Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Lintukodon lempeässä suojassa

14.3.2019 06:34 | Aili Pasanen
“Emme enää elä lintukodossa. Ympärillämme on monenlaisia  uhkia”, kuulemme sanottavan monissa puheissa. Mitä sitten tarkoittaa lintukoto? Sillä viitataan pieneen, turvalliseen ja kotoisaan paikkaan tai seutuun. Minusta lintukoto on kaunis ja lempeä suomen kielen sana, joka tuo heti mieleen turvan ja hyvän olon.
                  
Lintukoto on vanha sana. Etsin sitä vastaavia sanoja muista kielistä. Ruotsin kielen sanakirjasta löytyi lintukodolle käännös lyckoland tai lycksalighetens ö (onnela tai onnen saari). Saksankieliset käännökset viittaavat pienikasvuisten kotiin ja onnen maahan. Yksi käännös kertoo lisäksi, että lintukoto on turvapaikka, josta löytyy suoja ja rauha (Zuluflutsort, wo man Schutz und  Ruhe findet). Englanninkielinen ilmaisu on land of milk and honey.



Linnut ovat aina olleet suomensukuisille kansoille hyvin tärkeitä. Ne ovat tuoneet viestejä tuonpuoleisesta, ennustaneet ja lohduttaneet. Niitä on kunnioitettu ja pelätty, ja joitakin lintuja on pidetty pyhinä.

Suomalaisen kansanperinteen mukaan Lintukoto oli myyttinen paikka. Muinaissuomalaiset käsittivät maan vesistöineen olevan melko tasainen, ilmeisesti kiekkoa muistuttava kappale, jonka päällä lepäsi kupumainen taivaankansi. Taivaankappaleiden liikkuminen selitettiin taivaankannen pyörimisellä. Maailman reunalla, missä taivaankansi ja maan pinta kohtasivat, etelässä tai lounaassa, oli meren saari, Lintukoto. Se oli paratiisimainen ikuisen kesän saari, jonne muuttolinnut lensivät talveksi linnunrataa pitkin. Karjalankieliset sanat kertovat tästä uskomuksesta: Linnunradua myöte lendäy linnut lämbimäh muah. 

Koska taivaankannen ja maan pinnan raossa oli ahdasta, kaikki Lintukodossa oli pientä. Siellä asui pienikokoista kansaa: lintukotolaisia, taivaanääreläisiä tai kerikansaa. Sinne myös kuolleitten sielut saattoivat lentää tai siellä sielut saattoivat käydä levähtämässä.



Lintukoto on ollut myös osa runoilijoiden maailmaa. Kansalliskirjailjamme Aleksis Kivi on kuvannut lintukodon elämää.

”Meress’ kaukaall’ eräs saari löytyy,
lehtinen. Sen jyrkät, kallioiset rannat
vastarinta ijankaikkinen on myrskyss’

– –

Niitty viherjä on keskell’ tätä saarta,
keskell’ niittyy kulta-keltain pelto läikkyy,
kantain hedelmiä ilman talven unta;
keskell’ peltoo soipi tuuhee lehtimetsä,
soi kuin rauhan kaupungissa, lemmen maassa

– –

Tässä linnut asuu, lauluniekat pienet,
tässä käki, ilolintu, kyntörastas
lehdistössä äänens ympärkaikuu antaa

– –

Aamu hohtaa, koivuin valkeet rangat loistaa,
lempee tuuli idän purpuraisilt’ porteilt’
meren pintaa viivottaa ja ilma täyttyy
taasen lintuin viserryksest’ lehdistössä.

Sillon ihanasta unestansa herää
kerikansa, ijankaikkisesti nuori,
rientää ilotyöhöns Lintukodon saaress.
Uljaat pojat pellot kyntää, niityt niittää,
naiset kangast’ helskyttävi korkeeess’ lakass’.”



Sana koto on vanhempaa, usein runoissa käytettyä kieltä. Ennen lauloimme Siionin laulussa: ”Kotoni on taivahassa”, nyt: ”Kotini on taivahassa”. Sillä lienee myös oma merkityksensä, että puhutaan maahanmuuttajien kotoutuksesta, kun sen sijaan sairaalasta ja sotaväestä kotiutetaan.

Koti on se lintukoto, johon pesästä pois lennähtäneet poikaset voivat palata yhä uudelleen. Minulle eräänlaisen lintukodon muodostavat juuri läheiset ihmiset, joiden kanssa minun on turvallista olla.

Lintukoto-sanasta minulle tulee aina mieleen Psalmin 84 kauniit sanat:

”Herra Sebaot,
minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota
on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan,
jossa se kasvattaa poikasensa.”

Siinä lintukodossa on turvallista elää.

Vanhemmat

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi