Keskiviikko 13.11.2019
"
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Room. 1:16

Hyvästit kesälle

22.10.2019 06:38 | Aulikki Piirainen
Aurinko paistaa viistosti varpuihin. Pihlajan lehdet räiskyvät punaisina, horsman varret vivahtavat oranssiin. Värit tanssivat kepeästi vihreiden puolukanlehtien yllä, taivaan sini on kirkas. Tiaiset parveilevat, pyrähtelevät pihanurmella levottomina. Männynneulasten keltaiset aallot vyöryvät kostealla asfaltilla. Koivun siemenet täplittävät multaa kuin tähdet pakkastaivasta. Tiedän, nyt joki virtaa vahvana, mustana. Syksyn luonto tekee mieleni haikeaksi, on päästävä ulos.

Poljen pyörällä mutkaista vanhaa tietä. Vilja on puitu, korret seisovat pelloilla suorissa riveissä kuin sotilaat itsenäisyyspäivän paraatikatselmuksessa. Kostea maa tuoksuu jäähyväisille. Haavan lehdet kopisevat pyörän renkaiden alla. Lasten keinut heilahtelevat tyhjinä hiljaisessa tuulessa. Vaaralta avautuu talojen välistä huikaiseva näkymä jokilaaksoon. Katson lumottuna maisemaa. Pellot lainehtivat kohti vettä, pensaat ja puut hillitsevät juoksua. Rannalla on säilynyt vanha punainen valkokulmainen talo. Se herättää mieleeni nostalgisia kuvia. 



Tunnen syvää kiitollisuutta syksystä ja siitä, että Luoja on antanut kyvyn kokea kauneutta. Viileän kesän jälkeen pelkäsin, miten selviän pimeästä vuodenajasta ja talven pakkasista. Kesää ja lämpöä aina odottaa, sitä, että ei palele vähilläkään vaatteilla. Nyt huomaan nauttivani syksyn väriloistosta. Tuntuu, että Jumala antoi ruskan, että kestäisimme talven. On onni, että asumme neljän vuodenajan maassa. Marraskuun loskaisestakin luonnosta löytyy kaunista.

Laskeudun joen rantaan. Telkkä viiltää veden pintaa, keltaiset lehdet lipuvat mustalla kalvolla. Kesän lämpö liukuu luoteistuulen kainaloon. Tuijotan veden liikettä. Sen määrätietoinen kulku kohti merta rauhoittaa. Jokin voima imee vettä syvyyksiin: pyörre vaappuu virrassa. Mietin veden voimaa. Se tuntuu vievän ajatukset mukanaan, pois tunkkaisista luokkahuoneista, äänten myrskystä. Pois vaatimuksista, joita en ehkä kykene enää täyttämään. Tarvitsen tämän hetken, jolloin kello ei mittaa tekemistä.

Virta kääntää veden menosuuntaan. Ajatukset palaavat menneeseen kesään. Hetkeen, jolloin kajakki liukui sulaneille vesille. Kesä oli edessä vasta suunnitelmina. Aikaa tuntui olevan edessäpäin paljon, vähemmän kuitenkin kuin tekemistä. Yhtäkkiä monet asiat tuntuivat mahdollisilta.

Ensimmäiset kukat puhkesivat kukkaan: metsätähti, oravanmarja, ketunleipä. Ihmettelin niitä, ihastelin, niin kuin olisin ne ensimmäisen kerran nähnyt. Mesiangervo riehaantui kukkimaan rehvakkaasti. Savossa opin tuntemaan uusia kukkia: nurmikohokki, siperiansinivalvatti, suohorsma, järvisätkin, vesitatar. En kuvitellutkaan, että muistaisin niiden nimiä enää vuoden päästä. Kirjoitin ne muistilapulle kasvikirjan väliin.

Koetan, voinko tavoittaa kesän tunnelman. Nostan katseeni männyn latvoihin, siniselle taivaalle, pilviin. En tunne mullan kosteaa tuoksua, mätänevän ruohon väkevää lemua. Tuntuu, että edessä onkin valoa ja lämpöä. Aurinko tekee kesän.



Joen tyyni pinta on musta. Haluaisin pulahtaa viileään veteen, mutta nyt ei ole uimapukua mukana. Koivunlehdet ovat kerääntyneet tien laidoille pehmeiksi matoiksi. Potkin niitä hajalle. Kuuluu pehmeää kahinaa.

Kohta aurinko on jo painunut horisontin taakse, on aika kiirehtiä sisään ja sytyttää ikkunalle lamppu. Sen tavan opin Ruotsin reissulla.
 

Vanhemmat

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi