Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 06:41 | Anne Lindfors
Eräs unikkokantinen vihko herättää minussa paljon tunteita. Erityistä tuolle viholle on se, että olen jokaisen sivun yläosaan itse kirjoittanut jonkin kysymyksen tai pyynnön. Millainen oli lapsuutesi lempipaikka? Kerro joitakin lauluihin liittyviä muistoja. Ja sivujen alaosat on täyttänyt tasaisella ja kauniilla käsialalla yksi ja sama henkilö.

Unikkovihon kanteen olen liimannut kuvan omasta äidistäni. Kymmenen vuotta sitten hän vastaili kysymyksiini, kirjoitti ajatuksiaan talteen ja antoi muistojen tulvan jäädä elämään.

Tuota vihkoa olen viime kuukausina paljon ajatellut. Etenevä muistisairaus on hiljalleen muuttanut äitiä ja riisunut muistoista. Kun tartun tuohon vihkoon ja näen tutun käsialan, on kuin kääriytyisin lämpimään peittoon.

Olen taas lapsi, joka nukahtaa seurapenkissä äidin syliin. Lapsi, joka tyyntyy äidin levollisten käsien silitykseen. Olen nuori, joka kipuilee omien tunteiden kanssa ja jota äiti kuuntelee ja rohkaisee. Olen aikuinen, joka henkäisee kiitollisuudesta, kun huonosti nukutun yön jälkeen näkee ovella äidin.

Olen taas tytär, joka saa kuulla tutut muistot, elää mukana vuosikymmenten takaiset hetket. Olen tytär, joka yhä uudelleen – rakkaiden sanojen kautta – saa lähelleen äidin, tutun ja tärkeän.

Vihon sivuilla äiti puhuu siitä, miten rakkaita me lapset olemme olleet ja millaista oli aikanaan odottaa meitä. Hän puhuu omista vanhemmistaan, siitä, miten vaikeaa oli elämä sota-aikana. Ja miten silloinkin Jumala kantoi.

Lukiessani noita lauseita kuulen äitini puhuvan. Hän on äkkiä aivan lähellä ja puhuu siitä, mikä on tärkeää. Kuulen hänen äänessään muistojen nostattaman hymyn. Eikä tuossa hetkessä ole muistisairautta, ei kipua, ei lähestyvää kuolemaa.



Toisinaan katselen vanhoja valokuvia ja mietin, miten tärkeää on muistaa. Miten onnellista on muistaa se tietty hetki, jolloin oma rakas tarttui vähän arastellen ja kysyvänä käteen. Miten ihanaa on muistaa vauvan ensimmäinen katse, monet merkitykselliset sanat, ja ne hetket, jolloin sanoja ei ole tarvittu.

Ja sittenkin – miten turvallista on nähdä, että yli muistisairaudenkin voi säilyä se kaikkein tärkein.

Joskus, kun olen äitini sängyn vierellä istunut, olen miettinyt, minne sinä äiti katosit. On ollut vain sekavia sanoja, torkahduksia, tunnetta, että äiti on hereillä ollessaankin jossain poissa. Mutta kun olen alkanut puhella hyvästä Jumalasta ja siitä, miten saa tälläkin hetkellä uskoa, äiti on aivan kuin havahtunut unesta. On tarttunut käteeni, hymyillyt kirkkain silmin ja sanonut: ”Siinä on se kaikkein tärkein turva.”

Sitä toivon ja rukoilen omallekin kohdalle, että vaikka kaikki muu mielestä katoaisi, kunpa se tärkein muisto säilyisi. Säilyisi luottamus siihen, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä on ihmisen tärkein turva. Siinä on koko elämä.

Vanhemmat

Uudemmat

Anne Lindfors

Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.

Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.

Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.

Anne Lindfors

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi