Tiistai 15.10.2019
"
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Jes. 44:22

Syreenejä Sortavalassa

3.6.2019 06:29 | Aili Pasanen
Siinä se nyt aukeaa edessäni puistoineen ja kuoppaisine katuineen alkukesän lempeässä illassa välkehtivä Laatokka kupeellaan -  Sortavala. Kauan olen haaveillut tänne pääseväni. Ensimmäisenä havaitsen katujen varsilla alkukesän syreenit. Niiden tuoksu suorastaan huumaa minut.

Olemme päässeet rajan yli monen tarkastuksen jälkeen. Vaikka rajakoirat ja -vartijat, aidat ja piikkilangat ovat merkkinä valtioiden rajasta, luonto ei tunne tätä rajaa, vaan jatkuu maasta toiseen metsineen ja järvineen.

Rajalla odotellessamme palasin mielessäni ajassa taaksepäin, 1930-luvun alkuun. Tästä ovat vanhempani nuorenaparina kulkeneet muuttaessaan Joensuusta Suojärvelle. En tarkkaan tiedä, minkälaisen muuttokuorman kanssa he ovat matkaa tehneet. Mutta ne tavarat, jotka äiti on myöhemmin ottanut mukaansa lähtiessään kahden lapsen ja anopin kanssa talvisodan syttyessä silloisesta kodistaan Viipurista, on helppo luetella.

Vanhempieni nuoruudessa nyt ylittämäämme rajaa ei ollut. Oli laaja Karjala, jossa itään päin siirryttäessä karjalan murre vaihtui varsinaiseksi karjalan kieleksi. Nyt aluetta kutsutaan luovutetuksi Karjalaksi. Vaikka moni joutui jättämään kotinsa, kun vuosien 1940 ja 1944 rauhansopimuksissa sovittiin luovutettavista alueista, säilyi Suomi kuitenkin itsenäisenä ja vapaana maana.



Vuonna 1643 perustettu Sortavala, Laatokan Karjalan pääkaupunki, oli alueen kulttuurin ja kaupan keskus. Se kuului ensin Ruotsiin, sitten Venäjän vallan alle. Kaupungin voimakas kehittyminen alkoi, kun alue liitettiin 1800-luvulla Suomen suurruhtinaskuntaan.

Puutalorivit katujen varsilla ovat Suomen aikaisia, kuten lähes kaikki kivitalotkin. Vaikka vuosikymmenet ovat ne hoitamattomina ränsistäneet, minä näen ne kauniina ja levollisesti asettuneina. Kun ne aikoinaan ovat olleet hyvässä kunnossa, on näkymä varmasti ollut viehättävä. Ajamme Karjalankatua, joka on kaupungin pääkatu. Sen varrella on vanha paloasema, yhä pysyssä torneineen.



Kaupungin keskustassa on vehreässä puistossa Runonlaulajan patsas, jonka mallina oli Petri Shemeikka. Tämä Alpo Sailon veistämä patsas paljastettiin Sortavalan suurten laulujuhlien yhteydessä vuonna 1935. Yhä runonlaulaja katsoo jyhkeänä tämän päivän kulkijoita. Yhä lähtevät myös satamasta laivat Valamoon.

Karjalankatu jatkuu Karjalansiltana Vakkosalmen yli. Tämä 220 metriä pitkä silta valmistui 1932 ja oli silloin Suomen pisin silta. Vakkosalmen rannassa on vanha kivinen kansakoulu.



Vakkosalmessa sijaitsi maamme toinen suomenkielinen seminaari Jyväskylän jälkeen. Tuon vuonna 1880 perustetun seminaarin toiminta merkitsi vahvaa kansansivistyksen kasvua lyhyenä aikana. Asiantuntijat sanovat, että ilman tätä kansanopetusta Suomi ei olisi itsenäistynyt. Sillä ei olisi ollut valmiuksia päättää omista asioistaan. Nyt täällä seminaarin alueella on ränsistyneitä puurakennuksia, joista osa on ollut seminaarin oppilaiden asuntoja. Alue on suljettu, koska se kuuluu puolustusvoimille.

Näen mielessäni opiskelijoiden kulkevan kaduilla. Monilla heistä on ollut vahva kutsumus valmistua ”kansankynttiläksi”. Tänne Lassi-enonikin on matkustanut Liperistä pienestä mökistä ja valmistunut kansakoulunopettajaksi vuonna 1936. Hän muisteli iäkkäänäkin joitakin seminaarin lehtoreita. Yksi heistä oli Wilho Siukonen, jonka tunnemme sävellyksistä ja käytössä olleista laulukirjoista. Sortavalassa vaalittiin suomalaista, karjalaista ja kalevalaista perinnettä.

Menemme Vakkosalmen kuuluisaan puistoon, jossa pidettiin aikoinaan Sortavalan laulu- ja soittojuhlia. Rehevän lehtipuumetsän täyttää valtava linnunlaulu. Laululavan edessä pieni lapsi rämisyttelee perässään lelukuormaa ja piirtelee liidulla päällysteeseen – tämän päivän lapsia. Istahdamme hetken penkeillä kuulostellen ajatuksissamme muinaista laulua. Nousemme seisomaan ja laulamme Nälkämaan laulun. ”Meidänpä vapautta vaarat on nää, meidän on laulua lahtien pää”, on kajahtanut täällä ennen sotiakin. Maakuntalauluthan opeteltiin silloin kouluissa.



Keskikaupungilla pysähdymme valkoisen, punaisella tiilellä koristellun rakennuksen edessä. Se oli aikanaan Sortavalan tyttökoulu. Tässä Jac Ahrenbergin piirtämässä koulurakennuksessa on kirkkomaista juhlallisuutta. Sama arkkitehti piirsi myös Kajaanin nykyisen kirkon. Vieressä on samantyylinen lyseo. Näitä rakennuksia katsellessani pysähdyn taas sen tosiasian edessä, että tämä kaikki on ollut osa Suomea. Tyttökoulussa ovat kajahtaneet suomalaiset laulut. Minusta tuntuu, että voisin muutamia päiviä ihan rauhassa kuljeskella täällä.

Missähän täällä ovat ne pihapiirit ja kodit, missä äiti ja isä ovat vierailleet Sortavalassa käydessään? He kertoivat Sortavalan suurista kesäseuroista. Luterilainen kirkko, joka on ollut tyttökoulun ja lyseon vieressä, on palanut sotien aikana. Vuonna 1932 perustetun Sortavalan ja ympäristön Rauhanyhdistyksen toiminnan laajentuessa tehtiin vuonna 1938 päätös rakentaa oma toimitalo. Tontti oli varattu Harlun puolelta ja rakennusta varten oli kerätty hirsiä ja puutarvikkeita. Hankkeet ja hirsikasat jäivät, kun Sortavalasta lähdettiin evakkoon. Elävä usko kuitenkin kulki mukana saman kotimaan uusille alueille.



Seuraavana kesänä poikkeamme Laatokan kierroksella Sortavalassa. Kun pysähdymme kirkon edessä, näemme kadun toisella puolella iäkkään naisen. Hän kiinnittää ja tukee hellästi valkoisella narulla hentoa syreeninversoa. Menen hänen luokseen ja yritän puhua jotain, mutta emme ymmärrä toistemme kieltä. Siitä tunnen surua. Mietin, mistä hän ja hänen perheensä on tullut sotien jälkeen Sortavalaan, kun Valkovenäjältä ja Ukrainasta tuotiin junalasteittain asukkaita suomalaisten jättämiin koteihin. Hekin joutuivat uusiin oloihin.Tunsivatkohan uudet asukkaat vierautta näissä varmasti erilaisissa kodeissa?

Kun lähden naisen luota, hän sanoo vielä jotain ja jää katsomaan jälkeemme kädet ristissä vakavin ilmein. Hän vaalii kotiporttinsa kohdalla valkoista syreeniä – uusia syreenejä tuoksumaan tulevina vuosina.

Vanhemmat

Uudemmat

Aili Pasanen

Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta.

Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni.

Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin.

Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com

Aili Pasanen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi