Perjantai 19.4.2019
"
Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Hymyä, naurua vai naurettavuutta?

27.10.2016 06:58 | Erkki Alasaarela
Hymy on naurun esiaste, ja oikea nauru lähtee vatsanpohjasta. Jos nauruni tarttuu, olen naurattava, mutta jos sitä ei ymmärretä, olenkin naurettava. Otsikon sanat kertovat erilaisista reaktioista, joista viimeisin ei tunnu hyvältä.

Ennen sanottiin, että eläimet eivät osaa hymyillä puhumattakaan nauramisesta. Opetettiin myös, että ne toimivat pelkkien vaistojen ja viettien varassa. Enää tutkijat eivät halua edes mainita tällaista. Puhutaan, että eläinten käyttäytymistä ohjaavat pääosin tunteet ja oppiminen. Hymy tai jopa nauru näkyy niiden silmistä ja kehonkielestä, jotka ihmisilläkin ovat tärkeimmät viestinnän välineet.

Kun eläin on inhimillisen näköinen, se on hauska, naurattava tai naurettava. Miltä viereisissä kuvissa olevat korennot näyttävät? Siniukonkorento (ylempi kuva) ainakin näyttää hymyilevältä. Se melkein nauraa. Ja kyllä täytyy sanoa, että sen ilme on tarttuva eli naurattava. Mielestäni se aiheuttaa pelkästään positiivisia tunteita, joten se ei ole naurettava.

Tummasyyskorento (alempi) näyttää myös hymyilevän mutta aika vähän. Sen hymy ei tartu ja ilme näyttää erikoiselta – jopa naurettavalta. Tuon hymyn taakse kätkeytyy hyönteismaailman pelottavin peto. Kun se päättää napata hyönteisen ilmasta, vain yksi hyönteinen kymmenestä pääsee pakoon.

Vauva osaa itkeä heti synnyttyään, mutta osaako se hymyillä? Sen suupielet kohoavat refleksihymyyn, joka on tavallista jo vastasyntyneillä. Kun vaihdat kuukauden ikäiselle vauvalle vaippaa ja katsot sitä hymyillen silmiin, niin silloin voit nähdä vauvan ensimmäisen hampaattoman hymyn! Kun sitten 4–5 kuukauden iässä naurat vauvan kasvojen lähellä ja sanot ”pöö”, niin syvältä vauvan kurkusta kuuluu pehmeää kurlutusta. Se tulee aivan vatsan pohjalta. Vauva nauraa! Se nauru on todella tarttuvaa! 

Ensimmäisen naurun jälkeen menee vielä pari kolme vuotta, ennen kuin lapsi alkaa nauraa hassuille sanoille tai esineille – tai hassuille ihmisille ja heidän kommelluksilleen. Tämä nauru on aitoa positiivista naurua, joka ei loukkaa ketään.

Kymmenvuotiaana lapsi oppii myötäelämisen taitoa, joka hillitsee toiselle ihmiselle nauramista mistä tahansa syystä. Hän alkaa ymmärtää, että nauru ja hauskuudet voivat myös haavoittaa toista ihmistä. Tämän taidon myötä hän löytää uuden näkökulman myös itseensä ja kyky nauraa itselleen ja naurattaa itsellään myös kehittyy. Sitten hän joutuu joskus pohtimaan, milloin oma käyttäytyminen muuttuu naurattavasta naurettavaksi.

Aikuistumisen myötä ihminen muuttuu totisemmaksi. Lapset nauravat tutkimuksen mukaan päivässä 125 kertaa, monesti ilman mitään erityistä syytä. Aikuinen ihminen nauraa päivässä vain 15 kertaa ja naurulle pitää olla jokin syy – muuten joutuu naurettavaksi tyhjännaurajaksi.

Hymyileminen ja nauraminen kannattaa, vaikka se näyttäisi jonkun silmissä naurettavaltakin. Tutkimusten mukaan hymy ja nauru vähentävät stressiä ja ahdistusta, tekevät ihmisestä viehättävän ja ystävällisen, antavat ihmisestä luotettavan kuvan ja tekevät hänestä paremman johtajan. Hymyileminen ja nauraminen herättävät ihmisessä luovan voiman ja vahvistavat terveyttä. Ne kehittävät aivoja, vahvistavat kehoa solutasolta asti, lisäävät vastustuskykyä, ja nauru vieläpä vahvistaa vatsalihaksia. Näiden harjoittamisesta on hyötyä muillekin. Tutkimuksen mukaan jopa tekohymy saa ihmiset onnelliseksi. Pahaa mieltä ei kuitenkaan kannata peittää hymyn ja naurun alle.

Omasta kokemuksestani tiedän, että hymy ja nauru nuorentavat ihmistä. Tapasin kerran itseäni vanhemman naisen. Hän kysyi minulta, muistanko hänet. En muistanut, mutta kun hän hymyili ja nauroi, muistikanavani aukenivat. Huudahdin hänelle: ”Anna-Liisa, voi kun on mukava nähdä sinut!” Olin tavannut hänet viimeksi lapsena. Hän oli meillä kotona pari kertaa kodinhoitajana, kun äiti oli sairaalassa tai jossain muualla. Muistin hänen ystävällisen ja turvallisen hymynsä yli viiden vuosikymmenen takaa.

Raamatussa on monia kohtia, joissa kerrotaan ilosta. Enkelit kertoivat ensimmäisenä jouluyönä paimenille ilosanoman Vapahtajan syntymästä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät ylösnousseen Herran. Kun Jumala antoi vanhalle Abrahamille ja Saaralle pojan, Saara oli iloinen: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani” (1. Moos. 21:6).

Ilo leviää ympäristöön hymyn ja naurun välityksellä. Ajattelen, että ne eivät kuitenkaan ole ainoat ilon ilmaisumuodot, eivät edes tavallisimmat.

Aito ilo nousee sydämestä kiitollisuutena. Suurin ilonaihe on omakohtainen usko.

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi