Tiistai 26.3.2019
"
Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8-9

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 06:34 | Erkki Alasaarela
Niilo Rauhala kirjoittaa runossaan: ”Anna meille joskus kiireetön hetki, että pysähtyisimme kunnioittamaan niitä, jotka ovat hiljaa tehneet työnsä, hiljaa rakentaneet meille tätä päivää ja hiljaa menneet pois”. Minun kiireetön hetkeni on nyt, kun kirjoitan tätä blogiani. Muistelen kahta vahvaa ja toimeliasta naista lapsuuteni ajalta.

Kotini lähellä metsän keskellä asui Kaisa-mummo ja Juho-pappa. Pappa oli erakkoluonteinen eikä juuri liikkunut kotinsa ulkopuolella. Mummo oli vahvaluonteinen, ja me lapset vähän pelkäsimme häntä. Hänellä ei ollut hampaita ja hän pani joskus hiekkaa suuhunsa.

Kaisa-mummo toimi kylän kätilönä. Hän ei ollut saanut siihen koulutusta, niin kuin eivät monet muutkaan ”lapsenpäästäjät” tuohon aikaan. Synnytystilanteessa Kaisa otti ohjat käsiinsä ja tiesi mitä tehdä. Häneen luotettiin. Hän tuli kävellen, juosten tai hiihtäen, päivällä tai yöllä – aina, kun apua tarvittiin. Kaisa hoiti jopa satoja synnytyksiä, ja tiedossa on vain yksi kuolemantapaus. Siinä lapsi oli kuollut jo ennen syntymää. Minäkin olen syntynyt kotona Kaisa-mummon syliin.



En muista, maksettiinko Kaisa-mummolle palkkaa. Hänen perheensä toimeentulo tuli maataloudesta. Mummo paimensi karjaansa metsässä. Iltaisin metsästä kantautui hänen äänensä, kun hän kutsui lehmiä kotiin.

Kaisalla ja Juholla oli yksitoista lasta. He joutuivat hoitamaan omat synnytyksensä itse. Lapsenlapsi kertoo kyläkirjassa, että viimeinen lapsista syntyi navetassa. Kaisa tiesi, että lämpö on vastasyntyneelle tärkeää ja hän oli asettanut vauvan lämpimien lessuolkien päälle. Vauvan ensivuode oli vastaava kuin seimi.

Kaisa ja Juho olivat uskovaisia ihmisiä. Mielikuvani heistä kirkastui, kun heidät läheisesti tuntema ihminen kertoi muistojaan lapsuutensa ajalta: ”Joka ilta nukkumaan mennessään mummo ja pappa pitivät toisiaan kädestä kiinni ja siunasivat toisiaan”.

Kummitätini Amalia oli Karjalan siirtolaisia. Amalia oli vahva ihminen ja hänen mielipiteitään kunnioitettiin koko kylällä. Perunat pantiin keväällä itämään siihen aikaan, kun Amalia halusi. Amalia itse oli monitaitoinen ja teki paljon työtä talossa, jossa hän asui.

Minulla oli viiden kilometrin matka kansakouluun. Matka metsän läpi taittui kävellen tai hiihtäen kumisaappaat jalassa. Saappaat kestivät vain yhden vuoden. Joka syksy sain Amalialta kummilahjana uudet kumisaappaat.

Viimeinen muistikuvani Amaliasta on pirttiseuroista. Amalia istui uunin viereisellä penkillä. Pikkupojan mieleen jäivät kädet, jotka olivat hyvin ryppyiset. Käsissä oli virsikirja. Amalia lauloi muiden mukana värisevällä äänellä: ”Nyt kodista laulun mä laulan”. Taivaskaipuu täytti hänen mielensä. Virsikirja lensi lattialle, kun kädet liittyivät kiitokseen.

”Herra, nosta vieläkin kätesi yli kättemme työn. Herra, sinä olet säätänyt myös, ettei täällä ole mitään pysyväistä… Vain sinä olet iankaikkinen, vain sinussa on toivo läpi kaiken rakentamisen, muuttumisen ja katoavaisuuden.”
(Niilo Rauhala: Tee meistä rakentajia.)
 

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi