Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Myötätuntoa ja hellyyttä

7.4.2019 06:10 | Aili Pasanen
On hohtava maaliskuun päivä. Lepuuttelen jalkojani kahvia odotellessa. Tulin juuri hiihtolenkiltä. Aurinko välkehti hangella, latu rahisi mukavasti suksen alla. Varpuset tirskuttelivat pensaissa, ja räystäiltä kuului iloinen tipehtiminen. Siinä huolettomana hiihdellessä muistot ajalehtivat moniin tapahtumiin ja kokemuksiin.

Siitä on jo varsin monia vuosia kulunut. Oli perjantai, viimeinen koulupäivä ennen talvilomaa. Seisoin kahdeksasluokkalaisten vieressä ruokajonossa. Jono eteni verkkaisesti kohti jakelulinjaa. Pojat liikehtivät malttamattomina honteloilla jaloillaan, tytöt supattelivat omia juttujansa. Ilmassa oli loman odotuksen tuntu. Yhtäkkiä tunsin jalassani pienen töytäisyn.



– Voi kuinka sulla on pieni jalka. Onko se kolomenkymmenen viijen? Mulla on jo neljänkymmenen kolomen kengät.

Jalkani viereen oli ilmaantunut lattiaa laahaava märkä farkunlahje ja kulunut talvilenkkari, tarranauha melkein auki. Kun kohotin katseeni, näin finnisten poskien yllä iloiset siniset silmät, jotka pilkistivät otsatukkapörrön alta. Sama poika, jota juuri olin joutunut kovistelemaan tunnilla, oli löytänyt möreään ääneensä leppeän sävyn.

Joku toinenkin poika yritti ruveta jalkaansa vertaamaan minun jalkaani, mutta jäi kyllä sivuhenkilöksi.

Pian pojat pääsivät syömään. Vielä muutama tunti koulua ja sitten odotettu loma! Aurinko kirkasti käytävän lattian.

Niin alkoi minullakin loma. Lähdimme siskoni perheen kanssa sitä viettämään mökille. Lauantaipäivä kului ulkona nopeasti. Järvellä oli sopiva latu pitää pientä hiihtokilpailuakin, lumessa oli mukava myskää. Lapset keksivät monenlaista hauskaa. Ruoka maistui, ja saunan jälkeen kaikilla oli raukea olo. Ruvettiin vuoteita laittamaan. Minun oli määrä nukkua pirtin puusohvassa.

Nostin sohvan kannen pois, ja silloin se tapahtui – painava kansi luiskahti käsistäni, ja sen reuna osui kaikkien varpaitteni päälle. Vesi herahti silmiini. Hetkessä varpaani olivat niin turvoksissa, etteivät meinanneet vierekkäin sopia. Kansi taidettiin laittaa takaisin ja sohvalle sen päälle minulle turvallinen yösija. Siihen minä köllähdin kylmäpakkaukset varpaiden päällä ja tyynyjä jalkojen alla. Ympärilläni oli monta osaaottavaa silmäparia, pienet kädet minua taputtelivat ja lohduttelivat.

– Voi kun sinuun sattu! Kyllä ne varmaan paranee.

Joku kyynelehtivä totesi, ettei voi katsoakaan.

Kyllä kai nukuinkin seuraavana yönä. Aamulla heti jo lapset olivat taas ympärilläni ihmettelemässä ja kyselemässä. Sain hellyyttä ja lohdutusta. Lohdutin kyllä murehtivaa lastakin.



Hiihtoni oli nyt hiihdetty. Ikkunasta katselin lumiriemuja. Siskoni pojalla oli uudet pehmeät Kuoma-saappaat. Ne sain muutaman päivän kuluttua jalkaani, ja ennen loman loppua jo varpaat kääreissä ja monissa villasukissa tassuttelin ulkonakin.

Loma loppui. Pelastukseni olivat nuo Kuoma-saappaat, jotka sain lainaksi. Niitä varovasti nostellen kylki edellä nousin koulussa portaita. Tunsin ihmetteleviä katseita ja kuulin jonkun kuiskauksenkin. Kerroin, mitä minulle oli tapahtunut.

Huomasin kengänmittaajapojan vakavan osaaottavan ilmeen. Ihan selvästi oppilaat seurasivat kävelyäni ja sitä, millä kengillä astelin. Silloin tällöin joku oppilaistani kysyi, eikö se käynyt tosi kipeää ja joko sinulla on uudet kynnet.

Kun tuli niin kevät, että vaihdettiin kevyempiin kenkiin, sain jättää Kuoma-saappaat. Hitaasti, mutta varmasti paranivat jalat ja kasvoivat uudet kynnet.

Kengänmittaajapoika poistui elämäni arjesta, kun hän päätti koulunsa. En ole hänestä mitään kuullut, mutta toivon, että hänellä olisi yhä tallella myös hellyys! Hänessä taisteli lapsi ja kapinoiva nuori. Aikuiseksi kasvaminen toi oman kipunsa.

Pienet lapset tuntevat herkästi toisen, varsinkin läheisen ihmisen, kivun. He myös sen osoittavat hellyydellään. Helposti voisi ajatella, että murrosikäinen ei välitä eikä huomaa toista ihmistä. Ei se aina ole niin. Mutta tapa, jolla hän sen näyttää, voi jäädä meiltä aikuisilta havaitsematta. Pieni ele, hymy, kosketus, odottamaton lempeä kysymys – ne voivat joskus merkitä myötätuntoa, katumusta, jopa anteeksipyyntöä.

Kaikki ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat hellyyttä ja on tärkeää myös saada osoittaa sitä jollekin. Sydäntä lämmittää, kun kapinoiva, myrskymielinen nuori riisuu kasvoiltaan koviksen naamarin ja paljastaa sen alta hymyn. Ja katsoo suoraan silmiin.

Vanhemmat

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi