Maanantai 24.6.2019
"
Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Ps. 49:16

Myötätuntoa ja hellyyttä

7.4.2019 06:10 | Aili Pasanen
On hohtava maaliskuun päivä. Lepuuttelen jalkojani kahvia odotellessa. Tulin juuri hiihtolenkiltä. Aurinko välkehti hangella, latu rahisi mukavasti suksen alla. Varpuset tirskuttelivat pensaissa, ja räystäiltä kuului iloinen tipehtiminen. Siinä huolettomana hiihdellessä muistot ajalehtivat moniin tapahtumiin ja kokemuksiin.

Siitä on jo varsin monia vuosia kulunut. Oli perjantai, viimeinen koulupäivä ennen talvilomaa. Seisoin kahdeksasluokkalaisten vieressä ruokajonossa. Jono eteni verkkaisesti kohti jakelulinjaa. Pojat liikehtivät malttamattomina honteloilla jaloillaan, tytöt supattelivat omia juttujansa. Ilmassa oli loman odotuksen tuntu. Yhtäkkiä tunsin jalassani pienen töytäisyn.



– Voi kuinka sulla on pieni jalka. Onko se kolomenkymmenen viijen? Mulla on jo neljänkymmenen kolomen kengät.

Jalkani viereen oli ilmaantunut lattiaa laahaava märkä farkunlahje ja kulunut talvilenkkari, tarranauha melkein auki. Kun kohotin katseeni, näin finnisten poskien yllä iloiset siniset silmät, jotka pilkistivät otsatukkapörrön alta. Sama poika, jota juuri olin joutunut kovistelemaan tunnilla, oli löytänyt möreään ääneensä leppeän sävyn.

Joku toinenkin poika yritti ruveta jalkaansa vertaamaan minun jalkaani, mutta jäi kyllä sivuhenkilöksi.

Pian pojat pääsivät syömään. Vielä muutama tunti koulua ja sitten odotettu loma! Aurinko kirkasti käytävän lattian.

Niin alkoi minullakin loma. Lähdimme siskoni perheen kanssa sitä viettämään mökille. Lauantaipäivä kului ulkona nopeasti. Järvellä oli sopiva latu pitää pientä hiihtokilpailuakin, lumessa oli mukava myskää. Lapset keksivät monenlaista hauskaa. Ruoka maistui, ja saunan jälkeen kaikilla oli raukea olo. Ruvettiin vuoteita laittamaan. Minun oli määrä nukkua pirtin puusohvassa.

Nostin sohvan kannen pois, ja silloin se tapahtui – painava kansi luiskahti käsistäni, ja sen reuna osui kaikkien varpaitteni päälle. Vesi herahti silmiini. Hetkessä varpaani olivat niin turvoksissa, etteivät meinanneet vierekkäin sopia. Kansi taidettiin laittaa takaisin ja sohvalle sen päälle minulle turvallinen yösija. Siihen minä köllähdin kylmäpakkaukset varpaiden päällä ja tyynyjä jalkojen alla. Ympärilläni oli monta osaaottavaa silmäparia, pienet kädet minua taputtelivat ja lohduttelivat.

– Voi kun sinuun sattu! Kyllä ne varmaan paranee.

Joku kyynelehtivä totesi, ettei voi katsoakaan.

Kyllä kai nukuinkin seuraavana yönä. Aamulla heti jo lapset olivat taas ympärilläni ihmettelemässä ja kyselemässä. Sain hellyyttä ja lohdutusta. Lohdutin kyllä murehtivaa lastakin.



Hiihtoni oli nyt hiihdetty. Ikkunasta katselin lumiriemuja. Siskoni pojalla oli uudet pehmeät Kuoma-saappaat. Ne sain muutaman päivän kuluttua jalkaani, ja ennen loman loppua jo varpaat kääreissä ja monissa villasukissa tassuttelin ulkonakin.

Loma loppui. Pelastukseni olivat nuo Kuoma-saappaat, jotka sain lainaksi. Niitä varovasti nostellen kylki edellä nousin koulussa portaita. Tunsin ihmetteleviä katseita ja kuulin jonkun kuiskauksenkin. Kerroin, mitä minulle oli tapahtunut.

Huomasin kengänmittaajapojan vakavan osaaottavan ilmeen. Ihan selvästi oppilaat seurasivat kävelyäni ja sitä, millä kengillä astelin. Silloin tällöin joku oppilaistani kysyi, eikö se käynyt tosi kipeää ja joko sinulla on uudet kynnet.

Kun tuli niin kevät, että vaihdettiin kevyempiin kenkiin, sain jättää Kuoma-saappaat. Hitaasti, mutta varmasti paranivat jalat ja kasvoivat uudet kynnet.

Kengänmittaajapoika poistui elämäni arjesta, kun hän päätti koulunsa. En ole hänestä mitään kuullut, mutta toivon, että hänellä olisi yhä tallella myös hellyys! Hänessä taisteli lapsi ja kapinoiva nuori. Aikuiseksi kasvaminen toi oman kipunsa.

Pienet lapset tuntevat herkästi toisen, varsinkin läheisen ihmisen, kivun. He myös sen osoittavat hellyydellään. Helposti voisi ajatella, että murrosikäinen ei välitä eikä huomaa toista ihmistä. Ei se aina ole niin. Mutta tapa, jolla hän sen näyttää, voi jäädä meiltä aikuisilta havaitsematta. Pieni ele, hymy, kosketus, odottamaton lempeä kysymys – ne voivat joskus merkitä myötätuntoa, katumusta, jopa anteeksipyyntöä.

Kaikki ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat hellyyttä ja on tärkeää myös saada osoittaa sitä jollekin. Sydäntä lämmittää, kun kapinoiva, myrskymielinen nuori riisuu kasvoiltaan koviksen naamarin ja paljastaa sen alta hymyn. Ja katsoo suoraan silmiin.

Vanhemmat

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi