Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Koskettavia kohtaamisia

18.6.2016 06:35 | Erkki Alasaarela
Mieleeni jäi lähtemättömästi kohtaamiseni erään vanhan ihmisen ja hänen tyttärensä kanssa. Kutsun heitä seuraavassa nimikkeillä Vanhus ja Tytär. Tapahtumasarja alkoi siitä, kun näimme Vanhuksen kanssa samana yönä unta, jotka liittyivät toisiinsa.

Olin silloin menossa junalla Vanhuksen kotikaupunkiin. Nukuin junan makuuvaunussa ja näin unta, jossa kävelimme peräkkäin Vanhuksen kanssa. Olin saattamassa häntä seuroihin hänen omasta pyynnöstään. Vanhus kertoi minulle haluavansa tehdä parannuksen. Asia tuntui minusta niin ihmeelliseltä, että kävellessäni käännyin taaksepäin ja varmistin, että olinhan ymmärtänyt oikein.

Tarkoitukseni oli käydä katsomassa Vanhusta palvelutalossa, mikäli aikaa riittäisi. Kotoa lähtiessäni olimme todenneet vaimoni kanssa, että on parempi olla keskustelematta Vanhuksen kanssa uskon asioista, kun se ei palvelutalossa ole sallittuakaan ilman pyyntöä. Lisäksi tiesimme, että tällainen keskustelu saattaisi loukata Vanhusta.

Vanhus ilahtui tulostani. Hän kertoi, että Tytär oli soittanut hänelle yöllä ja kertonut rukoilevansa, että Jumala lähettäisi äidin luo enkelin, joka johdattaisi hänet Jumalan luo. Puhuimme välillä muista asioista, mutta Vanhus palasi uudestaan Tyttären soittoon. Kolme kertaa hän toisti, mitä Tytär oli sanonut ja jatkoi sitten, että se ei varmaan ole mahdollista, kun hän on niin syntinen ihminen. Kysyin Vanhukselta, että haluaisiko hän uskoa synnit anteeksi. Vanhus otti siunauksen vastaan ja kiitti kauniisti.

Hyvästelyn hetkellä aurinko paistoi sisään ja värjäsi Vanhuksen hiukset kullan värisiksi. Hän näytti hyvin kauniilta ja hauraalta. Hän hymyili ja sanoi: ”Onpa kaunista laulua.” Minä en kuullut sitä. Vanhus ihmetteli tätä ja sanoi, että laulu tuli aivan läheltä. Hänen mukaansa nuori poika lauloi jotain virttä. Vanhus hyräili mukana.

Kerroin Vanhuksen luona käynnistäni Tyttärelle ja tämä iloitsi siitä, että äiti oli saanut palata samaan hengelliseen kotiin, jossa hän oli lapsuutensa elänyt. Hän kertoi, ettei hän ollut soittanut yöllä äidilleen, mutta sanoi rukoilleensa äidin puolesta joka ilta. Vanhus oli nähnyt unta samaan aikaan kuin minä junassa.

Tapahtumat Vanhuksen luona vaikuttivat minuun syvästi. Seuraavina kuukausina mietin usein, että miten Vanhus jaksaa. Eräänä iltana, kun olin Helsingin rautatieasemalla palaamassa kotiin, totesin, että Oulun junan lähtöön oli pari tuntia. Samalla näin, että parin minuutin päästä lähtee juna Vanhuksen kotikaupunkiin. Nousin tuohon junaan, vaikka se meni Oulua ajatellen aivan väärään suuntaan.

Kun juna tuli määräasemalle, oli jo myöhäinen ilta. Pelkäsin, että palvelutaloon ei pääse enää sisälle. Siellä oli kuitenkin hoitaja ulko-ovella. Hän ohjasi minut Vanhuksen huoneeseen. Tämä oli jo pannut nukkumaan mutta oli vielä hereillä. Kun hän näki minut vuoteestaan, leveä hymy nousi hänen kasvoilleen. Hän alkoi aivan nauramaan. Kysyin, että saanko siunata häntä samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Vanhus nyökkäsi. Siunauksen kuultuaan hän alkoi itkemään ja itki koko loppuajan. Viivyin Vanhuksen luona vain pari minuuttia eikä hän sanonut mitään, mutta tunsin, että käyntini oli hyvin tarpeellinen ja odotettu.

Kun kävin Vanhuksen luona viimeisen kerran, hän muisteli uskovaista kotiaan, josta hän oli lähtenyt 80 vuotta aikaisemmin. Muisto tiivistyi sanoihin: ”Äiti rukoili ja siunasi.” Isä soitti kannelta: ”Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi…” Vanhus hyräili tuota laulua.

Vanhuksen hautajaisissa lauloimme laulun ”Oi Jumala kuink’ iloitsen, sinulta puvun sain…”. Tytär piti tästä laulusta ja pyysi mukaansa laulun nuotit. Hän kertoi myöhemmin, että hän joka sunnuntaiaamu soitti ja lauloi tuota laulua.

Viisi vuotta Vanhuksen kuoleman jälkeen saimme Tyttäreltä viestin, että hänenkin elämänsä on lähestymässä loppuaan. Lähdimme vaimoni kanssa käymään hänen luonaan. Kysyin Tyttäreltä, että saammeko siunata häntä samalla siunauksella, jolla olin siunannut hänen äitiään. Tytär halusi ottaa siunauksen vastaan. Hän pani kätensä meidän ympärillemme ja sanoi: ”Ihan kuin tässä Henki liikkuisi.”

Tyttären hautajaisissa lauloimme yhdessä jälleen laulun: ”Oi Jumala kuink’ iloitsen, sinulta puvun sain. Se sopii mulle taivaaseen, johonka matkustan.”

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi