä läheistemme keskuudessa, yhteiskunnassa ja kristillisyytemme piirissä. Joskus minusta tuntuu, että olen liian monissa langoissa kiinni. Silloin olisi mukava, kun ei tarvitsisi tulla tyhjään kotiin. Olisi joku, joka kuuntelisi, ymmärtäisi ajatukseni ja tunteeni. Senkin olen kyllä nähnyt, ettei elämänkumppani välttämättä olekaan toisen herkimpien ajatusten ja tunteiden kanssa samoissa maailmoissa.

Olen kokenut, että yksin ollessa omissa ajatuksissa voi avautua aivan uusia näkymiä elämään, jos sitä hiljaisuutta ei hallitse ahdistus. Parhaiten sen koen metsäpolulla tai veden äärellä. Voi sen kokea jossain arkisessä yksitoikkoisessa työssäkin, jota kädet osaavat tehdä ja ajatus saa vapaasti lentää. Tylsästä hetkestä voi tulla rikas, se voi tuoda elämän iloa.

Tuo tylsyyttä ihmettelevä ja kyselevä tyttökin on jo kasvanut. Hän on nuori opiskelija, joka kaipaa monesti omaa rauhaa perheen vilkkaan arjen keskellä.

Sain juuri luettavaksi professori ja filosofi Juha T. Hakalan kirjan Tylsyyden ylistys. Siinä hän pohtii muun muassa nykyihmisen pelkoa kohdata itsensä hetkinä, joina ei paljon tapahdu. Ne hetket antavat kuitenkin tilaa ajatuksille ja luovuudelle. Tylsyyden hetket ovat tarpeellisia kaikenikäisille. Kirjan nimi jo kertoo sen.
 

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi