Keskiviikko 16.10.2019
"
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 06:45 | Aulikki Piirainen
Kesätöiden suunnittelu on monella opiskelijalla jo toteuttamista vaille valmis. Jotkut suuntaavat kotiseudulleen, toiset saavat työpaikan opiskelupaikkakunnaltaan, monet matkustavat Helsinkiin tai ulkomaille.

Minä suuntasin Helsinkiin, kun toinen opiskeluvuosi oli takana. Olin saanut siivoustyön keskustan ravintolasta tutuntutun kautta. Asunto järjestyi myös ystävien välityksellä, kalustettu yksiö Lauttasaaresta. Kaikki oli siis kunnossa muuttoa varten. Kyytikin järjestyi erään sinnepäin menevän autossa.

Lähdimme matkaan sunnuntaina päiväseurojen jälkeen. Niinpä kello olikin jo paljon tai pikemminkin hyvin vähän, kun saavuimme majapaikkaani Pohjoiskaarelle. Päässä humisi, oksetti ja pelottikin. Ei auttanut muu kuin raahautua väsyneenä uuteen asuntoon ja asettua taloksi.

Oli sovittu, että odotan aamulla varhain kadulla, josta auto hakee minut työpaikalle. Lyhyen yöunen jälkeen toikkaroin kadulle odottamaan, mitä tuleman pitää. Aamuyön linnut lauloivat riemukkaasti.



Työpaikasta en tiennyt mitään enkä kuskistakaan. Auto tuli sovitusti, ja minä kömmin sykkyrään farmarin tavaratilaan matkalle kohti Makkarataloa. Nuorena jaksoi luottaa, että osui oikeaan kyytiin.

Oikeaan paikkaan pääsin, mutta perillä odotti yllätys. Työpaikka osoittautui biletysravintolaksi, joka oli varhain maanantaiaamuna sen mukaisessa kunnossa. Väkeviä juomia oli kaatunut kokolattiamatolle ja lattialle. Niitä luutusin mopilla ja pyyhin ravintolan tiskeiltä lasien jälkiä. Kaatuneita pulloja, sotkuisia astioita. Haju oli kuvottava, liekö jossakin ollut oksennustakin. Väsytti rajattomasti ja mietin kauhuissani, mihin olinkaan lupautunut. Järkytyin työympäristöstä niin pahasti, että päätin aamun olevan ensimmäinen ja viimeinen tässä lafkassa. Irtisanouduin pikaisesti.

Onneksi siihen aikaan Helsingissä oli tarjolla lukuisia siivoustyöpaikkoja opiskelijoille. Aamulla pyöräilin työkkäriin ja valitsin sieltä mahdollisimman siistin siivouspaikan, jonne marssin haastatteluun. Tulin kuin tulinkin valituksi työntekijäksi ja seuraavana päivänä kello seitsemän aloitin Vaasan Höyrymyllyllä siivoojana. Haastattelun yhteydessä sain myös rohkeutta kysyä kahta vapaapäivää Suviseuroja varten. Elämä alkoi järjestyä.

Nautin Helsingissä olemisesta. Kaikki oli eksoottista: kaupunkimiljöö ja –kulttuuri, meri, luonnon vehreys, kukkien vahvat tuoksut. Erityisesti muistan tervapääskyjen tirskutuksen. Niitä ei kotiseudullani siihen aikaan juuri kuullut.

Minulla asui ystäviä pääkaupunkiseudulla, joten kyläpaikkoja ja ohjelmaa riitti. Fredrikinkatu oli tuttu kokoontumispaikka. Seuroihin mentiin aina, kun niitä oli, yleensä keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina. Seurojen jälkeen jatkettiin usein yhdessäoloa jonkun luona kahvia juoden ja oleillen. Kesäkaupungin hämärät ja lämpimät yöt eivät juuri pelottaneet, kun porukalla odotimme pikkutunneilla bussia pysäkillä.



Tuttavaperheen kanssa kävimme myös kesäseuroissa Jämsässä ja Reisjärvellä. Ei silloin huolettanut, jaksaako aamulla herätä töihin. Mennä piti, kun kaveritkin menivät.

Tosin muistan kauhulla aamupäivät, jolloin nukutti järjettömästi. Istuin kohdalle sattuneen laatikon päälle. Silmät painuivat väkisin kiinni, huojutti. Säpsähtelin valveen ja unen rajoilla. Työni oli itsenäistä, minulla ei ollut juttukaveria, joten hereillä pysyminen oli työlästä.

Kauniit kesäpäivät sisällä moppia heilutellessa eivät aina niin mukavilta tuntuneet. Joskus kiipesin työpaikan korkeimpaan tilaan, avasin merenpuoleisen ikkunan, annoin tuulen viilentää hikiset kasvoni ja katselin laineilla lipuvia veneitä. Kunpa minäkin olisin saanut olla siellä, vapaana!



Erityisen mielenkiintoista ajanvietettä oli ottaa esille kartta ja suunnitella pyöräilyretkiä ympäristöön. Kahvit pulloon, eväät reppuun ja suunta kohti kulttuurimaisemia. Otin ohjelmaan myöskin erilaisiin kauppoihin tutustumisen, ja niitähän riitti.

Sain ensimmäisiä oppitunteja työelämän epäsäännöistä. Kuten sen, ettei kannata tehdä niin tunnollisesti töitä. Vanhemmat työntekijät paheksuivat ahkeruuttani, taukoja kuulemma piti venyttää pitemmiksi kummastakin päästä. Erityisesti minua huvitti työpäivän päättyessä huomata työtakin alta pilkistävät puhtaat siviiliasut. Joillakin oli tapana vaihtaa kotivaatteet työasun alle ennen kellokortin leimaamista. Pääsi kätevästi lähtemään suoraan vapaalle vain takin riisuttuaan.

Huomaan, että ei mitään uutta auringon alla. Edelleenkin kesähelsinkiläiset valtaavat kaupungin toukokuun loppupuolella. Perinne jatkuu.

Vanhemmat

Uudemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi