Lauantai 23.2.2019
"
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. Ps. 18:3

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 06:23 | päivitetty 20.12.2018 09:38 | Aulikki Piirainen
Kang, kang! Ne ovat palanneet. Joella lepää toistakymmentä laulujoutsenta sorjia kaulojansa ojennellen. Siitä se alkaa – keväisen levottomuuden aika.

Asun pellon ja joen välissä. Joka kevät tuo valkea näky hämmentää, nytkö ne ovat tulleet. Kun sänki paljastuu pellolta ja joen sula laajenee, alkavat joutsenten ylilennot. Aamulla ne lentävät pellolle ruokailemaan ja illan tullessa joelle lepäämään. Torven törähdyksen kuullessaan on rynnättävä pihalle niiden lentoa katsomaan. Ilta kuluu ovea aukaistessa ja sulkiessa. Lintujen lento on nähtävä ja torven helähdykset kuultava.



Aurinkoa lupaava aamu herättää levottomuuden. Töiden jälkeen on kiireesti päästävä ulos. Termospullo meinaa kaatua kiireessä, eikä reppua tahdo löytyä. Kesäaikaan siirryttäessä on iltaisinkin valoisaa aikaa ulkoilla ja katsella auringonlaskun värejä veden pinnassa.

Suuntaan kulkuni Utajärven Sotkajärvelle. Sotkanhelmen leirikeskuksen edessä on  Määtänsaari, jonne menee pikkuruinen silta. Pian olen kulkenut kilometrisen saaren päästä päähän. Määtänsaari vaikuttaa luonnon muovaamalta toisin kuin sen vieressä oleva pieni saari.

Joki virtaa voimalla, mutta se on oudon näköinen. Virta on liian teknisen näköinen, luonnottoman kapea saari keskellään. Jokiuoma ja saari onkin muotoiltu valtavalla Marionin kauhalla. Millaiselta joki näytti alkuperäisessä uomassaan? Virtaava vesi kuitenkin sykähdyttää, mieleen pyrkii jo kesän häivähdys.



Muistelen toista saarta, se on etananmuotoinen. Oikeastaan niitä on kaksi, toinen isompi ja toinen sen pikkuveli. Ärjänsaari on uhmannut aaltojen alati rantoja vyöryttävää voimaa. Hiekkatörmät ovat valuneet talven tuulen ja kesällä veden hiomina järveen. Honkien juuret koukistelevat rinteillä, runko taistelee maan vetovoimaa vastaan. Lopulta puun on annettava periksi. Rymisten se rojahtaa rantaveteen, jokin juurakko jää kuitenkin imemään ravintoa maaperästä. Elämä jatkuu, vaikkakin epämukavassa asennossa.

Ärjä on lumonnut minut. Hiekkaperäisessä maassa tönöttävät tukevat männyt, rannoilla huojuvat tervalepät, koivujen rungot ponnistavat lyhyinä, käkkyräisinä niukasta alustasta. Korppi korahtelee tarkkaavaisena männyn latvassa. Hiljaisuus imaisee sisäänsä, pysäyttää ajankulun. Tuuli kuhahtelee, huojuvien männynrunkojen välejä raidoittaa sininen taivas.

Pidän saarista, koska niillä on rajat. Kun kuljen hetken yhteen suuntaan, olen saaren reunalla. Vaihdan suuntaa ja ennen pitkää hahmotan saaren toisen reunan. Saarella on salaisuutensa, kaukana mantereesta.

Määtänsaaren ja mantereen välissä kiemurtelee pienoinen virta. Aurinko heijastuu veden pinnasta ja kun tuuli liikuttaa joen pintaa, puhkeaa se tuikkimaan. Miksi sanotaan, että tähtitaivas tuikkii? Tähdethän kiiluvat jähmettyneinä tammikuun illan pakkastaivaalla. Sen sijaan vesi tuikkii auringossa ja tuulessa. Metsä on vihreä – männyt, katajat, rahkasammal, puolukanvarvut. Pilviverho saavuttaa auringon, maisema muuttuu yksiulotteiseksi.

Olo on tyyni ja onnellinen. En kaipaa minnekään, ei puutu mitään. Mielessäni heräilee lupaus. Tiedän, että tämä hetki ei kestä loputtomiin. Siksi se on tärkeä. Levottomuus jää kytemään.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi