Tiistai 12.11.2019
"
"Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!" sanoo Herra. "Minä otan teidät jälleen omikseni." Jer. 3:14

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 06:15 | Aulikki Piirainen
Järven takaa avautuu näkymä, jota hallitsee suuri vaalea rakennus. Muuttokuorma seilaa auton peräkärryssä. Jännittää. Millainen vuosi on edessä? Vanne vatsan ympärillä kiristyy. Olen saapumassa Reisjärven opistolle, ensimmäiseen työpaikkaani matematiikan ja kemian opettajana.

Seison pienessä varastohuoneessa, jonka seinillä on hyllyjä. Katse harhailee etsien jotakin tuttua. Hyllyillä on pieniä purkkeja ja purnukoita, joiden etikettejä koetan tihrustaa: Mg, Cu, NaCl. Ne ovat pääosin tuttuja aineita, mutta mitä ihmettä näillä tehdään?

Olin juuri valmistunut luonnontieteiden kandidaatiksi. Tutkintoon sisältyi kemian opintoja, silloinen approbatur, nykyiseltä nimeltään perusopinnot. En ole koskaan ollut mikään kemisti, perusopinnotkin sain läpi juuri ja juuri. Nyt minun pitäisi opettaa kemian töitä. Katselen pulloja epäillen. Saanko mitään aikaan? Mistä löydän ohjeita laboratoriotöihin? Tympeä vanne puristuu taas vatsani ympärille.

Illat etsin stressaantuneena työohjeita. Jotenkin tunnit kai kuluivat. Muistan ainoastaan, että saippuaa me kerran tehtiin. Täytyy huokaista helpotuksesta, että katto ei lentänyt taivaan tuuliin, eikä kukaan myrkyttänyt itseään. Mitähän oppilaani tuumasivat hatarasta osaamisestani? Ehkä hymyilivät vinosti: ei taida itsekään osata ja tekelehtii opettajaksi.



Auditoriossa istuu porukkaa kuin pipoa. On alkamassa koe. Olen asetellut oppilaat istumaan joka toiseen penkkiin. Pulina ei tahdo hiljentyä, vaikka rauhoittelen yläkoululaisia keskittymään. Olen ensimmäistä vuotta peruskoulussa opettajana. Häly osoittaa hiljenemisen merkkejä ja alan jakamaan koepapereita. Ajattelen, että nyt saan hiukan huokaista, kun nuoriso keskittyy vastaamaan kysymyksiin.

Vielä mitä! Huomaan jonkun vilkuilevan vieruskaverin paperia. Kävelen viereen ja toppuuttelen nuorta katsomaan vain omaa koettaan. Samalla huomaan hälinää takapenkissä. Riennän lähemmäksi ja supina lakkaa. Alarivissä selkäni takana joku kumartelee pöydän alle. Mitähän siellä on menossa?

Palaan eteen ja annan katseen lipua auditorion yli. Huomaan syrjäsilmällä, että joku yrittää kurkistella edessä istuvan paperia. Ankara katse ja syyllinen kääntyy katsomaan omaa paperiaan.

Eihän näin voi jatkua. En hallitse tilannetta. Painajaismaista. Mietin kuumeisesti strategiaa. Jos sanon, että seuraavasta väärästä liikkeestä joutuu ulos kokeesta ja koenumeroksi paukahtaa nelonen. Uhkailen. Vähäksi aikaa tilanne taas rauhoittuu.



Menen kysymään vanhemmalta kollegalta, saisiko ysiluokkalainen tulla hänen tunniltaan opon luokse juttelemaan ammatinvalinnasta. On ensimmäinen työvuoteni opinto-ohjaajana.

– Ei käy! Minun tunniltani ei olla pois.

Ahaa, ajattelen. Ilmeisesti tunnilla käsitellään jokin tärkeä asia, joten yritän myöhemmin uudestaan. Muutaman kerran uusittuani kysymykseni, ymmärrän, että hänen tunniltaan ei todellakaan olla pois sen enempää ammatinvalinnasta kuin muustakaan asiasta keskustelemassa.

Sittemmin tulin huomaamaan, että oli kaksi muutakin opettajaa, joiden tunneilta ei oltu pois. Nuoren opon oli taivuttava ja koetettava järjestää ohjaukset muiden opettajien tunneille. Onneksi he ymmärsivät työni luonteen ja asian tärkeyden niin, että sain nuo ikäluokat neuvottua jotenkuten jatko-opintoihin.

En enää ole nuori opettaja, opettajavuosia on takana yli 30. Pinhuusiin olen toki joutunut vieläkin. Tosin kokemus on auttanut ja ammattitaito kasvanut niin, että olen oppinut luovimaan erilaisissa tilanteissa enkä hätkähdä vähästä. Päällimmäiseksi huolenaiheeksi nousee ehkä se, että kerkiänkö kollegoiden kyytiin päivän loputtua. Kuljemme nimittäin kimppakyydissä ja kollegoilla on tulenpalava kiire kotiin työpäivän loputtua. (Sivumennen sanoen, en kyllä muista koskaan kyydistä jääneeni, vaikka siitä painajaisia koko ajan näen). Toki minullakin on kiire kotiin. Päivän paras hetki on astua sisään kotiovesta, syödä ja pötkähtää sohvalle lehteä lukemaan ja torkkumaan.

pinhuusi = olla pinteessä

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi