Tiistai 17.9.2019
"
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 06:23 | päivitetty 20.12.2018 09:38 | Aulikki Piirainen
Kang, kang! Ne ovat palanneet. Joella lepää toistakymmentä laulujoutsenta sorjia kaulojansa ojennellen. Siitä se alkaa – keväisen levottomuuden aika.

Asun pellon ja joen välissä. Joka kevät tuo valkea näky hämmentää, nytkö ne ovat tulleet. Kun sänki paljastuu pellolta ja joen sula laajenee, alkavat joutsenten ylilennot. Aamulla ne lentävät pellolle ruokailemaan ja illan tullessa joelle lepäämään. Torven törähdyksen kuullessaan on rynnättävä pihalle niiden lentoa katsomaan. Ilta kuluu ovea aukaistessa ja sulkiessa. Lintujen lento on nähtävä ja torven helähdykset kuultava.



Aurinkoa lupaava aamu herättää levottomuuden. Töiden jälkeen on kiireesti päästävä ulos. Termospullo meinaa kaatua kiireessä, eikä reppua tahdo löytyä. Kesäaikaan siirryttäessä on iltaisinkin valoisaa aikaa ulkoilla ja katsella auringonlaskun värejä veden pinnassa.

Suuntaan kulkuni Utajärven Sotkajärvelle. Sotkanhelmen leirikeskuksen edessä on  Määtänsaari, jonne menee pikkuruinen silta. Pian olen kulkenut kilometrisen saaren päästä päähän. Määtänsaari vaikuttaa luonnon muovaamalta toisin kuin sen vieressä oleva pieni saari.

Joki virtaa voimalla, mutta se on oudon näköinen. Virta on liian teknisen näköinen, luonnottoman kapea saari keskellään. Jokiuoma ja saari onkin muotoiltu valtavalla Marionin kauhalla. Millaiselta joki näytti alkuperäisessä uomassaan? Virtaava vesi kuitenkin sykähdyttää, mieleen pyrkii jo kesän häivähdys.



Muistelen toista saarta, se on etananmuotoinen. Oikeastaan niitä on kaksi, toinen isompi ja toinen sen pikkuveli. Ärjänsaari on uhmannut aaltojen alati rantoja vyöryttävää voimaa. Hiekkatörmät ovat valuneet talven tuulen ja kesällä veden hiomina järveen. Honkien juuret koukistelevat rinteillä, runko taistelee maan vetovoimaa vastaan. Lopulta puun on annettava periksi. Rymisten se rojahtaa rantaveteen, jokin juurakko jää kuitenkin imemään ravintoa maaperästä. Elämä jatkuu, vaikkakin epämukavassa asennossa.

Ärjä on lumonnut minut. Hiekkaperäisessä maassa tönöttävät tukevat männyt, rannoilla huojuvat tervalepät, koivujen rungot ponnistavat lyhyinä, käkkyräisinä niukasta alustasta. Korppi korahtelee tarkkaavaisena männyn latvassa. Hiljaisuus imaisee sisäänsä, pysäyttää ajankulun. Tuuli kuhahtelee, huojuvien männynrunkojen välejä raidoittaa sininen taivas.

Pidän saarista, koska niillä on rajat. Kun kuljen hetken yhteen suuntaan, olen saaren reunalla. Vaihdan suuntaa ja ennen pitkää hahmotan saaren toisen reunan. Saarella on salaisuutensa, kaukana mantereesta.

Määtänsaaren ja mantereen välissä kiemurtelee pienoinen virta. Aurinko heijastuu veden pinnasta ja kun tuuli liikuttaa joen pintaa, puhkeaa se tuikkimaan. Miksi sanotaan, että tähtitaivas tuikkii? Tähdethän kiiluvat jähmettyneinä tammikuun illan pakkastaivaalla. Sen sijaan vesi tuikkii auringossa ja tuulessa. Metsä on vihreä – männyt, katajat, rahkasammal, puolukanvarvut. Pilviverho saavuttaa auringon, maisema muuttuu yksiulotteiseksi.

Olo on tyyni ja onnellinen. En kaipaa minnekään, ei puutu mitään. Mielessäni heräilee lupaus. Tiedän, että tämä hetki ei kestä loputtomiin. Siksi se on tärkeä. Levottomuus jää kytemään.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi