Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 06:22 | Aulikki Piirainen
Hautausmaan nurmikko ritisee keltaisena kuivuuttaan. Yllättävän monella haudalla kukat kuitenkin kukkivat rehevästi. Pellon takana Oulujärvi lepää rauhallisena. Auringon säteet siivilöityvät jo viistosti kuvakirkon takaa. Heinät huojuvat hauraan ruskeina tuulessa. Joiltakin pelloilta on vilja jo puitu. Viereisellä pellolla seistä tönöttää vielä okrankeltainen ohra. Keltaiset korret seisovat tanakasti rivissä kuin sotilaat kiemurtelevissa jonoissa. Kurrui-krro, kurr, kurrui-krro, kurr, kirr, kirr! Kurjen huuto! 

Yhtäkkiä mieleen valahtaa raskas surumielisyys: syksy. Miten jaksan taas viilenevän sään, kireät pakkaset, pimeät illat, sysimustat yöt. Ahdistaa, pala nousee kurkkuun. Onko helteisen kesän jälkeen vaikeampaa tyytyä kesän päättymiseen? Luulisi asian olevan juuri toisinpäin. Vai tekeekö vanheneminen sopeutumisen pimeään ja kylmään raskaammaksi? Onko se ikääntymisen tuomaa turvattomuutta? Nuorena syksy oli minulle mieleinen kypsymisen vuodenaika. Tai pidän vieläkin syksystä, mutta kun se ennustaa pimenevää! Pitää pakottaa mieli toiveikkaaksi: kevät ja valo tulevat taas. Toisaalta onhan talvessakin oma viehätyksensä.

Leikittelen joskus ajatuksella, että meillä olisi läpi vuoden lähes yhtä pitkä päivä ja yö kuten Etelä-Euroopassa. Entä jos pimeä tulisi aina seitsemän maissa illalla ja aurinko nousisi seitsemän aikoihin aamulla? Olisiko pimeys helpompi kestää? Matkaillessani Välimeren maissa auringonlasku merkitsee minulle yötä, jolloin on aika vetäytyä sisälle ja asettua nukkumaan. Siksi ilta tuntuukin pitkältä, kun ulkona on vielä lämmintä ja elämää.



Monesti ihmettelen, miksi Luoja on paiskannut meidät poloiset asumaan tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle keskelle hankia, pimeää ja kylmää, jossa eläminen vaatii tavattomasti energiaa. Mutta jos näin ei olisi, jäisikö kevään räjähtävä voima kokematta? Puuttuisi kesän yötön yö. En ole biologi, joten en tiedä, vaativatko jotkin luonnonilmiöt juuri tällaisen vuodenaikojen kierron. Olisiko pohjoisen asukkaan mielenlaatu erilainen, vähemmän raskasmielinen, jos voimakkaat vuodenaikojen vaihtelut puuttuisivat?

Kesän kuumimpien helteiden, kirkkaan taivaan ja lämpimien vesien melontaloman aikaan puhelimeeni tuli viesti: kotisiionimme keskeltä on perheenäiti kutsuttu vanhurskasten lepoon. Hetkessä ajatukset jumittuivat kiertämään kehää: Miksi niin nuoren piti kuolla, miten perhe jaksaa? Miksi pienten lasten äidin vuoro oli nyt, olisihan joutilaampiakin lähtijöitä ollut? Moni vanhus odottaa kutsua taivaan kotiin. Päivät ja yöt ovat kipua täynnä. Tai olisihan meitä monta perheetöntä, joita eivät jäisi pienet lapset ikävöimään, ajattelin. Hämmennyksen keskellä en ymmärrä muuta kuin rukoilla, että taivaan Isä osoittaisi erityistä rakkautta äidin ja vaimon menettäneille.

Mieli kapinoi. Mutta Jumalan aika on toinen kuin ihmisen. Vain Jumala tietää lähtöjärjestyksen. Jos se määräytyisi sen mukaan, kuka on tarpeellinen, masentaisi se mieltä. Toinen olisi tärkeämpi toista. On Jumalan viisautta, että näin ei ole. Uskon kautta ymmärrämme, että kun päivät ovat täynnä, niitä ei voi ihminen jatkaa. Lähtijän elämä oli täysi, ja Jumala oli hänet lähtemiseen valmistanut. Kuitenkin ajatus kuolemasta keskellä hehkuvaa kesää ja kukkivaa luontoa tuntui käsittämättömältä.



Jumala on asettanut ihmiselle elämän ja asumisen ajat ja rajat ja on lupa luottaa, että niin on hyvä. Luoja ilmoittaa itsensä luonnossa ja ihmisten kohtaloissa. Hän puhuttelee meitä, kun jonkun ystävän elämä päättyy varhain. Se pysäyttää meidät ajallisiin asioihin kiintyvät kysymään, mikä on elämän tarkoitus. Ajattelen, että vastaus on selvä. Jumala on luonut meidät iankaikkisuutta varten. Pitkäkin elämä on siihen verrattuna lyhyt.

Uskonsisaren muistolle laulettu Siionin laulu sanoittaa keskeisen: ”Ei enää laske päivä, yön varjot saavuta, ei ruumis kärsivänä aamua odota, vaan autuaina jaamme taivaista iloa, kohtaamme Kuninkaamme elämänvirralla. Jumalan luona kaikuu vain äänet kiitoksen, on jäänyt kaikki kaipuu ja aika maallinen.” Taivaassa ei ole enää yön pimeyttä eikä talven kylmyyttä.

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi