Keskiviikko 17.7.2019
"
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14:8

Myöhästynyt kiitos

20.8.2018 06:46 | Erkki Alasaarela
Tutustuimme vaimoni kanssa toisiimme kovin nuorina, joten seurustelumme ja kihloissa olomme kestivät pitkään. Meillä oli tavoitteena käydä koulut loppuun ennen avioitumista. Näköpiirissä ollut uusi elämänvaihe vauhditti opiskeluani, ja ehdin ennen häitä pyrkiä työelämään. Tämä on jäänyt mukavana muistona mieleeni.

Töitä etsiessäni menin suureen tehtaaseen ja pyysin tavata päällikköä. Sihteeri ohjasi minut oikeaan huoneeseen. Päällikkö tuli kohteliaasti kättelemään ja pyysi esittelemään asiani. Emme olleet koskaan nähneet toisiamme. Päällikkö oli iso mies. Ainakin kaksi kertaa minua kookkaampi.

Kerroin päällikölle, että olin 23-vuotias ja valmistuin juuri biologiksi. Jatkoin, että haluaisin alkaa tekemään väitöskirjaa merialueesta, johon tehdas laskee jätevetensä. Päällikkö mittaili minua katseellaan tammisen, siistin pöytänsä takaa. Sitten hän kertoi selkeäsanaisesti tehtaan jätevesiasioista. Onneksi hän ei kysynyt minulta mitään, kun en asioista juuri mitään tiennyt.

Keskustelumme päättyi siihen, että päällikkö pyysi minua tekemään tutkimussuunnitelman. Arvokkaasti kätellen hän hyvästeli minut, poikapahasen. Oven ulkopuolella annoin riemun purkautua. Jos olisin ollut nykynuori, niin olisin varmaan melkein ääneen sanonut, että jess!

Valmistelin suunnitelman ja esittelin sen päällikölle. Hän hyväksyi kolmivuotisen suunnitelman, ja vastuu sen toteuttamisesta annettiin konsulttitoimistolle. Sain sieltä elämäni ensimmäisen työpaikan. Projekti eteni suunnitellusti, ja muutaman vuoden kuluttua minulla oli yliopistolla väitöstilaisuus. Päällikkö istui yleisön joukossa eturivissä. Tuntui mukavalta, kun sain esitellä hänelle vaimoni.

Projektin päätyttyä tein edelleen töitä päällikölle. Hän antoi työstäni palautteet aina arvokkaasti ja kannustavasti. Se jätti minuun kestävän jäljen. Työhön liittyi myös iltakokouksia. Kun iltapalaveri meni alkoholinhuuruiseksi, päällikkö vapautti minut siitä sopivana hetkenä. Muistan, kun kerran hän aivan herkistyen sanoi, että minun ei tarvitse ”antaa helmiä sioille”. Hän arvosti vakaumustani.

Välillämme oli ystävyys ja suhde, jota on vaikea selittää. Samalla siihen liittyi virallinen etäisyys. Me teitittelimme toisiamme – emme koskaan tehneet sinunkauppoja.

Muutaman vuoden päästä tuli tieto, että päällikkö oli kuollut työnsä äärellä. Silloin tajusin, kuinka suuri merkitys hänellä oli elämääni. Hän oli järjestänyt minulle ensimmäisen työpaikkani ja tukenut monin tavoin työuraani. En ollut tästä koskaan häntä kiittänyt. Sisäisen pakon johdattamana soitin päällikön leskelle, suuren koulun rehtorille, jota en ollut koskaan tavannut. Kerroin hänelle sen, mitä olisin halunnut sanoa päällikölle. Se puhelinkeskustelu herkisti meidät molemmat, ja minä sain sisäisen rauhan.

Kun katselen elämääni taaksepäin, sieltä löytyy paljon ihmisiä, jotka elämäni eri vaiheissa ja eri tilanteissa ovat auttaneet eteenpäin. Monien vaikeidenkin hetkien muistot ovat peittyneet lopulta kiitollisuuden tunteen alle. Monta kiitosta on kuitenkin jäänyt sanomatta. Suuri lahja on saada ajatella, että kaiken takana johdatus, josta kiitos kuuluu hyvälle Jumalalle, Taivaan Isälle. Hänen valmistamaansa polkua on ollut hyvä kulkea. Siitä saisi kiittää joka päivä.


 

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi