Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 06:34 | Erkki Alasaarela
Niilo Rauhala kirjoittaa runossaan: ”Anna meille joskus kiireetön hetki, että pysähtyisimme kunnioittamaan niitä, jotka ovat hiljaa tehneet työnsä, hiljaa rakentaneet meille tätä päivää ja hiljaa menneet pois”. Minun kiireetön hetkeni on nyt, kun kirjoitan tätä blogiani. Muistelen kahta vahvaa ja toimeliasta naista lapsuuteni ajalta.

Kotini lähellä metsän keskellä asui Kaisa-mummo ja Juho-pappa. Pappa oli erakkoluonteinen eikä juuri liikkunut kotinsa ulkopuolella. Mummo oli vahvaluonteinen, ja me lapset vähän pelkäsimme häntä. Hänellä ei ollut hampaita ja hän pani joskus hiekkaa suuhunsa.

Kaisa-mummo toimi kylän kätilönä. Hän ei ollut saanut siihen koulutusta, niin kuin eivät monet muutkaan ”lapsenpäästäjät” tuohon aikaan. Synnytystilanteessa Kaisa otti ohjat käsiinsä ja tiesi mitä tehdä. Häneen luotettiin. Hän tuli kävellen, juosten tai hiihtäen, päivällä tai yöllä – aina, kun apua tarvittiin. Kaisa hoiti jopa satoja synnytyksiä, ja tiedossa on vain yksi kuolemantapaus. Siinä lapsi oli kuollut jo ennen syntymää. Minäkin olen syntynyt kotona Kaisa-mummon syliin.



En muista, maksettiinko Kaisa-mummolle palkkaa. Hänen perheensä toimeentulo tuli maataloudesta. Mummo paimensi karjaansa metsässä. Iltaisin metsästä kantautui hänen äänensä, kun hän kutsui lehmiä kotiin.

Kaisalla ja Juholla oli yksitoista lasta. He joutuivat hoitamaan omat synnytyksensä itse. Lapsenlapsi kertoo kyläkirjassa, että viimeinen lapsista syntyi navetassa. Kaisa tiesi, että lämpö on vastasyntyneelle tärkeää ja hän oli asettanut vauvan lämpimien lessuolkien päälle. Vauvan ensivuode oli vastaava kuin seimi.

Kaisa ja Juho olivat uskovaisia ihmisiä. Mielikuvani heistä kirkastui, kun heidät läheisesti tuntema ihminen kertoi muistojaan lapsuutensa ajalta: ”Joka ilta nukkumaan mennessään mummo ja pappa pitivät toisiaan kädestä kiinni ja siunasivat toisiaan”.

Kummitätini Amalia oli Karjalan siirtolaisia. Amalia oli vahva ihminen ja hänen mielipiteitään kunnioitettiin koko kylällä. Perunat pantiin keväällä itämään siihen aikaan, kun Amalia halusi. Amalia itse oli monitaitoinen ja teki paljon työtä talossa, jossa hän asui.

Minulla oli viiden kilometrin matka kansakouluun. Matka metsän läpi taittui kävellen tai hiihtäen kumisaappaat jalassa. Saappaat kestivät vain yhden vuoden. Joka syksy sain Amalialta kummilahjana uudet kumisaappaat.

Viimeinen muistikuvani Amaliasta on pirttiseuroista. Amalia istui uunin viereisellä penkillä. Pikkupojan mieleen jäivät kädet, jotka olivat hyvin ryppyiset. Käsissä oli virsikirja. Amalia lauloi muiden mukana värisevällä äänellä: ”Nyt kodista laulun mä laulan”. Taivaskaipuu täytti hänen mielensä. Virsikirja lensi lattialle, kun kädet liittyivät kiitokseen.

”Herra, nosta vieläkin kätesi yli kättemme työn. Herra, sinä olet säätänyt myös, ettei täällä ole mitään pysyväistä… Vain sinä olet iankaikkinen, vain sinussa on toivo läpi kaiken rakentamisen, muuttumisen ja katoavaisuuden.”
(Niilo Rauhala: Tee meistä rakentajia.)
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi