Lauantai 25.5.2019
"
Jeesus sanoi: "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva." Joh. 16:13

Anteeksiantamus tuo rauhan

15.11.2018 06:51 | Erkki Alasaarela
Tänä aikana yhteiskunnassamme puhutaan myönteiseen sävyyn anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta. Niitä jopa vaaditaan yksityisiltä ihmisiltä tai yhteisöiltä. Myös työelämässä arvostetaan keskinäistä sopimista ja sovintoa. Ne vahvistavat työrauhaa ja hyvinvointia.

Anteeksiantamuksella on rauhoittava vaikutus – molempiin osapuoliin. Psykologit ovat todenneet, että anteeksiantamus voimaannuttaa ihmistä. Sen on todettu vähentävän vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta ja stressiä. Se lisää myötätuntoa sekä eheyttää ja parantaa ihmissuhteita. Se rauhoittaa mieltä.

Muistan, kun eräs kollegani puolusti omaa yhteisöään tyrmäämällä hiukan kärkevästi selvitystyöni tulokset suuren yleisön edessä. Väliajalla huomasin, että puhuja hivuttautui takanani väentungoksessa minua kohti. Tunsin sitten, kun hänen värisevä kätensä tarttui käteeni ja puristi. Minä puristin myös hänen kättään. Kukaan ei nähnyt. Sanoja ei tarvittu eikä edes silmiin katsomista. Jännitys purkaantui, ja meistä tuli entistä läheisemmät työkaverit.

Arkista anteeksipyyntöä suurempi asia on se, että ihminen voi saada syntinsä anteeksi myös Jumalalta. Evankeliumin ydin on syntien anteeksiantamus, jonka uskovainen ihminen voi toiselle julistaa. Siinä synnit ja rikkomukset saa anteeksi sekä ihmisten että Jumalan edessä. Maallisen lain edessä olemme kuitenkin vastuussa rikoksista, joita olemme tehneet, vaikka olisimme saaneet ne anteeksi. Martti Luther muotoilee tämän seuraavasti: ”Ei syntiä anneta anteeksi niin, ettei sitä enää ole eikä tunneta, vaan niin, ettei sitä lueta.”

Lapsuudessani eräs tuttu nuorukainen joutui vankilaan. Silloin eivät läheisetkään käyneet siellä katsomassa omaisiaan. Tuo nuorukainen kirjoitti vankilasta äidilleen, että hän haluaa tehdä parannuksen, ja hän pyysi syntejään anteeksi. Äiti vastasi kirjeeseen. Mieleeni painui tuon nuorukaisen kirkas katse, kun hän vankilasta päästyään hyräili talkootyömaalla hiljaa Siionin laulua: ”Jumalan rauhaa rinnassansa…”

Eräs lastenhoitoalalla työskentelevä muisteli lämmöllä lapsuuttaan uskovaisessa kodissa. Hän oli kokenut, että paha mieli oli poistunut, kun äiti oli ottanut syliinsä ja sanonut, että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Hän kertoi näkevänsä työssään paljon levottomia ja vaikeasti käyttäytyviä lapsia. Hän ajattelee usein, että kunpa näillekin löytyisi syli – ja kunpa löytyisi ihminen, joka sanoisi, että synnit saa anteeksi.

Uskovaisessa kodissa opitaan, että kun on tehty väärin tai loukattu toista, on hyvä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tämä voi säilyä hyvänä elämänohjeena silloinkin, kun lapsuudenusko on menetetty. Aina sovinnon tekeminen ei kuitenkaan tunnu helpolta. Anteeksipyytäminen ja -antaminen ei voi olla pakon asia. Eräs äiti sanoi riitakumppaniltaan anteeksipyytävälle lapselle, että anna sen ensin itkeä loppuun.

Lapsuudessani me kouluikäiset kävimme iltaisin vuoron perään äidin luona pyytämässä evankeliumia. Muistan, kun omaatuntoani vaivasi asia, jota en saanut kerrottua äidille. Minusta tuntui, että kertominen loukkaisi häntä. Äiti varmaan huomasi tilanteeni, kun hän eräänä iltana veti minut aivan lähelleen ja sanoi, että saat kaikki anteeksi – aivan kaikki! Minä jaksoin uskoa ja mieleni rauhoittui.

Näitä muistellessani nousee mieleen Niilo Rauhalan runo Lapsuusmuisto (Lähellä pyhää aamua, SRK 1979): 

Sisimmässäni on alkanut kyteä levottoman omantunnon hiillos…
Pimeänä syysiltana, kun äiti puhaltaa lampun sammuksiin,
nousen vuoteelta veljeni selän takaa
ja Jumalan käden voima ohjaa minut äidin vuoteen vierelle.
Siinä avautuu lähde ja taivas pudottaa kevätsateen,
kun siunauksen sana koskettaa arkaa sydäntä.
Syysyöhön nousee keskikesän heleä päivä,
lapsen sielu on kuin kirkas järvenselkä,
jonka yli muuttolinnut väkevin siivin palaavat.




Eräs Päivämiehen blogiteksti päättyi siunaukseen. Se lämmitti mieltäni. Se toi mieleen äitini kirjeen rippikoululeirilleni Käylään. Olin silloin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Puhelinta ei ollut. Äiti kirjoitti, että saan uskoa kaikki synnit anteeksi. Luin sen kohdan kirjeestä monena iltana – yhä uudelleen. Se tuntui hyvältä.

Sain kerran työpaikalleni sähköpostin, jossa luki: ”Kun tapasimme ensi kerran, otit meitä kädestä ja sanoit, että saamme uskoa synnit anteeksi. Nyt ymmärrämme, että anteeksiantamus on lahja Jumalalta. Mutta mihin se perustuu?” Vastauksessa lainasin Raamattua kohdista, joissa Jeesus sanoi jättävänsä taivasten valtakunnan avaimet Pietarille (Matt. 16:19) ja kaikille opetuslapsille (Joh. 20:22).

Martti Luther selittää, että nuo avaimet ovat kaikilla uskovaisilla ihmisillä: ”Minä voin hädässä ja synnin tuskassa olevalle veljelleni sanoa: ole iloinen ja hyvässä turvassa, veljeni, sinun syntisi ovat anteeksi annetut; vaikka kyllä en voi antaa sinulle Pyhää Henkeä ja uskoa, niin voin kuitenkin julistaa sinulle sen; jos uskot sitä, niin sinulla on se.”

Armonpyyntöön avaa suusi,
synninpäästön sana vastaa.
Sydämeesi rauha uusi
virtaa siitä ainoastaan.
 (SL 187:5.)

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi