Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

Kaukokaipuu

1.12.2016 06:34 | Erkki Alasaarela
Lapsuudestani muistan Aleksis Kiven runon Kaukametsä. Tuossa runossa pikkupoika näki korkealta kalliolta sinertävän honkametsän, johon päivä paistoi ja jonne johti kultasannoitettu tie. Lapsena kiipesin valkorunkoiseen kotikoivuun, josta silmieni eteen avautui tuo sama näkymä – sininen kaukametsä.

Muisto kaukametsästä avautuu nyt vuosikymmenien jälkeen Lauri Pohjanpään runosta Lapsuuden maa. Siinä kerrotaan maailman sinisimmästä metsästä, jonne ”yhä unissani vaellan”. Vastasin tuohon kaipaukseen ja kiipesin samaan kotikoivuun kuin lapsena. Koivun rungossa valkoinen tuohi oli muuttunut jo harmaaksi kaarnaksi. Kiipesin niin ylös, että pääsin näkemään ”kauas, kauas sinne” – siniseen metsään. Sieltä ylhäältä taitoin kimpun vihreitä oksia ja vein ne vanhempieni haudalle.

Toinen kaukokaipuuta herättänyt runo lapsuudessani oli P. J. Hannikaisen Paimenen syyslaulu. Se kertoo puusta varisevista lehdistä, kesämaille rientelevästä linnusta sekä paimenpojasta tai tytöstä, joka ei pääsekään lentoon vaan joutuu jäämään syksyyn ja ikävään. Minäkin hyvästelin pikkupoikana muuttolinnut syksyllä. Katselin niiden perään. Ajatukseni tiivistyivät Eino Leinon sanoihin: ”Mut talven poistuneen kun täältä näätte, ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!”

Tänä syksynä seurasin syysmuuttoa lapsuuteni maisemissa. Lokakuisen aamuauringon ensimmäiset säteet kohtasivat sumuun verhoutuneen lakeuden ja värjäsivät maiseman purppuraan. Kurjet olivat liikkeellä. Latasin valokuvan lähtevistä kurjista Facebookin luonnonvalokuvaajien sivulle. Sinne tuli paljon kommentteja, jotka ilmensivät kaukokaipuuta:

”Minulle tuli kauhean ikävä sinne Pohjanmaalle.”
”Pääsisipä niiden mukaan.”
”Nyyh, aina haikeaa.”
"Turvallista matkaa, rakkaat muuttajat, tervetuloa taas.”



Kaukokaipuun syntymistä on tutkittu myös geneettisesti. Kauas vaeltaneissa kansoissa – joihin suomalaiset kuuluvat – esiintyy yleisenä matkustuskaipuuta herättävä geeni DRD4. Tämän geenin synnyttämä elämyshakuisuus on kyseisen tutkimuksen mukaan perinnöllistä. 

Mitä kaipaus on ja mitä se merkitsee? Psykologit kertovat, että ihmisen kohtalona on kantaa mukanaan ainaista kaipuuntunnetta. Ihmisellä on hyvä olla haaveita, unelmia ja kaipuunkohteita. Kaipaus voi olla pelkästään positiivinen, ihana tunne, joka on osa onnellista elämää. 

Kaipaus voi olla vetoa johonkin toisenlaiseen – johonkin, jota ei tässä todellisuudessa tavoita. Eino Leinon runossa puhutaan mielen apeutumisesta. Mielestäni kaipaus on kuitenkin eri asia kuin suru ja sen aiheuttama mielen apeutuminen. Kaipaukseen liittyy lämpimiä tunteita ja nostalgiaa. Kaipauksessa on paljon positiivista ja hyvää. Sen kautta avautuu kiitollisuus. 

Kaipaus ja tässä hetkessä eläminen eivät sulje pois toisiaan. Jälkimmäinen voi antaa voimaa tälle päivälle, ja auttaa unohtamaan eilisen ja huomisen päivän huolia. Kaipuun kautta voi uskoa ja toivoa, että edessäpäin on jotain vielä parempaa. Ajattelen, että kaipaus vetää eteenpäin samalla tavalla kuin unelmat.

Matkalla Afrikkaan kurjet kulkevat Palestiinan kautta. Monet niistä pysähtyvät hetkeksi levähtämään Genesaretinjärvellä. Tuon järven rannalla Jeesus piti vuorisaarnan, jossa kehotti katsomaan taivaan lintuja: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6: 34.)

Kuusisataa vuotta ennen Kristusta myös profeetta Jeremia seurasi samalla alueella lintujen muuttoa ja opetti: ”Pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa” (Jer. 8: 7). Hän halusi osoittaa, että muuttolinnut tietävät muuttoaikansa, mutta ihminen ei ymmärrä, mitä Herra on säätänyt: ”Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään” (Jer. 8: 6). Kurjet lentävät aurassa ja pääsevät tällä tavalla samalla voimamäärällä lähes kaksinkertaisen matkan. Kun tuulta halkovan voimat vähenevät, toinen ottaa sen paikan. Toisten tuki on tärkeää myös meille ihmisille.

Muuttolinnut eivät laula eivätkä pesi talvehtimisalueillaan. Ne odottavat hetkeä, jolloin pääsevät lähtemään pesimäalueilleen. Uskovaisetkin voivat tuntea olevansa täällä maailmassa vieraita ja muukalaisia ja kaivata uuteen isänmaahan. Siionin laulussa uskovaisia verrataan taivaan ihaniin lintusiin, jotka pauhaavan meren takana näkevät ihanan rauhan rannan: "Te linnut kaikkialla, visertäen nyt lennelkää, sydämet täynnä ikävää, ikuiseen rauhan maahan.” 

Kun ihminen on erossa Jumalasta, hän voi kokea syvää kaipuuta Luojaansa kohtaan. Kirkkoisä Augustinuksen sanoin: ”Ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.”

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi