Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Joulun tunteita

4.1.2018 06:37 | Erkki Alasaarela
Näin joulunvieton loppupuolella ajatukset pysähtyvät erilaisiin jouluajan muistoihin. Elämäni ensimmäinen muisto liittyy tyttövauvaan, siskooni, joka syntyi kotiimme jouluna. Olin silloin kolmivuotias taapero. Vauva sairastui ja eli vain vajaat kolme kuukautta. Muistan, kuinka isot siskot kertoivat, että vauva pääsee taivaaseen ja hänestä tulee pikkuenkeli. Mieleen on jäänyt suru, joka laskeutui kotiin. Minulle jäi kuitenkin pikkusiskon kohtalosta turvallinen muisto. Taivaassa on hyvä olla. Siellä on enkeleitä, siskonikin, ja hän odottaa siellä meitä läheisiä. 

Lapsuuden jouluista on vain iloisia muistoja. Aattoillan odotus, radion joululaulut ja joulurauhan julistus, joulusauna ja joulupukin käynti ovat taltioituneet mieleen. Lahjakäärön sisältä saattoi löytyä kynä ja vihko tai muuta pientä. Haudoilla ei käyty. Suru ja ikävä eivät liittyneet lapsuuteni jouluihin. Isä luki aattoiltana jouluevankeliumin, ja joulupäivän tunnelma oli harras. Tapanina ja uudenvuodenpäivänä tehtiin kaikkea kivaa. Jouluaika päättyi loppiaiseen ja koulun alkamiseen.

Nuoruudesta muistan hetken, kun aattoiltana avasimme joulupaketteja. Äiti istui uunin vierellä ja hymyili. Harmaantuvat hiukset oli sidottu nutturalle. Hiusten alta näkyi paikoin päänahka. Se oli merkki sairaudesta. Mietin silloin, että olisiko tämä viimeinen joulu, jolloin koko perhe on vielä yhdessä. Pian äiti kuolikin, ja tämän jälkeen haudalla käyminen oli osa jouluattojamme.

Kun omat lapseni olivat pieniä, halusin antaa heille samanlaisen kokemuksen joulusta kuin itselläni oli ollut lapsuudessa. Mieleen on jäänyt lasten aito ilo jouluaattona, aivan samanlainen kuin minullakin oli ollut. Mutta onko oma kokemukseni joulusta ollut aikuisena enää sama kuin ennen? Tätä olen miettinyt, kun lapseni ovat joskus jouluna kysyneet: Miksi olet vaipunut ajatuksiisi? Miksi olet surullinen?

Olenko ollut surullinen? Vai kuuluuko jouluihini nykyisin eräänlainen ikävöinti? Mitä ikävöin? Ikävän tuovat mukanaan monet tutut joululaulut lapsuudesta ja nuoruudesta. Tuoko laulu ”Varpunen jouluaamuna” mieleeni pikkusiskoni kaipauksen? Muutunko Konsta Jylhän joululaulun mukaisesti sydämessäni pieneksi lapseksi, joka kiiruhtaa äidin haudalle ja vie sinne valon. Etsinkö sieltä lohdutusta: ”Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää. Joka hetki sun kanssasi käyn…” Ikävöinkö lapsuuden jouluja, jolloin puutteenkin keskellä kaikki tuntui vain hyvältä?



Asiantuntijat sanovat, että ikävöiminen on usein myönteinen tunne. Ikävä merkitsee sitä, että elämässä on ollut jotain tärkeää, mitä voimme kaivata. Ikävän kohteena voivat olla ihmiset, paikat tai olosuhteet. Ikävä pitää sisällään myös hyviä muistoja, jotka herättävät kaipausta. On ollut iloisia asioita, mutta mielemme on ehkä jo hyväksynyt, että niiden aika on mennyt.

Suomessa on vahvat joulunviettoperinteet, ja koko maa hiljenee. Yhteiseltä juhlalta odotetaan kovin erilaisia asioita. Ruuhkavuosia elävät vanhemmat odottavat hetken hengähdystä, lapset lahjojaan, suvun vanhempi polvi voi odottaa huomiota ja kuuntelua. Jouluaikana tunteet vaihtuvat. Jouluaattoon, joulupäivään, tapaninpäivään, uudenvuoden aattoon ja uudenvuoden päivään liittyvät erilaiset tunne-elämykset. Pysymmekö niiden mukana? Tunnistammeko niitä, vaikka ne vaikuttavat mielialaamme? Ehdimmekö tai haluammeko niitä tunnistaa?

Joulu on rauhan, rakkauden ja hyvän tahdon juhla, mutta siihen voi liittyä myös ahdistuneisuuden ja rauhattomuuden tunnetta. Ikävät asiat saattavat nousta esille. Ahdistus on usein epämiellyttävää ja elämää haittaavaa. Jouluun voi liittyä ”onnellisuuden pakko”. Lapsilla täytyy olla ihanaa. Kaiken täytyy onnistua. Tämä lisää paineita. Pakotettu ilo kuolee helposti. Joulu voi olla suorittamista.

Muistan nuoruudestani Oiva Paloheimon runon ”Viisitoistavuotiaan rukous”. Siinä puhutaan rauhattomasta sydämestä: ”En tiedä, Jeesus, mitä / mä sulta pyytäisin. / Ei multa mitään puutu… /…Mut mikä minun on?”  Minusta tuntui, kuin olisin halunnut rientää tuon nuoren pohdiskelijan avuksi.

Rauhattomuuteen ja ahdistuneisuuteen voi liittyä sanoittamatonta kaipuuta. Se voi olla sisäistä ikävää johonkin suurempaan kuin arkiseen elämään liittyviin asioihin. Se voi olla todellisen joulurauhan kaipuuta. Kun Joulun Lapsi saa tulla asumaan sydämeen, löytyy sovinto tämän kaipauksen kanssa ja se tuo sisäisen rauhan. Kauniisti sanotaan Siionin laulussa tämän rauhan löytäneistä ihmisistä: ”Vaan näitkö heidän katsettaan / niin kirkasta? / Se rauhaton ei ollutkaan / vaan tyyni kaipaava.” (Sl. 288:6, Gustaf Lewenhaupt.)

Näitä viimeisiä rivejä kirjoittaessani saan viestin kolmivuotiaan tytön poismenosta. Ajatukseni palautuvat kirjoituksen alkuun, omaan pikkusiskooni – joulun lapseen. Suru-uutiseen liittyvässä viestiketjussa surevia lohdutetaan samalla ajatuksella, joka toi lohtua omassa lapsuudenkodissani vuosikymmeniä sitten: ”…tytär on nyt pieni enkeli”. Suru, kaipaus ja kiitollisuus yhdistyvät lähiomaisen viestiin: ”Kiitos osanotostanne. Rakas lapsenlapseni on hyvässä turvassa.”

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi