Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 06:58 | Aulikki Piirainen
Olenko joulu- vai pääsiäisihminen? Tätä puntaroimme joskus ystäväni kanssa.

Joulu on ilon juhla, lasten juhla, perhejuhla. Siksi joulu saattaa aiheuttaa perheettömälle ja yksinäiselle vierauden tunnetta. Voi tuntua, että juhla ei ole tarkoitettu minulle. Tai ainakin oman juhlan puitteet ovat erilaiset kuin perinteisesti joululla ajatellaan olevan.

Perheetöntä voi ahdistaa ajatus, että missä viettää joulunpyhät. Kaupungit hiljenevät, ihmiset vetäytyvät koteihinsa, läheistensä pariin. Ulkona saattaa olla kovakin pakkanen ja ainakin on pimeää. Kaikki vaikenee, tuntuu, että elämäkin. Yksinäisyyttä voi olla vaikea kestää. On toki tarjolla yksinäisten jouluaterioita ja leirikeskuksissa on joululeirejä. Mutta kaikki eivät halua osallistua ohjelmoituun jouluun.

Pääsiäinen sopii paremmin yksinäisen juhlaksi. Sen viettoon ja siihen valmistautumiseen ei liity paineita eikä odotuksia. Sitä voi viettää ulkona, luonnossa, liikkuen. Kevään valo on keveää, auringon voima vahva. En koe pääsiäistä ahdistavaksi, vaikka sen juhlan sanomassa on myös surua ja tuskaa. 

Kotimaa-lehdessä oli vuosi sitten juttu, jossa kysyttiin, kumpi on tärkeämpi juhla, joulu vai pääsiäinen. Tilastojen mukaan joulu on johdossa esimerkiksi kirkossakäyntiluvuissa. Joulua pidetään iloisena ja elämänmyönteisenä juhlana, pääsiäistä raskaana, kuoleman sävyttämänä. Miksi puhutaan joulustressistä, mutta kukaan ei tunne pääsiäisstressiä?

Olen haaveillut, että voisin viettää joskus pääsiäistä pysähtyen. Kävisin kirkossa kuuntelemassa ahtisaarnat, polvistuisin ehtoolliselle Jeesuksen viimeisen aterian muistoksi. Kiirastorstaina kuuntelisin Matteuspassiota. Pyhinä kävisin seuroissa. Toistaiseksi suunnitelmani ei ole täydellisesti toteutunut. Joskus olen ennättänyt kiirastorstai-illan vaikuttavaan ehtoolliskirkkoon, jolloin alttari puetaan mustaan. Matteuspassiotakin olen kuunnellut puolella korvalla tehdessäni arkihommia ennen pitkäperjantaita. Seuroissa pysähtyminenkin on niin ja näin, kun halu on myös käydä mökillä ja hiihtää kirkkailla hangilla. Ehkä haaveeni toteutuu, kun jään eläkkeelle.



Kun olin nuori, olivat Rovaniemen hiljaisen viikon seurat alustuksineen suuri tapahtuma. Sinne saapui nuoria ympäri Pohjois-Suomen. Sinne piti päästä! Niissä seuroissa koin eläväni pääsiäistä sen sanoman ääressä. Joskus jatkoimme sieltä Lappiin hiihtämään.

Joskus leikittelen ajatuksella, että entä jos joulu olisikin keväällä ja pääsiäinen pimeimpään vuodenaikaan. Miten juhlan kokisin? Mutta ei, näin on hyvä. Ylösnousemus on valoa, ylösnousemus on uuden alku, se kuuluu kevääseen. Syntymä on ilo, se sopii valaisemaan pimeää vuodenaikaa. Toisinaan mietin sitä, että jos joulu olisi juuri nyt, pystyisinkö tavoittamaan sen tunnelman. En pystyisi. Jouluun kuuluvat omat puitteensa, lumi, pimeys, adventti, jotka täytyy elää, jotta joulu voi saapua.

Arvaat, että vastaus kysymykseeni on pääsiäinen. Pääsiäisen raamatulliset tapahtumat, virret ja laulut puhuttelevat syvästi. Ne kuvaavat juuri sitä, mitä kristittynä koen. Opetuslasten epäilykset, epätietoisuus on tuttua. Jeesuksen kärsimystien tapahtumiin on helpompi samaistua kuin lapsen synnyttämisen iloon, jota en itse ole saanut kokea. Kärsimyksestä huolimatta valo on pääsiäisenä kirkkaimmillaan. Ylösnousemuksen valo.

Pääsiäistä ei ole ilman joulua eikä joulua ilman pääsiäistä. Ehkä niitä ei tarvitsekaan verrata. Kuolemaa ei ole ilman syntymää. Elämä päättyy kuolemaan, se on uuden ajan alku, syntymä. 


 

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi