Small talk

16.2.2019 06:20 | Elja Maaninka
Pikkupuhe eli small talk on universaalisti yksi tavallisimpia keskustelun lajeja, mutta silti suomalaisten sanotaan olevan siinä huonoja. Emme me siinä huonoja ole, mutta ainakin omalla kohdallani pikkupuheen pinnallisuus saa monesti pääkoppani käyttömuistin aivan tukkoon.

On tietysti näin aluksi tärkeää määritellä, mitä tarkoitan käyttäessäni sanaa pikkupuhe, ja siksi jaankin käsitteen nyt kolmeen osaan. Perusvääntö, ilmavaivaus ja pintaliippaus ovat kaikki pikkupuheen alalajeja, ja ne kuvaavat ensisijaisesti keskustelun sisältötyyppejä. Niillä on kuitenkin myös omat tyypilliset erityispiirteensä.

Perusvääntö on keskustelun aloituksen tärkeä peruspalanen silloin, kun toinen osapuoli on puolituttu, pitkään aikaan näkemätön, tai umpiouto. Perusvääntö sisältää aiheita maan ja taivaan väliltä, mutta yleisimpiin sisältöihin kuuluvat nimi, ikä, mistäkotoisuus, suku, yhteiset tutut, koulu, työ ja asuinpaikka. Perusväännössä keskustelu rakentuu yleensä kysymys-vastaus-akselille, ja roolit vaihtuvat aina sen mukaan, kumpi on avoimempi kertomaan ja kumpi kysymään. Perusväännöstä voidaan osallistuvista yksilöistä riippuen siirtyä kokonaan pois pikkupuheen alueelta, tai jos ei heti synkkaa, liukuminen ilmavaivaukseen tai pintaliippaukseen voi auttaa akuuttiin kiusaantuneisuuteen.

Ilmavaivaus eli toiselta kansanomaisemmalta nimeltään sääpuhe on yleensä keskusteluympäristön ja siinä vallitsevan ilmaston, sään, ja tunnelman vuorottaista tai yhteenäänistä kommentointia, arvostelua tai ihastelua. Ilmavaivaukselle ei ole löydettävissä tiukkarajaista tyypillistä rakennetta, vaan sen rakenne riippuu asiayhteydestä. Perusluonteeseen kuuluu kuitenkin keskustelun rauhallinen ja vuorottainen soljuminen, ja vain harvoin ja harvinaisemmissa tilanteissa ilmavaivauksesta muotoutuu vihaista tai riemullista. Voivottelu kuuluu kiinteästi sekä hienon auringonlaskun, että sumusateen kommentointiin.

Pintaliippaus on pikkupuheen turhin muoto, mutta sillä on paikkansa tietyissä tilanteissa. Pintaliippaus on oikeastaan jämämääritelmä, eli käsite, joka sisältää kaiken muista kategorioista yli jääneen. Pintaliippaukseen törmää tilanteissa, joissa kahden ihmisen välillä on keskustelua niin, ettei kuitenkaan sanota oikein mitään, eikä myöskään kuunnella. Kommunikaatio on usein tapoihin perustuvaa, ja sillä täytetään kaikesta muusta sanasisällöstä tyhjää ilmanalaa. Tyypillisimpiin lausahduksiin kuuluvat nonniin, semmostaseon, juujuuettäsillälailla ja eipätässämittää.

Alussa mainitsin lukkiutuvani joskus pikkupuheen pinnallisuuden takia. Tämä pitää paikkansa, mutta en silti tarkoita, etteikö pikkupuhetta tarvittaisi. Pikkupuhe on mainio levähdyspaikka esimerkiksi syvien keskustelujen väleihin, bussipysäkeille tai aamuiseen keittiön pöytään. Maailman ja ihmissuhteiden kehitys ei kuitenkaan ole perustunut niinkään pikkupuheeseen, vaan mainitsemiini syviin keskusteluihin. Joskus syvistä keskusteluista käytetään sanaa syvällinen keskustelu, mutta mielestäni syvällinen on syvän alalaji.

Yhtä kaikki, pidän tärkeänä, että puhumme ja ennen kaikkea kuuntelemme toisiamme syvästi.

Vanhemmat

Uudemmat

Elja Maaninka

Jokainen on hyvä jossain, mutta minä osaan kaikkea ja en mitään. Olen kiinnostunut kaikesta ja en mistään erityisesti. Vääräleuan kaverini sanoin olen juuri siksi oikealla alalla opiskellessani luokanopettajaksi.

Etsin elämästä kaunista, löydän sen silloin tällöin, ja kadotan sen ajoittain niinkuin muutkin ihmiset, luulisin. Kirjoitan kaikesta mitä ajattelen ja pyrin sanoittamaan tuntojani jotakuinkin järkevässä muodossa.

Palautetta toivon osoitteeseen: elja.maaninka@hotmail.com

Elja Maaninka

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi