Sunnuntai 15.12.2019
"
"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän." Matt. 11:11

Rakkauden syntysijoilla

12.7.2018 06:47 | Heikki Honkala
Eläkeläisen elämässä on se ikävä puoli, että enää ei ole lomia. Simuloimme vaimoni kanssa lomaa, kun vierailimme äskettäin Ruotsissa. Ihan oikealta se tuntui, varsinkin kun jälkeenpäin väsytti. 

Ruotsi on meille erityinen ja varsinkin sen pääkaupunki Tukholma. Olemme nimittäin rakastuneet siellä. 

Olin saanut ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen vuonna 1974 setäni suhteiden avulla kesätyöpaikan eräässä pneumatiikka- ja hydrauliikka-alan tehtaassa Älvsjössä, joka on yksi Tukholman eteläisistä kaupunginosista. 

Olin tullut ulkomaille, joten minun oli mentävä verollepantavaksi. Se tapahtui Skattehusissa eli Verotalossa. Kiinnitin huomioni joukkoon suomalaistyttöjä, jotka olivat samoilla asioilla. 

Minulla ei ollut morsianta noihin aikoihin, mutta kohta alkoi tapahtua.

Kun aloin käydä paikallisissa seuroissa, tapasin muita suomalaisia kesätyöläisiä. Kuinka ollakaan, tapasin myös Skattehusin tytöt, kolme oululaista sisarusta ja yksi lappeenrantalaistaustainen. Me suomalaiset kesäduunarit kotouduimme hyvin, tai oikeastaan huonosti, koska aloimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Onneksi työpaikassani ei ollut juuri suomalaisia, joten sain siellä harjoitella ruotsin kieltä. 

Tukholma teki vaikutuksen. Tunnelbanalla tuntui pääsevän melkein mihin vain. Tuntui, että olimme suurkaupungissa. 

Asuin serkkuni kanssa Älvsjössä. Kerran olimme lähdössä tapaamaan skattehusilaisia, jotka asuivat Södermalmilla Ungdomshemmet-nimisessä asuntolassa. Tiesin, että eräällä tytöistä oli nimipäivä. Ajattelin, että on asianmukaista muistaa päivänsankaria jollakin tavoin. Sain serkkuni kimppaan ja ostimme kukkia.

Kävi ilmi, että Södermalmissa ei erityisemmin juhlittu päivänsankaria. Kukkapuskamme taisi muuttua aiottua painavammaksi viestiksi. Tosin alitajunnallani saattoi olla osuutta asiaan. 

Kun kuljimme sinä kesänä joukolla, aloimme hakeutua toistemme seuraan kukitetun skattehusilaisen kanssa. Jotenkin vain huomasimme kulkevamme joukossa rinnakkain. Myöhemmin kuljimme kaksistaankin kaupungilla. Suhteemme tuntui kaveruudelta. 

Kun sitten koitti aika palata Suomeen, soitin kotiin ja kerroin, että tulemme silloin ja silloin sinne ja sinne. Ketkä me, kysyi äitini. 

Seuraavan talven aikana jouduin miettimään pitkään suhdettani tyttöystävääni. Onko tämä sitä oikeata? Hänen äitinsä esitti jossakin vaiheessa, että jos kirkkoa tarvitaan kesällä, se olisi syytä varata. Jotenkin sitten tuntui, ettei ole aihetta lopettaa seurustelua.

Meidät vihittiin seuraavana keväänä Oulun tuomiokirkossa.

Olimme seurustelleet vajaan vuoden, hän asui Helsingissä ja minä Turussa. Emme tunteneet toisiamme kovinkaan syvällisesti. Ehkä tutustuminen ei onnistukaan kuin perheen perustamisella. Uskoimme useimpien nuorien parien tapaan olevamme jotenkin erityisen sopivat toisillemme. Saimme lapsia. Aina ei ole ollut helppoa, mutta yhteinen pohja on kantanut näihin päiviin. Miten voikaan olla niin, että kaksi puolituntematonta löytää toisistaan niin paljon yhdistäviä asioita? 

Johdatusta sen on täytynyt olla. 

Nyt 43 yhteisen vuoden jälkeen vierailimme taas kerran länsinaapurissamme. Matkamme kohteina olivat Örebron seutu, Uppsala ja Sigtuna, joissa tutustuimme meitä molempia kiinnostaviin historiallisiin kohteisiin. 

Matkamme alkoi ja päättyi Ruotsin puolella Tukholmassa, rakkautemme kaupungissa. Tämänkertaiset vierailut tapahtuivat ohimennen. Saimme tutustua lähinnä Tukholman valtavaan maanalaiseen tieverkostoon, jota pitkin harhailimme tullessamme ulos kaupungista ja palatessa etsiessämme viimeistä yösijaamme. 

Voisimme joskus taas vierailla paikoissa, jotka ovat tuttuja vuosikymmenten takaa. Sergelin torin olemme nähneetkin. Aika samalta se viimeksi näytti. Siellä ei kuitenkaan eräs Maria enää laula hengellisiä lauluja eikä säestä itseään urkuharmoonilla kuten kauan sitten.  

Ruotsi on mukava maa. Sieltä voi löytää vaimonkin.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi