Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 06:06 | Anne Lindfors
Tuijotan numeroita. Nolla prosenttia tietokoneen päivityksestä tehtynä. Sama luku pitkän odotuksen jälkeen. Vedän syvään henkeä. Miksi ihmeessä valitsin päivityksen? Miksi en arvannut, miten tässä kävisi?
 
Katson eteiseen, joka täyttyy ihmisistä. Häliseviä nuoria, täynnä iloista odotusta. Leiripäivä on alkamassa ja tietokone, jota tarvitsen paneelikeskustelussa ja laulujen heijastamisessa, jumittaa päivityksen takia. Miten saisin homman toimimaan?
 
Kiireesti alamme viritellä varakonetta valmiiksi. Siitä puuttuu laulukirjasovellus, mutta kuvien näyttämiseen sekin kelpaisi.
 
Kun saliin alkaa virrata väkeä, jännitys kihelmöi vatsassa asti. Kunpa mikään ei enää pettäisi. Kunpa löytäisin riittävät sanat ja nuoretkin uskaltaisivat puhua.
 
Ennen aloitusta on vielä pakko käydä mieheni puheilla. Tarvitsen evankeliumia, tukea, sitä tunnetta, että toinen kantaa rukouksissa.
 
Sitten kaikki alkaa. Nuorten laulu virtaa suoraan sisimpään. Ei Isä jätä lastaan, vaan auttaa, vahvistaa.
 
Kun alan puhella raamattutuokion aiheesta, tulee hiljaista. Nuoret katsovat kohti, osa uteliaina, osa kannustaen, odottaen. Ja äkkiä minun on helpompi hengittää. Olemme samalla polulla, kuljemme yhteistä päämäärää kohti. Joskus ontuen ja horjahdellen, välillä kevein askelin.


 
Edessä istuu viisi nuorta, joiden kanssa keskustelen aiheesta. Pohdimme uskovaisen ystävän merkitystä. Mietimme yksinäisyyttä ja sitä, miten kipeästi voivat satuttaa arvostelut ja vähättelyt, jotka tulevat läheltä.
 
Pohdimme kolmen miehen tunnelmia, kun heitä kuljetettiin tuliseen pätsiin. Nuoret toteavat, miten paljon helpompaa on tehdä oikea valinta, kun ei tarvitse tehdä sitä yksin. On helpompaa, kun on lähellä ystävä, jonka kanssa voi keskustella ja tarvittaessa siunata evankeliumilla puolin ja toisin.
 
Muistelemme myös Getsemanen hetkiä. Jeesusta, joka tarvitsi ystäviä lähelleen. Ystäviä, jotka eivät ymmärtäneet, mistä oli kyse, vaan nukahtivat. Jeesusta, joka kuoleman tuskassaan sai lohdun ja vahvistuksen suoraan taivaasta.
 
Kun kuuntelen nuorten aitoja pohdintoja, jännitys haihtuu. On vain syvä kiitollisuus siitä, millaisia nämä nuoret ovat. Nämä nuoret, jotka puhuvat elämän tärkeimmistä asioista. Ja nuo, jotka penkeissä kuuntelevat häiritsemättä, hiljaisina ja kannustaen.
 
Monet kerrat olen raamattuluokkaa vetäessä ihmetellyt samaa. Yhä uudelleen olen saanut voiman näistä nuorista, heidän aitoudestaan. Siitä, miten sydämestään he uskovat. He eivät läheskään aina tiedä vastauksia. Eivät aina ymmärrä, miksi jokin asia on niin kuin on. Silti he haluavat uskoa.
 
Leiripäivän kaartuessa loppua kohti, monien sketsien ja leikkien jälkeen, laulamme toivelauluja. Levollisin mielin jään kuuntelemaan, miten luottavaisina nuoret laulavat: Oi Herra, turviisi kasvaa kaipuu, armolla suojaathan siunaten.
 
Kiitollisena ajattelen Taivaan Isän rakkautta, Jumalan valtakunnan suojaa. Sitä, että juuri nyt saan olla tässä, Jumalan rakkauden ympäröimänä. Saan kokea, että olen siinä, missä on minun paikkani. Tämä tehtävä annettiin minulle siksi, että pysyisin uskomassa.
 
Ei haittaa, vaikka tekniikka tai oma osaaminen pettää. On olemassa yksi, joka seisoo takuumiehenä. Taivaan Isä huolehtii siitä, että lohtua tarvitseva saa osansa. Evankeliumin sanoissa riittää valoa ja voimavaraa jokaiselle.

Vanhemmat

Anne Lindfors

Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.

Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.

Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.

Anne Lindfors

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi