Tiistai 21.5.2019
"
Rakkaudessaan säälivänä Herra lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä. Jes. 63:9

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 06:41 | Anne Lindfors
Eräs unikkokantinen vihko herättää minussa paljon tunteita. Erityistä tuolle viholle on se, että olen jokaisen sivun yläosaan itse kirjoittanut jonkin kysymyksen tai pyynnön. Millainen oli lapsuutesi lempipaikka? Kerro joitakin lauluihin liittyviä muistoja. Ja sivujen alaosat on täyttänyt tasaisella ja kauniilla käsialalla yksi ja sama henkilö.

Unikkovihon kanteen olen liimannut kuvan omasta äidistäni. Kymmenen vuotta sitten hän vastaili kysymyksiini, kirjoitti ajatuksiaan talteen ja antoi muistojen tulvan jäädä elämään.

Tuota vihkoa olen viime kuukausina paljon ajatellut. Etenevä muistisairaus on hiljalleen muuttanut äitiä ja riisunut muistoista. Kun tartun tuohon vihkoon ja näen tutun käsialan, on kuin kääriytyisin lämpimään peittoon.

Olen taas lapsi, joka nukahtaa seurapenkissä äidin syliin. Lapsi, joka tyyntyy äidin levollisten käsien silitykseen. Olen nuori, joka kipuilee omien tunteiden kanssa ja jota äiti kuuntelee ja rohkaisee. Olen aikuinen, joka henkäisee kiitollisuudesta, kun huonosti nukutun yön jälkeen näkee ovella äidin.

Olen taas tytär, joka saa kuulla tutut muistot, elää mukana vuosikymmenten takaiset hetket. Olen tytär, joka yhä uudelleen – rakkaiden sanojen kautta – saa lähelleen äidin, tutun ja tärkeän.

Vihon sivuilla äiti puhuu siitä, miten rakkaita me lapset olemme olleet ja millaista oli aikanaan odottaa meitä. Hän puhuu omista vanhemmistaan, siitä, miten vaikeaa oli elämä sota-aikana. Ja miten silloinkin Jumala kantoi.

Lukiessani noita lauseita kuulen äitini puhuvan. Hän on äkkiä aivan lähellä ja puhuu siitä, mikä on tärkeää. Kuulen hänen äänessään muistojen nostattaman hymyn. Eikä tuossa hetkessä ole muistisairautta, ei kipua, ei lähestyvää kuolemaa.



Toisinaan katselen vanhoja valokuvia ja mietin, miten tärkeää on muistaa. Miten onnellista on muistaa se tietty hetki, jolloin oma rakas tarttui vähän arastellen ja kysyvänä käteen. Miten ihanaa on muistaa vauvan ensimmäinen katse, monet merkitykselliset sanat, ja ne hetket, jolloin sanoja ei ole tarvittu.

Ja sittenkin – miten turvallista on nähdä, että yli muistisairaudenkin voi säilyä se kaikkein tärkein.

Joskus, kun olen äitini sängyn vierellä istunut, olen miettinyt, minne sinä äiti katosit. On ollut vain sekavia sanoja, torkahduksia, tunnetta, että äiti on hereillä ollessaankin jossain poissa. Mutta kun olen alkanut puhella hyvästä Jumalasta ja siitä, miten saa tälläkin hetkellä uskoa, äiti on aivan kuin havahtunut unesta. On tarttunut käteeni, hymyillyt kirkkain silmin ja sanonut: ”Siinä on se kaikkein tärkein turva.”

Sitä toivon ja rukoilen omallekin kohdalle, että vaikka kaikki muu mielestä katoaisi, kunpa se tärkein muisto säilyisi. Säilyisi luottamus siihen, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä on ihmisen tärkein turva. Siinä on koko elämä.

Vanhemmat

Anne Lindfors

Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.

Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.

Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.

Anne Lindfors

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi