Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Kyläkätilö ja kummitäti

22.7.2016 06:34 | Erkki Alasaarela
Niilo Rauhala kirjoittaa runossaan: ”Anna meille joskus kiireetön hetki, että pysähtyisimme kunnioittamaan niitä, jotka ovat hiljaa tehneet työnsä, hiljaa rakentaneet meille tätä päivää ja hiljaa menneet pois”. Minun kiireetön hetkeni on nyt, kun kirjoitan tätä blogiani. Muistelen kahta vahvaa ja toimeliasta naista lapsuuteni ajalta.

Kotini lähellä metsän keskellä asui Kaisa-mummo ja Juho-pappa. Pappa oli erakkoluonteinen eikä juuri liikkunut kotinsa ulkopuolella. Mummo oli vahvaluonteinen, ja me lapset vähän pelkäsimme häntä. Hänellä ei ollut hampaita ja hän pani joskus hiekkaa suuhunsa.

Kaisa-mummo toimi kylän kätilönä. Hän ei ollut saanut siihen koulutusta, niin kuin eivät monet muutkaan ”lapsenpäästäjät” tuohon aikaan. Synnytystilanteessa Kaisa otti ohjat käsiinsä ja tiesi mitä tehdä. Häneen luotettiin. Hän tuli kävellen, juosten tai hiihtäen, päivällä tai yöllä – aina, kun apua tarvittiin. Kaisa hoiti jopa satoja synnytyksiä, ja tiedossa on vain yksi kuolemantapaus. Siinä lapsi oli kuollut jo ennen syntymää. Minäkin olen syntynyt kotona Kaisa-mummon syliin.



En muista, maksettiinko Kaisa-mummolle palkkaa. Hänen perheensä toimeentulo tuli maataloudesta. Mummo paimensi karjaansa metsässä. Iltaisin metsästä kantautui hänen äänensä, kun hän kutsui lehmiä kotiin.

Kaisalla ja Juholla oli yksitoista lasta. He joutuivat hoitamaan omat synnytyksensä itse. Lapsenlapsi kertoo kyläkirjassa, että viimeinen lapsista syntyi navetassa. Kaisa tiesi, että lämpö on vastasyntyneelle tärkeää ja hän oli asettanut vauvan lämpimien lessuolkien päälle. Vauvan ensivuode oli vastaava kuin seimi.

Kaisa ja Juho olivat uskovaisia ihmisiä. Mielikuvani heistä kirkastui, kun heidät läheisesti tuntema ihminen kertoi muistojaan lapsuutensa ajalta: ”Joka ilta nukkumaan mennessään mummo ja pappa pitivät toisiaan kädestä kiinni ja siunasivat toisiaan”.

Kummitätini Amalia oli Karjalan siirtolaisia. Amalia oli vahva ihminen ja hänen mielipiteitään kunnioitettiin koko kylällä. Perunat pantiin keväällä itämään siihen aikaan, kun Amalia halusi. Amalia itse oli monitaitoinen ja teki paljon työtä talossa, jossa hän asui.

Minulla oli viiden kilometrin matka kansakouluun. Matka metsän läpi taittui kävellen tai hiihtäen kumisaappaat jalassa. Saappaat kestivät vain yhden vuoden. Joka syksy sain Amalialta kummilahjana uudet kumisaappaat.

Viimeinen muistikuvani Amaliasta on pirttiseuroista. Amalia istui uunin viereisellä penkillä. Pikkupojan mieleen jäivät kädet, jotka olivat hyvin ryppyiset. Käsissä oli virsikirja. Amalia lauloi muiden mukana värisevällä äänellä: ”Nyt kodista laulun mä laulan”. Taivaskaipuu täytti hänen mielensä. Virsikirja lensi lattialle, kun kädet liittyivät kiitokseen.

”Herra, nosta vieläkin kätesi yli kättemme työn. Herra, sinä olet säätänyt myös, ettei täällä ole mitään pysyväistä… Vain sinä olet iankaikkinen, vain sinussa on toivo läpi kaiken rakentamisen, muuttumisen ja katoavaisuuden.”
(Niilo Rauhala: Tee meistä rakentajia.)
 

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi