Tiistai 20.11.2018
"
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Ps. 94:12-13

Pikku karhun iltasatu

17.8.2017 06:33 | Erkki Alasaarela
Jokin aika sitten sain viestin runoilija Eeva-Liisa Kantolan poismenosta. Se palautti mieleeni löydöksiä ja tunne-elämyksiä, joita hänen runonsa ovat synnyttäneet. Minua koskettavat erityisesti hänen lapsiaiheisiset runonsa. Joissakin runoissa on erityistä hauskuutta, mutta niidenkin takaa avautuu syvällinen ja herkkä ajatusmaailma.

Runoissa korostuu pienten lasten suuruus. He ymmärtävät enemmän kuin aavistammekaan. Lapsilla on paljon annettavaa meille aikuisille. He vaikuttavat meihin jo vauvaiästä alkaen, niin kuin runossa kauniisti ja hauskasti kuvataan:

Komentaja ei itse tiennyt,
miten paljon ylennyksiä hän jakoi
yhdellä parkaisulla.
Nuoresta parista tuli äiti ja isä,
äidistä mummo, isästä ukki,
siskosta täti, pikkuveljestä setä,
kodista mummola.

Erityisesti muistan runon pikku karhusta. Kun lapset olivat pieniä, minulla oli tapana lukea heille iltasatuja pimeässä. Käytännössä en lukenut, vaan muistelin tai keksin niitä itse. Yhteen aikaan vierelläni sängyssä oli nukutettavana vain yksi poika, kun pienin oli vielä kopassa. Joka ilta kuului vierestäni pyyntö: ”Isi, kerro iltasatu.” Joskus siihen tuli hiljaisena kuiskauksena tarkennus: ”Kerro pikku karhusta.” 

Silloin minä kerroin pojalle tutun runon, joka toimi myös iltasatuna:

Lapsi sanoo nallenaamarin takaa:
Tätä karhua ei ole koko päivänä silitetty.

Sadun jälkeen silitin lyhyttä sänkitukkaa. Poika huokasi onnellisena. Hän oli kuullut tämän sadun kymmeniä kertoja, mutta halusi kuulla sen yhä uudelleen. Hän asetti päänsä siten, että sitä oli helppo silittää. Tämä iltasatu oli yhteinen salaisuutemme. Useina iltoina jouduin keksimään useita iltasatuja. Jos satu oli lyhyt, poika kommentoi, että ei tuo ollut mikään satu. Pikku karhun iltasadun jälkeen ei muuta satua koskaan tarvittu.

Eräänä iltana raskaan työpäivän jälkeen olin jälleen nukuttamassa poikaani. Hän varmaan huomasi väsymykseni, kun ei pyytänytkään iltasatua. Sen sijaan hän asetti huulensa korvalleni ja kertoi minulle sanatarkasti pikku karhun iltasadun. Sen jälkeen hän silitti hellästi päätäni. Minulta pääsi sama onnellinen huokaisu kuin pojaltani aiempina iltoina. Meille molemmille tuli hyvä uni.



Vuodet kuluivat ja iltasadut jäivät taakse. Poika kasvoi teini-ikään. Eräänä aamuna katselin nukkuvaa poikaani. Pojan pää oli nyt paljon isompi, mutta siinä oli samanlainen sänkitukka kuin lapsena.

Mieleeni tuli pikku karhun iltasatu. Menin lähemmäksi poikaa ja silitin hänen tukkaansa. Poika ei herännyt tai ainakaan ei näyttänyt olevansa hereillä. Toistin saman seuraavana aamuna. Kohta minusta alkoi tuntua, että poika pani joka aamu päänsä asentoon, jossa sitä oli helppo silittää. Aamuhetki oli meidän yhteinen salaisuutemme, josta emme ole edes kahden kesken koskaan keskustelleet.

Runoilija Eeva-Liisa Kantola on poissa, mutta hänen runonsa elävät edelleen. Hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina seuraisäntä ei vielä tiennyt Eeva-Liisan poismenosta, kun hän oli valinnut alkulauluksi Siionin laulun 360. Eeva-Liisan kirjoittamat laulun sanat kaikuivat seurasalissa lohduttavina ja uskoa vahvistavina – erityisesti sen viimeinen säkeistö:

Jos jääkin lyhyeksi matkani päällä maan,
taivaassa kerran kohdata me saamme uudestaan.


Kursiivilla merkityt tekstit ovat Eeva-Liisa Kantolan runoja.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi